Caroline Munro



B-elokuvan äänenkannattaja J.A. Steel

Jacquelyn A. Ruffnerin ura viihteen parissa alkoi 18-vuotiaana. Ensiksi kuvassa olivat mukana bändien manageroinnit, kunnes elokuvaopintojen jälkeen Jacquelyn pääsi Sho Kosugin tuotantoassistentiksi. Kosugi sai jäädä kun nainen päätti sitoutua yhtiönsä Warrior Entertainmentin pyörittämiseen. Koska Jacquelynin harrastuksena ovat aasialaiset taistelulajit (mm. Muay Thai kickboxing), ei liene yllätys että pseudonyymillä J.A. Steel tekemänsä debyytti Third Society on hyvin aasialaishenkinen actionelokuva.

EL: Mikä oli ensimmäinen merkki josta tiesit tulevasti elokuvantekijäksi?

JA: En koskaan todellakaan aikonut elokuvantekijäksi, minusta piti tulla vain käsikirjoittaja. Pohjimmiltani olen kirjailija. 8-vuotiaana aloin kirjoittamaan lyhyitä tarinoita ja ensimmäisen romaanini sain valmiiksi 12-vuotiaana. Noin 13 vuoden korvilla olin Buck Rogers: In the 25th Centuryn suuri fani, Battlestar Galactican ja Tähtien Sodan aikoihin. Olin hyvin masentunut kun Buck Rogers lopetettiin. Pian kirjoitinkin jo tuottaja Don Bellisariolle. Hän tuotti paraikaa sarjoja Airwolf, Tales of the Gold Monkey ja Magnum PI. Donin avustaja Carol Gillson kirjoitti takaisin esimiehensä puolesta ja kertoi minulle että tarvitsen agentin. Lisäksi hän kehotti minua opiskelemaan elokuvaa ja kehotti jatkamaan kirjoittamista.

Olin 14-vuotias kun kirjoitin ensimmäisen alkuperäisen käsikirjoitukseni, "Revenge of the Warrior". Kun lopulta kirjoitin käsikseen sanat "The End", tiesin olevani käsikirjoittaja.

Ensimmäinen merkki? Odotan vieläkin sitä merkkiä. Juu, olen tehnyt elokuvan. Se on OK elokuva. Se on täyspitkä, kuvattu 35-milliselle, minä leikkasin negatiivin ja niin edelleen - mutta en siltikään tunne itseäni elokuvantekijäksi. Tunnen itseni sellaiseksi kun voin siirtää käsikirjoitukseni sanat ja mielessäni olevat kuvat kankaalle.

EL: Olet työskennellyt Sho Kosugin kanssa, kerro jotain tästä ajasta ja miehestä itsestään.

JA: Sho oli mahtava. Kaikki kysyvät aina minulta oliko hän todella niin hyvä taistelulajeissa. Hän oli - ja hänen liikkeensä olivat oikeassa elämässä vieläkin nopeampia ja parempia kuin ne olivat elokuvissa. Työskentelin hänen kanssaan niihin aikoihin kun B-elokuvan aikakausi oli lähestymässä loppuaan. Studiot tähtäsivät isomman budjetin elokuviin joissa oli enemmän isoja tähtiä ja efektejä. Sho oli juuri lopettanut Journey of Honorin parissa kun aloitin työt hänen kanssaan. Pääsin lähinnä "kastamaan jalkani" jälkituotannon parissa ja elokuvien toimittamisessa ulkomaisille ostajille. Kirjoitin uudestaan myös muutamia käsiksiä, mutta niitä ei tehty koskaan valmiiksi. Rahan tienaaminen kyllä oli mukavaa. Mutta minulle suurin tragedia on saada käsikirjoitus valmiiksi ja sen jälkeen nähdä sen jäävän hyllylle. Toisaalta olen tarkoituksella hyllyttänyt muutamia kirjoituksiani sillä olisi suuri tragedia yrittää tehdä niistä jotain.

