Caroline Munro
Hammer: kauhun vuodet - osa 1: Psykologiset trillerit
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

The Nanny (1965)

Kuolema kulkee talossa

aka A merced del odio; Barnjungfrun; Confession à un cadavre; Nanny la governante; War es wirklich Mord?

The Nanny #1 The Nanny #2
IMDb

The Nanny (ensi-ilta 7.10.1965)

William Dix on hoitolaitoksesta vapautuva 10-vuotias Joey, jota syytetään sisarensa kuolemasta. Hänen äitinsä Virginia (Wendy Craig) on hermoromahduksen partaalla eikä halua temppuilevaa poikaansa takaisin. Isä Bill (James Villiers) on auktoriteettiinsa uskova kiireinen virkamies, jolla jää vähän aikaa perheelleen. Davis on lastenhoitaja jonka huoleksi jää kurittoman Joeyn pitäminen aisoissa, ja Angharad Aubrey on Susy Fane, takaumissa nähtävä kuollut tyttö jonka muisto on jatkuvasti läsnä perheen yhäti kiristyvässä arjessa. Vihdoin eräänä iltana taloon jäävät kahdestaan lastenhoitaja ja Joey. Tällöin paikalle on pian pakko kutsua myös Joeyn täti Pen (Jill Bennett) ja Susyn kuolemaan johtanut painajainen käynnistyy.

The Nanny antaa odottaa parhaita hetkiään. Tarina kulkee hyvin eteenpäin mutta sen parhaimman tehovoiman on nakertanut pois aika, ainakin mitä tulee näyttelijöihin ja shokeeraavuuteen. Elokuvan suurimmat ongelmat ovat nimittäin Davis ja Dix. Davisin roolisuoritus tuntuu tänä päivänä hivenen imelältä, eikä pärjää hänen roolilleen Baby Jane Hudsonina elokuvassa What Ever Happened to Baby Jane? tai Charlotte Hollisina Aldrichin toisessa klassikossa Hush... Hush, Sweet Charlotte (1964). William Dix puolestaan esittää nokkavaa Joeyta. Kymmenvuotiaan pojan roolia ei ollut helppo täyttää, joten etsimiseen kului rutkasti aikaa. Mutta vaikka Dixin roolisuoritusta on joissain yhteyksissä kehuttu, ei hän ole kovin vakuuttava, pikemmin ärsyttävä. Mitä taas tulee hysteerisiin äiteihin, niin ei ole Shelley Duvallin voittanutta Kubrickin elokuvassa The Shining (1980). Wendy Craig onnistuu korkeintaan keskinkertaisesti.

Tämä kaikki on nähty sittemmin paremmin tehtynä ja tehokkaampana. The Nanny ei ole budjetiltaankaan Hammerin parhaimmistoa, mikä näkyy pelkistetyissä lavasteissa ja tyylittömässä kuvauksessa. The Nannylla on silti hetkensä, jotka ovat suurimmaksi osaksi toisen ohjauksensa Hammerille tekevän Seth Holtin ansiota. Muutama erikoinen perspektiivi ja kieroutunut kuvakulma auttaa pukemaan kuviksi sen julman tyhjyyden, joka avaa muistot ja saa niiden kautta kodin käytävät muistuttamaan pienestä kuolleesta lapsesta. Näihin kohtauksiin sisältyy rutkasti 60-luvun rajua asenteissa tapahtunutta murrosta, koska niissä kaikista viattominta käytetään luomaan pelkoa. Ne ovatkin lähes irrallinen osa sinällään pätevää kertomusta, joka pääsee oikeuksiinsa vasta viimeisen puolen tunnin aikana. Harmi vain että amerikkalaiset tuottajat vaativat muuttamaan elokuvan lopun ja tuhosivat sen tehdessään elokuvan kliimaksin.

***--
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 JSJM
  4.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.22/5.00 (9)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  5 (7)
71%
The Nanny (1965)  The Nanny (1965)Kuolema kulkee talossa  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10