Caroline Munro

Rakkautta & Anarkiaa 2004 - ennakkokatsaus

Se on täällä taas! Vuoden odotetuin ja yleensä palkitsevinkin elokuvafestivaali, eli Rakkautta & anarkiaa. Kymmenenä päivänä 16.-26.9. Bio Rexin, Maximin, Forumin sekä Kino Engelin valtaavat omaperäiset ja monipuoliset elokuvat ympäri maailmaa. Aasialainen elokuva on tuttuun tapaan vahvasti esillä, mutta kiinnostavia elokuvia niin Amerikasta kuin Euroopastakin on taas tarjolla mieletön määrä. Tämän ennakkokatsauksen ohella sivustolta löytyy omat arvosteluni festivaaleilla esitettävistä Steamboysta ja Kontrollista, Tatu Piispasen The Eight Diagram Pole Fighter (elokuva joka kaipaa seurakseen kaljatuoppeja ja herättää haluja hurrata miehisesti parhaiden tappelujen keskellä...) sekä Intimate Confessions of a Chinese Courtesan ja Esko Javanaisen Oldboy sekä Samaria -arvostelut.


Gegen die Wand (2004) :: Suoraan seinään

Tämän vuoden avajaiselokuvaksi on valittu Berliinin elokuvafestivaalien pääpalkinnon voittanut rankka, nyky-Euroopan elämänmenoa valottava saksalaiselokuva. Gegen die Wand kertoo parikymppisen tytön ja nelikymppisen miehen tarinan. Sairaalassa itsemurhayrityksiensä jälkeen toisensa kohtaava epäsuhtainen pari ovat molemmat impulsiivisia Saksassa asuvia turkkilaisia, joita elämä potkii päähän rankemmalla kädellä. Sibel (Sibel Kekilli) suostuttelee Cahitin (Birol Ünel) menemään naimisiin kanssaan päästäkseen pakoon perhettään. Kokemattoman ja rajojaan koittelevan tytön ja elämäänsä kyllästyneen, pelkäksi riekaleeksi kutistuneen miehen myrskyisä yhteiselo on kuvattu sykkivästi ja teeskentelemättömästi. Siirtolaisten elämäntilanne Saksassa muuttuvien perinteiden ja perheen odotusten puristuksessa tehdään harvinaisen selväksi.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Fatih Akin piiskaa kerronnan etenkin elokuvan keskivaiheilla hurjille kierroksille ja porautuu päähenkilöiden kalloihin rosoisella vimmalla. Loppua kohden sisällöllisistäkin syistä seestyvä elokuva ei aivan löydä tasapainoaan, mutta näyttelijöiden paljastavat suoritukset kannattelevat tarinan helposti loppuun asti. Gegen die Wand on brutaali mutta myös hauska draama, kuin tallennettu pala elämää sekä rehellinen kuvaus ihmisyyden etsimisestä ja läheisyyden tärkeydestä.

****-

Memories of Murder (2003)

Korealainen Memories of Murder on 80-luvun jälkipuolelle sijoittuva, tositapahtumiin perustuva rankka sarjamurhaajatrilleri. Sotilasdiktatuurin johtaman maan poliisivoimat sekä yhden kylän väki joutuivat kovalle koetukselle sarjamurhaajan tappaessa 10 ihmistä viiden vuoden aikana koko ajan hirvittävimmillä tavoilla. Tappajaa ei koskaan saatu kiinni. Elokuva seuraa kahden paikallispoliisin ja kaupungista apuun tulevan etsivän epätoivoista jahtia rankkasateessa nuoria naisia surmaavan murhaajan jäljillä. Takapajulan poliiseilla ei ollut vielä mitään käsitystä varsinaisesta etsivätyöstä, vaan työnkuva koostui lähinnä epäiltyjen pieksemisestä. Näin ollen ratkaisevia todisteita kadotetaan ja poliisien ja kyläläisetn välit kiristyvät entisestään. Väkivalta esitetään tasaisin väliajoin yhtäkkiä purkautuvana osana arkea. Ohjaaja Joon-ho Bong vuorottelee kauniita kuvia ja julmuuksia, antaen tarinan avautua verkkaisesti. Elokuvaa valitettavasti vaivaa selkeän näkökulman puute; nyt kokonaisuus vesittyy etsiessään tasapainoa kahden päähenkilöetsivän elämien välillä. Paikallisen Parkin arjesta ei täten saa otetta, eikä kaupungista vapaaehtoisena saapuneena Seon sisällä kasvavasta pakkomielteestä pääse rakentumaan mitään niin kouraisevaa mitä loppuratkaisu vaatisi. Murhaajan vaikutusta yhteisöön ei myöskään kuvata erityisen keskittyneesti, vaikkei kyseessä toki mikään Spike Leen Summer of Samin kaltainen elokuva olekaan.