80-luvun lopulla ilmestyi joitain todella hyviä pienen budjetin elokuvia jotka tekivät Jean-Claude Van Dammesta tähden. Olen todella surullinen sen aikakauden loppumisesta. Toivoisin että Hollywood voisi jättää suuren budjetin efektipläjäykset taakseen ja palata entiseen aikaan. Sillä ennen toiminta- ja martial arts -elokuvissa näyttelijän piti osata taistelulajit - eikä opiskella kuusi kuukautta vain näyttääkseen hyvältä.

EL: Kerro vähän Warrior Entertainmentista - olet tietääkseni myös musiikkibisneksessä mukana.

JA: Aloitin Warrior Entertainmentin vuonna 1989 ja se oli aluksi bändien ohjelmatoimisto. Työskentelin hard rock/heavy metal-pumpun nimeltä St. Elmo's Fire kanssa. He olivat suhteellisen iso nimi Euroopassa. 1993 Warrior Entertainment aloitti myös elokuva-alalla. Yritin tuottaa käsikirjoitusta joka oli nimeltään Lytari. Se oli post-apokalyptista toimintaa Mad Maxin tyyliin mutta projekti kuivui kokoon, joten palasin musiikkiin. Olin managerina artistille nimeltä Sasha Alexeev, hän oli jonkin aikaa taiwanilaisella Rock Records -lafkalla. Se oli hauskaa.

Vastikään aloitin 4:10 Records -lafkan jotta voin omistaa oman levymerkkini ja julkaisijan omien elokuvieni soundtrackeille ja kaikille kaupallisesti potentiaalisille artisteille.

Siirryimme lisäksi musiikkivideoiden tekoon Third Society -soundtrackin ja Emily O'Nearyn kappaleiden myötä.

EL: Sinulla on martial arts-tausta. Taisteletko edelleen vai meneekö aikasi Warrior Entertainmentin ja elokuvien parissa?

JA: Viimeinen otteluni oli vuosi sitten toukokuussa. Hyppäsin kehään vain kolmen viikon kovan treenin jälkeen. Oikea ottelija sairastui ja suostuin viime hetkillä tuuraamaan häntä. Hävisin oikein kunnolla. Vastustaja oli 23-vuotias, minä olen 34. Olen ollut turhan monessa moottoripyöräonnettomuudessa ja kehoni ei parane yhtä nopeaa kuin ennen. Lopetin taistelemisen, mutta pidän silti Muay Thain treenaamisesta kun vain on mahdollisuus. Pidän sparrauksesta, vaikkakin lääkärini on toista mieltä. Minulla oli paha moottoripyöräonnettomuus muutama vuosi sitten jossa minulta irtosi kolme kylkiluuta rintalastastani ja yksi selkärangastani. Vasen käteni on edelleen heikompi kuin toinen. Luulin jopa menettäväni sen toiminnan mutta parannuin. Minulle suositeltiin tämän jälkeen uutta harrastusta - joten valitsin sukelluksen. Olen ollut sertifioitu sukeltaja vuodesta 2001 - lisäksi minusta tuli ns. PADI Divemaster ja olin viime viikolla Meksikossa jossa suoritin myös erään luolasukellustutkinnon.

Vietän vähintään tunnin päivässä Warrior Entertainmentin ylläpitoon - aina on sähköposteja vastattavana, websivut päivitettävänä sekä tietenkin uudet projektit.

EL: Kuinka sait idean Third Societyyn?

JA: Näin unen jossa olin aasialaisessa elokuvateatterissa katsomassa leffaa. Hyvin oudolla tavalla, olinkin yhtäkkiä kankaalla - elokuvassa. Noh, olin moottoripyörän päällä ja minulla oli pitkät vaaleat hiukset. Se on vieläkin oudompaa, sillä oikeasti olen harmaantuva brunetti. Ja lopputekstit olivat kiinaksi.

Kun heräsin unestani, kirjoitin ylös kirjoitusmerkit joita lopputeksteissä näkyi. Kämppäkaverini collegesta oli alkujaan kiinalainen ja näytin hänelle kirjoittamani symbolit. Hän kysyi missä olin nähnyt ne joten kerroin nähneeni merkit unessani. Ilmenikin että symbolit tarkoittivat heroiinia salakuljettavaa aasialaista Triadia. Se oli hyvin outoa, sillä en ollut nähnyt symboleita missään aikaisemmin.

