Caroline Munro
Hammer: kauhun vuodet - osa 1: Psykologiset trillerit
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Taste of Fear (1961)

Pelon tunne

aka Scream of Fear; La casa del terrore; Hurler de peur; El sabor del miedo; Ein Toter spielt Klavier

Taste of Fear #1 Taste of Fear #2
IMDb

Kaikki alkaa, kun eletään vuoden 1960 viimeisiä kuukausia. Tunnelma brittiläisellä ABPC:n studioilla Borehamwoodissa on arvaten kiireinen; huudot kajahtelevat ja avustajat valmistelevat kuvauspaikkojen proppeja. Jossain kauempana Atlantin valtameren takana, valmistelee Lolitan tuleva tähti, neljätoistavuotias Sue Lyon, lähtöään juuri näille studioille. Kuvauspaikalla saattaa törmätä myös repliikkejään läpikäyvään 60-vuotiaaseen veteraaninäyttelijään, Gary Cooperiin. Seuraavina kuukausina Borehamwoodissa tehdään siis jälleen historiaa - vaan kuka sen olisi voinut vielä silloin tietää? Stanley Kubrickin Lolitasta ja elokuvan pääosassa nähtävästä Lyonista tulee vuoden 1962 ensi-illan jälkeen sensaatio. Cooper puolestaan kuolee puoli vuotta myöhemmin keuhkosyöpään. The Naked Edge (1961) jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen.

Näiden suurten nimien joukossa on studioilla parasta aikaa myös Hammerin pieni tiimi, jota luotsaa tuottajan pestin itselleen haalinut käsikirjoittaja Jimmy Sangster. Budjetti on tiukka, eikä sitä saa ylittää. Nämä ovat vastaavan tuottajan Michael Carrerasin tavanomaiset ohjeet. Sangsterin ympärille on kerääntynyt pienimuotoinen tähtisikermä, johon kuuluuvat mm. Ann Todd, Ronald Lewis ja hirviörooleistaan tunnettu Christopher Lee. Tällä kertaa luvassa on kuitenkin hieman ekstraa, sillä tiimiin on saatu mukaan amerikkalainen näyttelijätär, metodinäyttelemisen Yhdysvaltoihin tuoneen Lee Strasbergin tytär, Susan Strasberg. Tämän viehättävän neitokaisen saattaa nähdä jossain taustalla. Hän on muutamaa kuukautta aiemmin hyväksynyt muun tiimin - etuoikeus joka varattiin usein potentiaalisille ja jo olemassaolonsa vakiinnuttaneille tähdille - ja paneutuu nyt hahmonsa psykologiaan ja yrittää näin päästä koko kehollaan pyörätuoliin tuomitun Penny Applebyn, elokuvan hulluuden rajamaille ajettavan keskushahmon sisälle. Hän saattaa myös onnitella tyytyväistä Christopher Leetä, joka on vastikään päättänyt siirtää tulevat häänsä filmausten jälkeiselle maaliskuulle.

Taste of Fear [1]
Taste of Fear [2]
Taste of Fear [3]

Kuvaukset kestävät kuutisen viikkoa, lokakuusta joulukuuhun, jonka jälkeen valkokankailla nähdään yksi ensimmäisistä Hitchcockin Psychon ja Henri-Georges Clouzotin korkkiruuvinkieron Les Diaboliquesin (1955) perillisistä. Tällöin tuskin vielä tiedetään, että elokuva tulee poikimaan kahdeksanosaisen sarjan, tai että se tulee säilyttämään asemansa yhtenä Hammerin parhaista elokuvista. Kriitikkojen arviot ovat ensi-illan jälkeen ristiriitaisia, ja ensimmäiset viitteet menestyksestä saadaan vasta, kun Columbia päättää muuttaa elokuvan nimen Scream of Feariksi ja pistää julisteeseen kauhuissaan kirkuvan Strasbergin. Lopputulos, jonka MPAA:n nimeää vuoden parhaaksi mainosjulisteeksi. Myös Christopher Lee nimeää elokuvan yhdeksi parhaimmistaan, ja tähän näkemykseen yhtyy tuottajakäsikirjoittaja Sangster. Taste of Fearistä tulee nopeasti uusi sulka Hammerin hattuun. Se ei ole kaikista ehein Hammerin psykotrilleri - ei ainakaan, jos asiaa tarkastellaan tästä päivästä käsin - mutta se on sarjan komea avaus.


Taste of Fear (ensi-ilta 5.6.1961)

Taste of Fear menee heti kauhun ytimeen. Helmeilevä vesi ja yksittäiset huudot vangitsevat katseen valkokankaalle, kun kuva aukeaa Ranskan Rivieralle, jossa ruumista naarataan ylös järvestä. Tunnelma on Hammerille heti alusta alkaen epätyypillisen melankolinen ja jatkuu sellaisena halki koko elokuvan. Päähenkilömme Penny Appleby on nuori kaunis tyttö, jonka elämän on muuttanut dramaattinen onnettomuus. Pahaa aavistamatta hän saapuu eräänä kesäisenä päivänä asumaan äitipuolensa luokse Rivieralle löytääkseen taas elämänsä punaisen langan. Jo heti ensimmäisenä yönä hän kuitenkin näkee mitä todellisimmalta tuntuvan näyn kuolleesta isästään. Hetkeä myöhemmin näky osoittautuu harhaksi ja seuraavana päivänä hän saa puhelinsoiton haudan takaa. Paikalle kutsuttu tohtori Gerrard (Christopher Lee) vihjaa Pennyn mielenterveyden olevan vaarassa, mistä alkaa epäluulojen ja harhojen seittimäinen kudonta, joka päättyy mitä synkimpään ratkaisuun.