***½-

Suite habana (2003)

80 minuuttia pelkkiä yhden päivän aikana tapahtuvien arkiaskareiden kuvausta välillä musiikin säestämänä - tämän ei luulisi mitenkään toimivan. Suite habana onnistuu kuitenkin vaivatta rytmittämään kiireettömät hetkensä kiehtovaksi paketiksi, joka on tiettyjen ihmisten kuvauksena tiettyyn aikaan tietyssä paikassa kulttuurihistoriallisestikin arvokas. Alun perin lyhyeksi Havannaa kuvaavaksi dokumentiksi tarkoitettu elokuva paisui nykyisiin mittoihinsa materiaalin viedessä tekijät mukaansa. Suite habanaa seuratessa alkaa pakostikin kiinnittämään huomiota mitä pienimpiin yksityiskohtiin ihmisten ihosta rakoileviin seiniin. Jos viime vuonna esitetty Bodysong kolahti, kannattanee Suite habanakin käydä katsomassa, vaikka elokuvien yhtäläisyydet ovatkin vain pintapuolisia.

***--

Young Adam (2003)

Hiljainen ja mutkattoman oloinen nuori mies nimeltä Joe (Ewan McGregor) aloittaa työt jokilaivan omistavan Gaultin perheen alaisena ja samaan aikaan joesta putkahtaa esiin nuoren naisen ruumis. Perheen äiti Ella (Tilda Swinton) viehättyy Joen huomaavaisuudesta ja rivakoiden seksiaktien täyttämä draama poljahtaa käyntiin. Elokuvan edetessä nähdään myös vilauksia Joen menneisyydestä, jotka laittavat tapahtumat uuteen valoon. David McKenzien Alexander Trocchin romaanin pohjalta kirjoittama sekä ohjaama elokuva muistuttaa päähenkilöltään jonkin verran Albert Camus'n Sivullinen-romaania. McGregorin roolisuoritus on salaperäisellä tavalla hypnoottinen. Vahvaa läsnäoloa vaativa hiljainen hahmo on koko elokuvan keskus ja kaikki kaatuisi ilman McGregorin hitaasti palavaa, sisäistä työtä. Tilda Swinton ja Peter Mullan tekevät myös hienot roolit, mutta loppujen lopuksi Young Adam jää kuitenkin hieman liiankin etäiseksi. Realistisesta tyylistä, vahvoista hahmoista ja graafisista seksikohtauksista huolimatta elokuva ei kunnolla tempaa mukaansa mutta jää kyllä kummittelemaan mieleen. Elokuvan loputtua voikin sitten miettiä mihin sen nimi viittaa, kaksi teoriaa aiheesta ainakin löytyy.

***--

Te doy mis ojos (2003) :: Take My Eyes

Te doy mis ojos on ravistuttava kuvaus parisuhdeväkivallasta. Pilarin (Laia Marul) ja Antonion (Luis Tosar) elämä olisi muuten onnellista, mutta Antonion kyvyttömyys käsitellä vainoharhaisia mustasukkaisuuspuuskiaan ja hetkessä räjähtäviä raivokohtauksiaan muuten kuin vaimoaan hakkaamalla tekee miestään rakastavan Pilarin päivistä helvettiä. Kamera vain tarkkailee tapahtumia ja tässä nimenomaisessa tapauksessa onkin tärkeää että ohjaaja Icíar Bollaín antaa tarinan ja hahmojen puhua puolestaan. Näyttelijätyö on upeaa katseltavaa, vaikka tässä tapauksessa ei voi varsinaisesti sanoakaan nauttivansa katselukokemuksesta. Pääpari heittäytyy täysillä rooleihinsa ja etenkin Tosarin ryömiminen Antonion nahkoihin on äärimmäisen uskottava ja pelottava. Te doy mis ojos ei tee miehestä sydämetöntä hirviötä, vaan moniulotteisen ihmisen. Tässä onkin elokuvan suurin voima, sillä katsojan annetaan ymmärtää Antonion motiivit ja tuntemukset. Hyväksymäänhän niitä ei kykene, eikä se ole ohjaajan tarkoituskaan. Juuri siksi että kyseessä on ihminen, eikä epäinhimillinen hirviö, teot ovat vielä tuomittavampia ja kammottavampia - ihmisen nimittäin pitäisi kyetä hillitsemään itsensä ja tuntemaan empatiaa. Elokuvan nimikin viittaa (tarinasta selviävän ilmiselvän merkityksensä ohella) tähän, toisen näkemiseen hänen omilla silmillään.