Näin unen jossa tein elokuvan - joten tein siksi Third Societyn. Toivoin että minulla olisi ollut kunnon budjetti jotta olisin voinut tehdä unessani olleen elokuvan. Se kun oli paljon parempi kuin aito Third Society.

EL: Mitä Third Society tässä tapauksessa tarkoittaa?

JA: Third Society on käytännössä "Triad Society". Emme voineet käyttää jälkimmäistä nimeä koska sen suora käännös kiinaksi olisi monen mielestä tuonut huonoa onnea. Useimmat aasialaiset tajuavat merkityksen, useat eurooppalaiset eivät. Pidän siitä että ihmiset alkavat ajatella että "mitä ihmettä tämä nimi tarkoittaa?" Pidän elokuvan eri tasoista - jos onnistut ymmärtämään kertomuksen pienet asiat ja pikkuseikat, helpottaa se arvostamaan sitä paljon suuremmin.




EL: Kuinka kauan aikaa kului Third Societyn teossa? Muistelen että kirjoitit käsikirjoituksen kauan sitten.

JA: Käsikirjoitus valmistui 1996. Kuvasimme elokuvan yhdeksässä päivässä. Vietin kolme vuotta jälkituotannossa. Aloitimme esituotantovaiheen 1999 ja viimein saimme DVD:t tehtyä lokakuussa 2003. Joten se vei hyvin kauan, neljä vuotta itse elokuvan tekemistä ja kolme vuotta saadaksemme sen kankaalle. Seitsemän vuotta siis yhteensä.

EL: Huomasitko yhtäläisyyksiä Tarantinon Kill Billin ja Third Societyn välillä? Minä huomasin, vaikken niinkään juonessa vaan tyylissä.

JA: En ole nähnyt sitä. En itse asiassa ehdi katsomaan kovinkaan paljon elokuvia, eikä Kill Bill ollut must-see -listassani. Ainoa pakollinen nähtävä on Kuninkaan paluu ja näen senkin ehkä vasta kun se tulee DVD:lle. Minun täytyy muutenkin odottaa kunnes elokuvat julkaistaan DVD:llä sillä jos saan iltapäivästä pari tuntia vapaaksi, menen todennäköisesti sukeltamaan tai nukkumaan.

EL: Ja nyt kysymys joka on kaikkien huulilla, kun puhutaan pienen budjetin elokuvista... kuinka paljon Third Society maksoi?



JA: Kovaa rahaa käytettiin jotakuinkin 250 000 USAn dollaria. Sain hyvin aikaan sponsorisopimuksia joten se auttoi. Kaikki mukaan luettuna, markkinointi ja muut kulut, pääsimme alle 500 000 dollarin. Ei siis äärimmäisen pieni budjetti, mutta kuitenkin halvempi kuin Blair Witch Project jälkituotantovaiheen jälkeen.

EL: Mikä on seuraava projektisi, niin elokuva-alalla kuin muutenkin?

JA: Pohdimme pienen budjetin kauhuelokuvan tekemistä juuri nyt. Haluaisin erikoistua myös dokumenttien tekemiseen. Vaikutuin Meksikon vedenalaisista luolista ja kuunneltuani sukellusohjaajieni kokemuksista maailman laidoilta, haluaisin filmata tällaisia asioita.

EL: Suurimmat vaikuttajasi, niin elokuvamaailmassa (näyttelemisessä ja ohjaamisessa, koska sinulta hoituu kumpikin) - ja ajatellen koko elämää.

JA: Tämä on aina vaikea kysymys... näyttelijöistä.. sen täytyy olla Linda Hamilton Terminatorissa sekä tietenkin Sigourney Weaver. Rakastan Weaverin näyttelijänlahjoja ja hänen monipuolisuuttaan. Pyrkisin itsekin monipuolisuuteen mutta toiminta vain on liian hauskaa. Olen katsonut elokuvia pelkästään Sigourney Weaverin takia enkä pysty sanomaan sitä muista näyttelijättäristä.

