Caroline Munro
Tarvitsen elokuvia: R&A 2004 -festivaalipäiväkirja
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12

2. päivä: Lauantai 18.9

Runsaan seitsemän tunnin yöunilla varustautuneena päätän aloittaa päiväni kello 12 näytöksellä The Adventure of Iron Pussy -elokuvasta. Yltiöcamp ristiinpukeutuja-agenttiseikkailu jaksaa huvittaa ajoittain musikaalinumeroilla ja yleisellä päättömyydellään, mutta nukahdan silti hetkeksi. Tekijöillä on varmaankin ollut hauskaa, mutta kokonaisuus on hirvittävän epätasainen ja budjetin pienuus yhdistettynä tekijöiden kyvyttömyyteen näkyy kaikessa. Nopean reippailun (lue: hengitin ulkoilmaa) ja vessareissun jälkeen vaihdan salia Maxim ykkösestä kakkoseen, jossa odottaa Mercano the Martian sekä alkukuvana esitettävä suomalainen lyhärianimaatio Nenäliinoja myytävänä. Nenäliinat oli ihan viihdyttävä näin toisellakin katselukerralla, Mercano puolestaan episodimainen mutta useaan otteeseen naurattava ja mukavan absurdi animaatio maapallolle juuttuneesta marsilaisesta.

Seuraavaksi Engeliin ihailemaan Andy Lauta mielettömässä lihaspuvussa elokuvassa Running on Karma. Lau tekee hyvää työtä strippariksi ryhtyneenä entisenä munkkina joka pystyy näkemään ihmisten karman, eli heidän edellisten elämiensä virheet jotka aiheuttavat kuoleman nykyisessä elämässä. Alkupuoli jaksaa viihdyttää Laun auttaessa naispoliisia saamaan kiinni lievästi sanoen merkillisiä rikollisia, mutta elokuvassa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi sisältöä etenkään lopun mystisen dramaattisiin hetkiin. Tämän hölmöilykolmikon päätteeksi aloin jo rukoilla jotain vakavaa. Onneksi seuraavana oli vuorossa Oldboy Forumin siivouskomerossa joka tunnetaan myös salina numero 6. Haluan jalkatilaa joten teen kardinaalivirheen ja istun ensimmäisessä rivissä. Niska sanoo ei-ei-ei koko elokuvan ajan, mutta aivoihin pursuaa niin paljon endorfiinia Chan-Wook Parkin synkän ja upean teoksen ansiosta etten jaksa kuunnella lihasten vastalauseita. Choi Min-Sik on uskomaton pääosassa ja Oldboy jaksaa yllättää loppuun asti.

En tiedä miksi, mutta menen katsomaan samassa salissa pienen tauon jälkeen alkavaa D.E.B.S.iäkin ykkösrivin rangaistuspaikalta. Elokuva on täysin järjetön ja mielettömän pöhkö tarkoituksellisella ja hallitulla tavalla. Teinitytöt minihamekoulupuvuissaan pelastamassa maailmaa lesborakkautta etsivältä superrikolliselta on kerrassaan nerokas idea ja toteutuskin pelaa kohtalaisen hyvin. Elokuva on myös älytty pitää siedettävän pituisena. Maailma tarvitsee tällaista.

Ja vielä yksi, päädyn toiseksi viimeisen rivin nurkkaan edelleen samassa kopperossa. Coffee & Cigarettes on kaukana Jim Jarmuschin parhaasta elokuvasta, mutta erittäin viihdyttävä elokuvallinen novellikokoelma. Kunhan pääsee sinuiksi sen tosiasian kanssa ettei elokuva tosiaan ole muuta kuin sarja kohtauksia joissa julkkikset esittävät hassuja variaatioita persoonallisuuksistaan kahvista ja tupakasta jutellen, pystyy Coffee & Cigarettesista nauttimaan. Parasta antia on ehdottomasti Alfred Molinan ja Steve Cooganin kohtaaminen.

Kuuden elokuvan putki tekee jo vähän tiukkaa, vaikka toki Night Visions on vuosien varrella totuttanut elämykseen. Onneksi elokuvat olivat kaikki hyvin erilaisia toisiinsa verrattuna niin sisällön kuin toteutuksenkin kannalta. Aivot pysyvät näin ainakin näennäisesti kasassa eikä päivä sameudu käsittämättömäksi puuroksi mielen sopukoissa. Selviän kotiin yhden jälkeen ja menen saman tien nukkumaan. Päivän herkullinen sekä ennen kaikkea terveellinen ja täyteläinen ravintoannos koostui muutamasta leivästä aamulla sekä kahdesta banaanista ja kahdesta Saarioisten kasvishampurilaisesta pitkin päivää. Nami.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12