Caroline Munro



Damon Packardin nimi tuli tietoisuuteni viime vuoden eli 2002 puolella, kun sähköpostiini tuli viesti kyseenomaiselta henkilöltä. Viestissä kysyttiin haluaisinko nähdä ja arvostella Reflections of Evil -nimisen elokuvan. Amerikkalaista undergroundia harvemmin näkee DVD:llä joten tottahan toki. Postissa sitten saapuikin ennen pitkää pari kappaletta eri kuorissa (kuulemma kaiken varalta) varsin oudon saatekirjeen kanssa. Kirje toivotti elokuvan tuovan rakkautta ja onnellisuutta katsojalleen. Perässä oli vielä lukuisia hymiöitä. Elokuva jonka nimi on Reflections of Evil, pitäisi kohottaa mielialaa?

Kun TV:n ruutu täyttyi vuoron perään hysteerisen hauskoista ja äärimmäisen ahdistavista kuvista ja tunnelmista, alkoi fiilis olla jo äärimmäisen outo. Reflections of Evil kertoo tarinan sokerisia herkkuja ahmivasta Bobista joka kiertelee Los Angelesin katuja kauppaamassa rannekelloja. Välillä nähdään takaumia 70-luvulta, jossa seurataan Bobin siskon ensimmäisiä huumekokeiluja karatessaan perheeltään Universalin studiokierrokselta paikallisten hippien luo. Loppupuolella sekavat tapahtumat lopulta yhdistyvät hullun nerokkaaksi tarinaksi ja mieliala oli todellakin kohonnut taivaisiin. Kun on luullut ettei mikään elokuva voi enää lyödä pahemmin ällikällä, tulee tuntemattomuudesta Reflections of Evil ja Damon Packard jotka antavat luottamusta tulevaisuuteen. Pinnan alla kytee, onneksi.

Packard on lähetellyt ilmaiseksi Reflections of Evilin DVD-levyä ympäri maailmaa tuhansia kappaleita ja vienyt niitä Hollywoodin julkimoiden kotiporteille asti. Useat heistä ovat tuohtuneet lähinnä yksityisyyden menettämisen pelosta johtuen, eikä ilmaiseksi saatu underground-elokuva ole piristänyt mieltä lukuun ottamatta paria poikkeusta. Reflections of Evil on tätä nykyä myyty ja jaettu Packardin varastosta loppuun, mutta sitä saattaa saada vielä joistain ulkomaan verkkokaupoista.

Nyt siis Damon Packardin haastattelu kesäkuulta 2003.


EL: Oletko itseoppinut elokuvantekijä vai oletko opiskellut alalle?

DP: Itseoppinut. Aloitin elokuvien tekemisen jo vuonna 1981. Henkilökohtaisesti en ymmärrä kuinka elokuvantekoa voi opettaa, saati sitten näyttelemistä tai maalaamista.

EL: Mikä on Reflections of Evilin tarkoittamasi pääteema - allekirjoittaneelle se oli lähinnä maailmassa (ja tässä tapauksessa USA:ssa) kytevä viha.

DP: Juuri näin ja jos tarkkoja ollaan, pelko ja viha Los Angelesissa. Haluaisin ajatella että se olisi yksinkertaisesti elokuva vihasta ja pelosta. Toivottavasti se herättää ajatuksia myös Amerikasta.

EL: Oliko sinulla alun alkaen mielessäsi miltä Reflections tulisi näyttämään vai muuttuiko se samalla kun kuvasit sitä?

DP: Kyllä, 60-luvun lopun ja 70-alun fiilistä hain. Alun perin se tunnettiin nimellä Night Gallery Revisited, mutta huomattavan määrä sen visuaalisuudesta tuli kokeiltua lyhytelokuvassa The Early 70's Horror Trailer (1999). Joten lähdin siis erilaisilla lähtökohdilla tekemään Reflectionsia - osaksi 70-lukutyyliin, osaksi cinema veritena, osaksi spielbergiläisestä näkökulmasta ja niin edelleen. Ja myönnän että se saattoi hyvinkin muuttua tekovaiheessa: en ala brassailevasti väittämään että "eii, tiesin alusta alkaen mitä tulen tekemään."

EL: Löysin Reflectionsista yhtäläisyyksiä Jess Francon, John Watersin ja David Lynchin elokuviin. Allekirjoitatko väitteen?

DP: Toki. John Watersia en ole aiemmin ajatellut, mutta menköön. Henkilökohtaisesti tulisin mielelläni verratuksi Ken Russelliin, Steven Spielbergiin, John Boormaniin, Francis Coppolaan, Federico Felliniin, Orson Wellesiin ja Lars Von Trieriin. Mutta mainitsemasi ohjaajat ovat niin ikään käypiä vertailukohteita.

EL: Jotkut Reflectionsin kohtaukset ovat todella häiritseviä, kuten ahdistuneen näköinen koditon nainen kadulla pitelemässä päätään. Oliko hän ja muut kodittomat "aitoja" vai näyttelijöitä?

DP: Hän jota luultavimmin tarkoitat oli vain ystävän ystävä, mutta monet heistä olivat aitoja kodittomia.

EL: Vihaatko Spielbergia tai Lucasia?
DP: En, he olivat suuria inspiraation lähteitä vanhoina hyvinä aikoina, eli 70-luvulla ja 80-luvun alussa. Nyt he ovat vain suuria pettymyksiä. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen, joten kokonaan ei voi syytä vierittää heidän niskoilleen. Vaikkakin mielestäni Lucas on todella pihalla.
EL: Suomessa jotkut epäilevät, että Sylvester Stallone olisi todella sanonut legendaariset sanat ("I wanted to put a fucking ball-pen hammer in [Packard's] head") nähtyään Reflections of Evilin (lisää kommentteja osoitteessa www.reflectionsofevil.com).

DP: Ne ovat sataprosenttisen aitoja...! Hauska juttu on sinällään, että olen tullut Stallonen pojan (Sage Stallone, toim.huom.) hyväksi ystäväksi.
EL: Oletko ikinä ajatellut tekeväsi musiikkivideoita? Kohtaukset Early 70's Horror Trailerissa ja Applessa ovat niin hienoja ja värikkäitä, että kysymys tuli mieleen heti kun näin ne.

DP: Haluaisin todellakin tehdä, jos vain joku lähestyisi minua asian tiimoilta.

EL: Mikä tarkoitus on uudella lyhytelokuvatrailerilla joka parodioi Tähtien Sota -elokuvia. Se oli kyllä hauska mutta en aivan tajunnut sitä...

DP:Sinun täytyykin nähdä hela hoito, pätkä nettisivuilla (www.reflectionsofevil.com) ei tee sille oikeutta. Elokuva itsessään on 45 minuuttia pitkä "kulissien takana" -parodia. On siis tärkeää nähdä koko elokuva, jolloin tajuat selvän sanoman joka siinä piilee.

EL: Olen antanut itselleni ymmärtää että et ole tyytyväinen elokuvista saamiisi palautteisiin - tai niiden puuttumiseen.

DP: Noh, elokuvanteko on pohjimmiltaan hirvittävä määrä kovaa työtä EIKÄ LAINKAAN palkkaa. On äärimmäisen vaikeaa saada minkäänlaista palautetta saati sitten minkään tyylistä suosiota elokuvallaan. Työskentelet kuumeisesti kuukausia ja taas kuukausia odottaen josko "yleisö" reagoisi elokuvaasi sen valmistuttua. Ongelmana vain on että reaktiona on yleensä pelkkä HILJAISUUS. Ehkä kuukausia myöhemmin kuulet hiukan palautetta mutta siihen mennessä innokkuudesta ei ole tietoakaan. En voi kuitenkaan väittää että minulla olisi oikeus kummemmin valittaa. Olen itse asiassa saanut melkoisen ilmiömäisesti positiivista palautetta viimeisen 4-5 kuukauden aikana. Vaikkakin, ensimmäiset 8-9 kuukautta olivat lähes täysin hiljaisia.

EL: Paras asia mikä on tapahtunut elämässäsi? Ja elokuvaurallasi?

DP: Hmm, vaikea sanoa. 22:n elokuvantekemiselle omistautuneen vuoden jälkeen (joista viitenä ensimmäisenä vuotena olin äärimmäisen innokas) en voi sanoa, että mitään järisyttävää olisi tapahtunut. Ainakaan jos ajattelee "läpimurtoja" tai mahdollisuuksia. On mielenkiintoista huomata kuinka aloittelevat elokuvantekijät saavuttavat hurjan suosion ja näyttävät uskomattomat lahjakkuutensa ensimmäisessä elokuvassaan. Vincent Gallo, Donnie Darkon ohjaaja (Richard Kelly, toim.huom), elokuvantekijät kuten Todd Solondz, Todd Haynes, Richard Linklater, Robert Rodriguez, Tarantino ja niin edelleen. Mutta jokainen tapaus on erilainen enkä sano että minun pitäisi olla siinä joukossa. Suoraan sanottuna ihailemani debyyttiohjaajat ovat Bob Fosse (Sweet Charity), Franco Zefferelli (Romeo ja Julia), Brian DePalma (Hi, Mom), Saul Bass (Phase IV), Boorman (Point Blank), Vince Ward (Vigil) ja monet muut.



Damon Packard

Haastattelu, käännös ja teksti: Esa Linna