Ohjaajista... hm, toinen vaikea. Olen enemmänkin tuottajien fani. Siinä ei ehkä tunnu olevan mitään järkeä mutta näin on. Heidän ansiostaan ohjaajat voivat tehdä työnsä. Pidän suuresti Joel Silveristä ja Jerry Bruckheimerista. Bruckheimer työskentelee yleensä Michael Bayn kanssa joten pidän luonnollisesti hänestäkin. Joel Silverilla taas on äärimmäinen lahjakkuus napsia sopivia ohjaajia mukaan tiettyihin projekteihin. Sitten tietysti Robert Zemeckis. Toimin Zemeckisin apuna filmiprojektorin käyttäjänä kun hän oli vierailevana professorina Etelä-Kalifornian Yliopiston filmikoulussa (USC Film School). Opin paljon häneltä vaikka hän ei suoranaisesti toimintaelokuvia teekään. Vain pelkästään oltuani hänen seurassaan, opin paljon ammattikunnastani.

Vaikuttajia koko elämässäni? Ihmiset joita tapaan päivittäin. Ihmiset joiden kanssa olen vuorovaikutuksessa vaikuttavat minuun syvällisillä tavoilla. Suuri vaikutus elämääni on pelkillä asioilla joita teen - olin Salt Lake Cityssä äskettäin, luin sanomalehteä ja siinä oli oma "Siveysoppi" -palstansa. Los Angelesissa sanomalehdet sisältävät useimmiten tarinoita murhista, raiskauksista tai sitten niissä yritetään myydä jotakin... Salt Lakessa, mikä on mormonialuetta, heillä taas on Kirkko-palstansa sanomalehdissä. Se on kiehtovaa sillä kun olen matkustanut maailman ympäri, olen aina ollut kiinnostunut eri uskonnoista. Joten, jos minun täytyy valita suurin vaikuttaja elämääni, täytyy sen olla Jumala. Sillä hän oli "Warrior Entertainmentin vastaava tuottaja" kuten Third Societyn lopputekstit kertovat.

Cooleimmat vuorovaikutukseni olen kokenut eri uskontoja ja erilaisilta etnisiltä taustoilta edustavilta ihmisiltä. Kulttuurit kiehtovat minua. Olin kolme vuotta USC Film Schoolissa ja yhden vuoden antropologian laitoksella. Kun valmistuin, sain yhteiskuntatieteen ja viestinnän arvosanan.

EL: Kun katsot Elitistin arvostelut-osastolle, minkä elokuvan valitsisit jos haluaisit tehdä joko jatko-osan tai sitten kokonaan uuden version?

JA: 9 Deaths of the Ninja. Rakastan tätä genreä. Jatko-osa vai uusi versio... sillä ei ole väliä. Yritin tehdä Third Societysta enemmän martial arts -tyylisen, mutta sellaisen tekeminen ei olekaan aivan niin helppoa. Haluaisin löytää martial arts -tähden jolla olisi karismaa ja lahjakkuutta kuin Sho Kosugilla - tai Cynthia Rothrockilla.

EL: Kiitos! Toivotan Elitistin porukan puolesta kaikkea hyvää. Jos haluat, voit kertoa tässä samalla terveisiä Elitistin suomalaisille lukijoille...

JA: Jep, pakkomielteeni on ruoka. Mitäs hyvää syötävää Suomessa on, onko siellä mitään todella hyvää paikallista ruokaa? Toivoisin että voisin joskus vierailla maassanne joten haluaisin tietää etukäteen mitä ruokaa kannattaisi maistaa. Jos haluatte, menkää Warrior Entertainmentin kotisivuille ja lähettäkää viestiä Fredille (vastaava tuottaja) tai Christianille (webmaster) ja he varmistavat että saan lähettämänne sähköpostiviestit - ja kertokaa hyvistä ruoista ja juomista.

Yritän siis tulla joskus käymään Suomessa ja vaikkapa tapaamaan Elitistin lukijoita. Joten, jos näette minut kadulla, pysäyttäkää ja moikatkaa. Kiitos tästä mahdollisuudesta kertoa itsestäni ja Third Societysta. Pitäkää huolta ja kiitos kaikille!!!


Haastattelu, käännös ja teksti: Esa Linna