Caroline Munro
Hammer: kauhun vuodet - osa 1: Psykologiset trillerit
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Fanatic (1965)

Kuole, kuole, kultaseni

aka Die! Die! My Darling!; Dödens lilla oskuld; Das düstere Haus; Una notte per morire; Te espera la muerte, querida

Fanatic #1 Fanatic #2

Genre

IMDb

Nightmaren jälkeen oli kanadalaisen Silvio Narizzanon ja amerikkalaisen Stefanie Powersin vuoro osoittaa kykynsä. Fanaticista tuli ensimmäinen tuotantoyhtiön psykotrilleri, joka kuvattiin komeilla hammermaisilla väreillä ja ainoa, jonka tekemisessä Jimmy Sangsterilla ei ollut osaa eikä arpaa. Tuottajana toimi nyt perinteiseen tyyliin Anthony Hinds - Hammerin perustajan Will Hammerin poika - ja käsikirjoituksesta vastasi lukuisten kauhuelokuvien konkari, Richard Matheson. Anne Blaisdellin tarinasta ammennetut psykologiset elementit yhdistyvät elokuvassa ilkeäksi muodostuvaksi kissa ja hiiri -leikiksi, jossa nähdään valkokankaalla viimeistä kertaa Broadway-legenda Tallulah Bankhead parinaan tyttömäistä kaupunkilaisenergiaa hehkuva Powers. Ja kun mukana ovat vielä Peter Vaughan (Straw Dogs, 1971), lukuisia pieniä sivuosia urallaan tehnyt Maurice Kaufmann ja imbesilliä Josephia näyttelevä nuori Donald Sutherland, on elokuvan oltava vähintään mielenkiintoinen kokemus.

Pilke silmäkulmassa tehty Fanatic alkaa, kun Pat Carroll (Powers) päättää lupauksensa mukaan käydä ennen häitään tapaamassa kuolleen ex-poikaystävänsä äitiä, Rouva Trefoilea (Bankhead). Trefoil asuu syrjäisessä kartanossa palvelijoidensa kanssa. Tapaaminen alkaa viileästi ja kylmenee entisestään. Lopulta yhden päivän mittaiseksi suunniteltu vierailu venyy painajaiseksi, kun Pat suljetaan kartanon ullakolle poikansa kuolemaa surevan Trefoilen toiveesta. Trefoil vaatii aluksi Patia muuttamaan syntiset elämäntapansa ja katumaan kaikkia paheitaan. Hän huolestuu lisäksi Patin neitseellisyydestä, josta kiinnostuu myös Harry (Vaughan), joskin syntisemmissä merkeissä. Rouva Trefoilen riuduttaessa Patia päivisin raamatunjakeilla ja nälällä, käy aggressiivinen Harry öisin vonkaamassa kaunottarelta seksiä. Oljenkorsi oljenkorren jälkeen Patin mahdollisuudet paeta vähenevät ja pian käy selväksi, ettei tätä nälässä pidettyä ja ruumiillisesti kuritettua tyttöä voi päästää enää koskaan lähtemään.

Fanatic [1]
Fanatic [2]

Fanaticista on helppo erottaa kaksi kaavaa. Se on niitä elokuvia, joissa päähenkilön mahdollisuudet kulutetaan hetki hetkeltä olemattomammiksi, kunnes mitään toivoa ei enää ole. Toisaalta se käsittelee kulttuurin eri arvoja: uskovainen Trefoile yrittää tukahduttaa liberaalin Patin oikeuksia, kun taas Pat yrittää murtaa Trefoilen selkärangan osoittamalla itsenäisyytensä. Elokuva kiertyy kiertymistään entistä tiiviimmäksi vyyhdiksi vangiten katsojat käynnissä olevaan psykologiseen kisaan. Asetelman taustalta löytyy Robert Aldrichin ohjaama klassikko What Ever Happened to Baby Jane? (1962), jossa Joan Crawfordin esittämä Blanche Hudson joutuu häntä vihaavan Baby Jane Hudsonin (Bette Davis) harjoittaman psykologisen ilkivallan kohteeksi. Aiheen lisäksi elokuvaan lainattiin oivallus palkata mukaan entinen Hollywood-diiva - mistä tuli lyhytaikainen buumi 60-luvun elokuvateollisuudessa. Hammerilla tämä ilmiö näkyy kolmessa elokuvassa: The Nanny (Bette Davis, 1965), The Witches (Joan Fontaine, 1966) ja The Anniversary (Bette Davis, 1967).

Fanatic [3]
Fanatic [4]

Narizzano on onnistunut luomaan kaikin puolin hienon miljöön ja tuomaan psykotrillerit takaisin perinteisten Hammer-kauhujen tyyliin. Kaikesta näkee, että 60-luvulla elettiin vielä Hammerin kultaista aikaa, sillä kuvaus on komean goottilaista eikä lavasteiden yksityiskohdista ole säästelty. Lavastajan pestiä hoitanut Peter Proud on arvatenkin jatkanut mm. Draculan (1958) lavastaneen Bernard Robinsonin linjaa ja saanut elokuvan näyttämään "kymmenen kertaa" kalliimmalta, kuin mitä budjetti on todellisuudessa ollut. Mitä taas tulee näyttelijöihin, niin Powersia on pakko verrata Taste of Fearissa nähdyn Susan Strasbergin roolisuoritukseen. Näiden kahden neidon väliin mahtuu vain neljä vuotta, mutta niiden aikana ehti kauhuelokuvissa tapahtua paljon. Strasbergin haudanvakavan roolityön takaa löytyvän 60-luvun taitteen realismin parista päädyttiin nopeasti Powersin pelkoa ironisoivaan itsetietoisuuteen.

Fanatic ottaa aiheensa astetta kevyemmin kuin edeltäjänsä, mutta on silti pätevä trilleri, joka sisältää kunnon kauhuelokuvien tapaan muutaman erityisen mieleenpainuvan kohtauksen. Kuva, jossa Bankhead uhkaa viiltää Powersin kasvoja samalla kun kartanon taloudenhoitajan roolissa nähtävät Yootha Joyce pitää Powersia paikoillaan, muistetaan varmasti parhaiten Fanaticin lukuisista aulakorteista. Samaa visuaalista nerokkuutta sisältää myös kohtaus, jossa Patin ajatukset ja liberaalin yhteiskunnan arvot revitään kirjaimellisesti sadoiksi riekaleiksi. Jo pelkkä nimi, Fanatic, kuvaa elokuvan asetelmaa hyvin, mutta jos haluaa päästä todella sisälle siihen mistä tässä leikissä on kyse, kannattaa maistella hetken aikaa jokaista sanaa elokuvan jenkkimarkkinoille tuodusta nimestä, tai sen suoraa suomennosta: Kuole, kuole, kultaseni!

****-
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (2)
 JSJM
  3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (4)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (5)
80%
Fanatic (1965)  Fanatic (1965)Kuole, kuole, kultaseni  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10