****-

Control Room (2004)

Ristiriitaisia tunteita niin kotimaassaan kuin muuallakin maailmalla (erityisesti Amerikassa) herättäneestä Irakin uutiskanavasta Al Jazeerasta kertova, Irakin sodan kiihkeimpiin hetkiin sijoittuva dokumentti on mielenkiintoista ja paikoitellen inhottavaa katseltavaa. Toisenlaisen eli asianomaisten näkökulman tapahtumiin esittävä elokuva on tärkeä katsaus uutisiin tapahtumien sisältä. Kanavan työntekijöiden ja yhdysvaltalaisten upseerien haastattelut muodostavat ilmiselvät vastakohdat toisilleen ja näkemyserot tulevat erittäin selviksi. Kameran takana pysyttelevä ohjaaja Jehane Noujaim on tehnyt maltillisen ja puolueettoman dokumentin vaikeasta aiheesta.

***½-

De fem benspænd (2003) :: The Five Obstructions

Lars von Trier haastaa pilke silmäkulmassa säteillen vanhan opettajansa Jorgen Lethin tekemään elokuvastaan Det perfekte menneske (The Perfect Man, 1967) viisi uutta versiota, joihin kuhunkin von Trier antaa tietyt mielivaltaiset rajoitteet. Yhdessä versiossa ei esimerkiksi saa käyttää puolta sekuntia pitempiä otoksia, toinen on kuvattava kurjimmassa mahdollisessa paikassa ja kolmas saa olla aivan mitä tahansa - ja niin edelleen. Leth ottaa rajoituksista kaiken irti ja von Trier puolestaan kiristää ruuveja aina seuraavaa elokuvaa varten. Aina välillä näytetään pätkiä Lethin alkuperäisestä elokuvasta. De fem benspænd'sta todennäköisesti nauttii, mikäli pirullisesti virnuilevan von Trierin sadistinen huumorintaju viehättää. Lethin valmiiden lyhytelokuvien lisäksi elokuva on kiehtovimmillaan herrojen keskinäisissä juttutuokioissa. Mitään sen suurempaa tarkoitusta De fem benspænd'lla ei kuitenkaan ole ja lopulta teos jää hieman sisäpiirin vitsin tasolle, vaikka hauska sellainen se ulkopuolisellekin toki on.

***--

Yhteenveto:

 JSJMJM*IRMETPSMJLMK*EMPITKALKA
1.The Eight Diagram Pole Fighter (1984)The Eight Diagram Pole Fighter (1984)4.54.03.53.55.04.54.0...4.0......4.214.09
2.Te doy mis ojos (2003)Te doy mis ojos (2003)4.04.5...4.0.....................4.17...
3.Gegen die Wand (2004)Gegen die Wand (2004)4.04.0...4.0...............4.0...4.003.71
4.Intimate Confessions of a Chinese Courtesan (1972)Intimate Confessions of a Chinese Courtesan (1972)3.04.03.53.05.04.5......3.5......3.923.54
5.Memories of Murder (2003)Memories of Murder (2003)4.04.04.03.5......4.0...3.54.04.03.883.74
6.Oldboy (2003)Oldboy (2003)4.04.04.54.51.04.54.03.55.02.54.53.864.17
7.Samaria (2004)Samaria (2004)...4.04.03.0......4.0...3.54.03.03.713.54
8.Steamboy (2004)Steamboy (2004)4.0......4.0......3.5.........2.53.503.45
9.Control Room (2004)Control Room (2004).........3.5.....................3.502.50
10.Kontroll (2003)Kontroll (2003).........3.0...3.03.0............3.003.63
11.Suite Habana (2003)Suite Habana (2003).........3.0.....................3.003.00
12.De fem benspænd (2003)De fem benspænd (2003).........3.0.....................3.00...
13.Young Adam (2003)Young Adam (2003)...3.5...3.0...............1.5...2.673.33
 JSJMJM*IRMETPSMJLMK*EMPI3.573.52
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

Artikkelisarjan muut osat:

Tarvitsen elokuvia: R&A 2004 festivaalipäiväkirja