Caroline Munro
Hammer: kauhun vuodet - osa 2: DRACULA 1958 - 1974
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Dracula (1958)

Pimeyden prinssi

aka Dracula 1958; Horror of Dracula; Le cauchemar de Dracula; Drácula; Dracula il vampiro; I Draculas klor

Dracula #1 Dracula #2
IMDb

"It also, if I may be forgiven for saying so, brought me the blessing of Lucifer, the third and final nail in my coffin. Count Dracula might escape, but not the actors who play him."
- Christopher Lee

Bram Stokerin romaani on innoittanut viimeisen sadan vuoden aikana lukuisia elokuvia. Max Schrek näytteli jo 20-luvulla yön tummaa varjoa, Nosferatua, joka etsi kaunista uhriaan meren ylitse ja saapui Ruususen untaan nukkuvaan Wisborgin kaupunkiin. Muutamia vuosi myöhemmin Bela Lugosin toi Stokerin hahmon äänielokuvien aikaan. Samaan aikaan filmattiin espanjankielinen versio samoissa lavasteissa Draculana nyt Carlos Villarías. 40-luvulla lepakonsiipiään kokeilivat Lon Chaney nuorempi ja John Carradine. Ensin Chaney esiintyi mystisenä Alucardana ja myöhemmin Carradine kääriytyi viittaan kahdesti Erle C. Kentonin multihirviö-elokuvissa. Lopulta Lugosi toisti roolinsa Charles Bartonin Bud Abbott Lou Costello Meet Frankensteinissa (1948).

Suurin osa Dracula-filmatisoinneista on kuitenkin tehty vasta Hammerin vuoden 1958 version jälkeen. Christopher Lee sai tällöin oman tilaisuutensa, jonka käytti hyväksi. Draculasta tuli hänen ensimmäinen suuri menestyksensä, joka poiki Leelle "mainetta, fan clubin sekä käytetyn auton." 60-luvulle tultaessa kaikki tiesivät kuka on Christopher Lee. Ja yli neljänkymmenen vuoden päästä tästä, kaikki tietävät yhä kuka on Dracula: Christopher Lee.

Dracula [1]
Dracula [2]

Hammer eli Draculan valmistuessa parhaimpia vuosiaan. Edellisenä vuonna valmistunut The Curse of Frankenstein oli iskenyt kultasuoneen. Se oli Hammerin ensimmäinen suuri menestys ja samaa kaavaa päätettiin hyödyntää toistamiseen. Tuotantotiimi oli kokonaisuudessaan sama ja näyttelijöidenkin puolelta löytyi monia tuttuja kasvoja. Paroni Frankensteinia näytellyt Peter Cushing sai kantaakseen tohtori Van Helsingin roolin, Valerie Gaunt muuntautui palvelustytöstä epäkuolleeksi palvelijattareksi ja Lee päätyi toistamiseen hirviön asemaan. Musiikkia luomaan kutsuttiin James Bernard, käsikirjoituksen loihti Jimmy Sangster, kuvaajana nähtiin Jack Asher ja ohjaajana Terence Fisher, eli Hammerin paras tiimi. Ei olekaan mikään ihme että elokuva toimii jokaisella osa-alueella tai että kaikki näyttelijät onnistuvat tyylikkäästi. Ei ollut myöskään ihme, että värillinen kauhuelokuva joka ammentaa voimansa synkästä goottilaisesta kuvastosta kirkkaan punaista verta myöten nosti kriitikoiden niskavillat pystyyn ja elokuva tuomittiin kuvottavaksi. Sitä Dracula ei suinkaan ole, vaan kaunis satu jossa kauhuelokuva genrenä vahvisti uuden väreillä kyllästetyn miljöönsä.

Pelkästään elokuvan ensimmäiset kuvat ja sanat, joissa esitellään matkaansa tekevä Jonathan Harker, erinomainen John Van Eyssen, antavat tavattoman paljon kauhuelokuville vuosikausiksi eteenpäin. Harkerin inhimillinen hahmo ja hänen tiensä halki syksyisen kuolemaa tekevän maiseman kohti Draculan linnaa, hänen esittäytymisensä ja ne viettelykset jotka hän kohtaa, alustavat tulevat tapahtumat hämmentävällä nerokkuudella. Lisää seuraa kun hän näkee Draculan apurin vanhan ruumiin arkussa; tällöin syntyy kontrasti Harkerin kihlatun ja hänen ystävänsä Lucyn mahdolliselle kohtalolle. Kaiken kaikkiaan Harkerin ja Draculan välinen kuvien ja sanojen kautta esitetty vuoropuhelu vie kertomuksen erinomaisella tehokkuudella tuleviin tapahtumiin, jotka johtavat Harkerin turmioon ja Lucyn (Carol Marsh) muuttumiseen kiltistä tytöstä kylmäksi yön olennoksi. Yksi kauhuelokuvien kirkkaimmista hetkistä koettaakin pian tämän jälkeen kun yö, hautausmaa ja lasta kammioonsa kuljettava elävä kuollut yhdistyvät Fisherin intensiiviseen ohjaustyöhön. Myös Van Helsingin ja Draculan viimeinen taistelu ansaitsee oman kiitoksensa, nivotaanhan siinä yhteen kaikki elokuvan teemat aivan ensimmäisistä mätänemiseen viittaavista kuvista alkaen.