Taste of Fear [4]
Taste of Fear [5]
Taste of Fear [6]

Heti aluksi on todettava, että Susan Strasberg on napakymppivalinta Penny Applebyn rooliin. Isänsä tyttärenä hän vannoi Konstantin Stanislavskin kehittämän metodinäyttelemisen nimeen. Muistelmissaan mm. Sangster tiivistää osuvasti silloisia pelkojaan, mikä avaa laajemminkin näkökulmaa niin metodinäyttelemisen mukanaan tuomaan murrokseen 60-luvun alkupuolella kuin myös siihen liitettyihin ennakkoluuloihin: "I figured - with antecedents like those she would turn out to be a bit of a problem on the set, keeping the crew waiting while she searched for an inner motivation before screaming her head off in terror." Arvatenkin Sangster oli jälleen huolissaan kuvausaikojen pitämisestä. Hän joutui myös muutamaan otteeseen muuttamaan käsikirjoitusta, sillä Susan halusi luoda Pennystä alkuperäistä moniulotteisemman persoonan. Juuri hänen roolisuorituksensa antaakin todella paljon normaaliin Hammer-kuvastoon ja tekee Taste of Fearistä yhden Hammerin mannereurooppalaisimmista ja siksi kypsimmistä elokuvista.

Niin ikään mainiota Leetä ja Toddia vähättelemättä, kuuluu loput kunniasta yhdelle 60-luvun lupaavimmista brittiläisistä ohjaajista: Seth Holtille. Hän osoittaa muutamin kohdin Kubrickin kaltaista nerokkuutta. Sattumaa kenties, mutta sekä Lolitassa että Taste of Fearissa luodaan pariin otteeseen valokuvilla voimakas läsnäolon tuntu, joka toimii avaimena kohtausten ja niissä esiintyvien henkilöiden dynamiikkaan. Lolitan (Sue Lyon) kaunis kuva taustalla, kun Humbert Humbert (James Mason) rakastelee vastenmielistä vaimoaan Charlotte Humbertia (Shelley Winters), muodostaa yhden Lolitan nerokkaimmista ohjauksellisista ratkaisuista. Jotain hyvin samanlaista on myös Pennyn isän tummanpuhuvassa valokuvassa, joka hypnoottisesti tuijottaa halvaantunutta tytärtä. Holtin kohtalo oli valitettavasti juuttua pienten budjetin elokuviin ja kuolla verrattain nuorena. Hänen tiensä suuruuteen oli auennut vain muutamaa vuotta aiemmin kehutun Nowhere to Gon (1958) myötä, mutta katkesi lopullisesti kaksitoista vuotta myöhemmin, kun hän kuoli sydänkohtaukseen kesken kolmannen Hammer-tuotantonsa kuvausten.

Taste of Fear [7]
Taste of Fear [8]
Taste of Fear [9]

Kokonaisuudessaan Taste of Fear on yksi Hammerin ei-hammermaisimmista elokuvista. Se on huomattavasti enemmän velkaa Les Diaboliquesille, kuin esim. Hammerin 60-luvun taitteen periodikauhuille. Susanin luoman Pennyn olemus on täysin vieras niin tekniikaltaan kuin asemaltaan, jos häntä vertaa niihin perinteisempiin kaunottariin, joita nähdään Hammer-elokuvissa enimmäkseen sivurooleissa tai myöhemmin seksiobjekteina. Susan on selkeästi elokuvan keskushahmo. Holt puolestaan erottuu muista Hammerin ohjaajista varsin persoonallisella yksityiskohtia vilisevällä tyylillä, joka tuo runsaasti sisältöä Sangsterin hieman vajaaksi jäävään tarinaan. Elokuvan parhaaksi anniksi muodostuu näin ollen Pennyn persoona ja myöhäisestä film noirista lainattu painostava tunnelma. Kun esimerkiksi alun metaforana toimiva helmeilevä vesi muuntuu elokuvan kestäessä liejun ja kaislojen tukahduttamaksi hapettuneeksi haudaksi, tunkeudutaan syvälle Pennyn sisimpään, mikä on vain yksi esimerkki Holtin luomista erinomaisista kudoksista kuvan ja mielen välille. Oikeastaan, mitä syvemmälle Holtin kuvalliseen ilmaisuun jaksaa tunkeutua, sitä julmemman tarinan pinnan alta löytää.

Teemoiltaan ja asenteeltaan Taste of Fear kuuluu tänä päivänä Hammerin tuoreimpiin elokuviin. Sen tuhoaa ainoastaan piirun verran liian näppärä käsikirjoitus, joka oli kenties omana aikanaan lähes originaali, mutta joka tänä päivänä hukkuu omassa nerokkuudessaan kymmenien sittemmin nähtyjen giallojen ja muiden juonenkäänteitä vilisevien teosten sameaan massaan. Ovi psykotrillereille oli joka tapauksessa avattu. Heti seuraavana vuonna niitä filmattiin kolme, Paranoiac, Maniac ja Nightmare, jotka kaikki saatettiin ulos kahden seuraavan vuoden sisällä.

****-
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 JSJM
  3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.61/5.00 (9)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  6 (7)
86%
Taste of Fear (1961)  Taste of Fear (1961)Pelon tunne  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10