Dracula [3]
Dracula [4]

Hammerin Draculaa ei voi syyttää kuin pienimuotoisuudesta. Silti ei tule mieleen elokuvaa, joka olisi kyennyt enää tämän jälkeen muuttamaan Draculan olemusta yhtä peruuttamattomasti. Viimeinen merkittävä filmatisointi, Bram Stokerin Dracula (1992), on sekin paluuta vanhaan lugosimaiseen teatraaliseen hahmoon, eikä siksi kykene saavuttamaan eläimellisyyttä, jota Lee ilmentää jokaisella solullaan. Tähän löytyy loistava tarina Leen elämänkerrasta. Siinä hän kertoo kuinka katastrofaalisesti alkoi yksi ensimmäisistä Yhdysvaltojen näytöksistä: nuori 50-luvun kauhuelokuviin tottunut yleisö ei tehnyt muuta kuin nauroi alkutekstien aikaan, odottivathan he näkevänsä lugosimaisen teatterihirviön, mutta kun Harker saavutti määränpäänsä ja Leen mustanpuhuva, syvä inhimillinen hahmo ilmestyi valkokankaalle, hiljeni koko sali. Draculasta oli yhtäkkiä tullut uskottava sekoitus vanhojen aikojen sivistystä ja kuoleman mukanaan tuomaa mitä raadollisinta raivoa. Unohtaa ei sovi myöskään elokuvan vaikutusta ympäri Eurooppaa. Muun muassa Mario Bava on yksi niistä ohjaajista, jotka kumarsivat Fisherin suuntaan. Hänen esikoisestaan The Mask of Satan (1960) löytyy monia hammermaisuuksia, joista suorimpia ovat ikkunasta tulvivan valon luonnoton peittyminen varjoon ja ristin jättämä polttomerkki.

Elokuvassa on vielä yksi merkittävä ulottuvuus, jatkaahan Dracula Hammerin yhteiskuntakriittisiä ajatuksia. Elokuvana se on muodoltaan toki mitä erinomaisinta viihdettä, mutta pinnan alta voi löytää helposti myyttejä niin naisen seksuaalisuudesta kuin tieteellisen maailmankuvan vaarallisuudesta. Elokuvaa katsoessaan onkin hyvä muistaa että hyveellinen nainen on aina koskematon, kun taas nainen joka uhraa verensä vieraalle miehelle tuhoaa samalla oman moraalinsa. Tästä ajatusmallistahan on myöhemmin muodostunut suoranainen kauhuelokuvien klisee, eikä Hammer ole poikkeus. Itse asiassa jo seuraavassa Draculassa kyseiseen teemaan yhdistetään myös seksuaalinen väkivalta. Toinen pinnan alta tunkeva kokonaisuus on tieteellinen eksaktius. Frankensteinissa tämä aihe käsiteltiin varsin perinpohjaisesti, joten Draculassa aiheeseen voidaan paneutua huomattavasti hienovaraisemmin. Van Helsingin tieteellinen maailmankuva tarjoaa inhimillisen turvan kaikkea yliluonnollista vastaan, mutta on pedanttiudessaan äärimmäisen kylmä. Ristiriita, johon Hammer palaa monissa elokuvissaan.

Dracula [5]
Dracula [6]

Osansa kritiikistä saa myös kristillinen etiikka. Yksin veri ja värit eivät tehneet elokuvasta sensaatiota. Phil Hardya lainatakseni: "Kaikkein häiritsevin elementti on - ja jota muutamat kriitikot niin kovaan ääneen vastustivat - että monet sadistisista kohtauksista pannaan toimeen kristillisten moraalinvartijoiden toimesta: he ovat niitä jotka iskevät seipään seksuaalisuuteensa heränneiden naisten lihaan, eivätkä välitä heidän huudoistaan tai verestä joka pulppuaa ulos heidän ruumiistaan, vaan vailla armoa ajavat pois heistä nautinnon ja elämän niin että jäljelle jää pelkkä kuivunut ja sisäänsä käpristynyt noidan jäännös."

****½
keskiarvo
toimitus
3.85/5.00 (10)
 JSSMJLTPJMKKMMMK*EMPI
  4.0 4.0 4.5 4.5 4.5 4.0 3.0 4.0 2.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.88/5.00 (24)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  40 (54)
74%
Dracula (1958)  Dracula (1958)Pimeyden prinssi  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

kommentit

odota...
Pikkuvampyyri kommentoi (13.7.2011 20:39:29)
user avatar No Hardyn mielestä vanhat naiset ovat aina "akkoja", "hirviöitä" , "noitia" ja muuta kivaa, joten nuorten kauniiden murhaajattarien tappaminen loukkasi hänen aivot-jalkovälissä-estetiikkaansa... Silti, upea elokuva, oma suosikkiversioni Stokerin romaanista. Ne vanhat ihanat värit! Menee jopa Coppolan ohjaaman, visuaalisesti upean ja elokuvallisesti nautittavan näin-raiskaat-klassikon-tyylillä-version ohi.
vastaa »
Samuli kommentoi (6.7.2013 23:12:02)
user avatar Mainio elokuva, Hammerin eliittiä, Cushing ja Lee ja uskomaton värien käyttö. Aito klassikko! Onko olemassa suomiteksteillä varustettua julkaisua?
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa