Caroline Munro
Hammer: kauhun vuodet - osa 2: DRACULA 1958 - 1974
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Dracula: Prince of Darkness (1966)

Dracula - pimeyden ruhtinas

aka Disciple of Dracula; Dracula 3; Revenge of Dracula; The Bloody Scream of Dracula; Blut für Dracula; Drácula, príncipe de las tinieblas

Dracula: Prince of Darkness #1 Dracula: Prince of Darkness #2
IMDb

Kauan odotettu ja moninaisia kiistoja aiheuttanut Draculan ensimmäinen virallinen jatko-osa muuttui todeksi vuonna 1966, kun Christopher Lee suostui viimein uusimaan roolinsa. Elokuvasta oli tarkoitus tulla uusi suuri Hammer-klassikko. Näin ainakin kaavailtiin.

Elokuvan alku on tuttu ja turvallinen. Kahden pariskunnan lomamatka saa dramaattisen käänteen, kun he päättävät vierailla pienessä itäeurooppalaisessa kaupungissa. Matkan varrella he joutuvat ensin todistamaan paikallisten alkukantaisia uskomuksia. Sitten sattuma jättää heidät keskelle autiota tietä, eikä näköpiirissä ole mitään muuta kuin vanha synkkä linna. Hyväntahtoiset matkalaiset päättävät luottaa linnanherran vieraanvaraisuuteen ja perillä odottaakin ystävällinen, mutta jokseenkin outo palvelija, Klove (Philip Latham). Ateria katetaan, viiniä kaadetaan laseihin, isäntää ei näy missään. Kun vihdoin saapuu yö, alkaa heistä heikkohermoisin aavistamaan pahinta, mutta mitään ei ole enää tehtävissä. Seuraa yksi Hammer-elokuvien ikimuistoisimmista kohtauksista, jossa Dracula herätetään henkiin tuotantoyhtiön verisimpiin lukeutuvassa riitissä.

Dracula: Prince of Darkness [1]
Dracula: Prince of Darkness [2]

Komeasta alusta huolimatta Lee paluu osui ongelmalliseen ajankohtaan. Hänen nimellään haluttiin elokuvaan ladata mahdollisimman paljon myyntiarvoa, mutta silti hänen aikansa valkokankaalla jätettiin hyvin lyhyeksi. Ongelmat eivät loppuneet tähän: Osan Dracula: Prince of Darknessin budjetista söi sen kanssa rinta rinnan kuvattu Rasputin the Mad Monk. Lisäksi elokuva kuvattiin kierrätetyissä lavasteissa kierrätetyillä rekvisiitoilla ja käsikirjoituksen kanssa hätäiltiin (Kumpikaan sen tekijöistä, tuottaja Hinds ja Sangster, ei halunnut nimeään alkuteksteihin). Polemiikkia on myös siitä kirjoittiko Sangster elokuvaan ainuttakaan repliikkiä Draculalle vai olivatko repliikit niin kauheita, ettei Lee suostunut sanomaan niitä. Muutamissa kohtauksissa replikoinnin puuttuminen käy joka tapauksessa tuskallisen selväksi, sillä sen sijaan että Dracula sanoisi jotain, näytetään hänestä ylipitkäksi venytettyä reaktiokuvaa. Tämä ehkä selittää sen miksi kokenut Barbara Shelley näyttää olevan täysin pihalla kuvissa, joissa hän esiintyy yhdessä Leen kanssa. Näyttelijöille kun on aina kiusallista näytellä tyhjän päälle. Omissa kohtauksissaan Shelley on kuitenkin erinomainen. Niistä tärkeimmässä hän sai kantaakseen yhden Hammerin käänteentekevimmistä jaksoista.

Dracula: Prince of Darkness [3]
Dracula: Prince of Darkness [4]

Shelleyn näyttelemän Helenin symbolinen joukkoraiskaus pöydän päällä on merkittävä pala Hammerin historiaa. Siitä on helppo lukea kauhuelokuvien nopea suunnan muutos sitten 60-luvun puolenvälin, jossa eksplisiittisestä seksuaalisuudesta tuli merkittävä osa genren kuvastoa myös anglosaksisessa elokuvassa. Kohtaus toimi myös välietappina Veronica Carlsonin brutaalille kohtelulle Fisherin synkimmässä elokuvassa Frankenstein Must Be Destroyed (1969), jossa raiskausteemaan ei enää pelkästään viitattu, vaan se materialisoitui todeksi tuottajien vaatimuksesta ollen näyttelijöille äärimmäisen kiusallinen. Myöhemmin 70-luvun alkupuolella alettiin Hammerilla viljellä suorasukaista lesboilua (The Vampire Lovers, 1970), eksploitaatiota (The Legend of the 7 Golden Vampires, 1974) ja tirkistelyerotiikkaa (To the Devil a Daughter, 1976), mutta huolimatta tuotantoyhtiön kasvavasta panostuksesta erotiikkaan, pelattiin se ulos markkinoilta 70-luvun puoleen väliin mennessä. Esimerkiksi Ranskasta samainen lähtölaukaus oli toteutunut jo 60-luvun alussa Roger Vadimin lesbofantasian Et mourir de plaisir (1960) muodossa ja kun päästiin 70-luvulle, sai Vicente Aranda raiskausfiktiollaan La Novia ensangrentada (1972) Hammerien eroottiset teemat näyttämään koulupoikien puuhastelulta, puhumattakaan Jean Rollinista, Jesus Francosta ja monesta muusta alan uurtajasta.

Dracula: Prince of Darkness [5]
Dracula: Prince of Darkness [6]

Vuonna 1966 Hammerin Dracula: Prince of Darkness edusti joka tapauksessa Hammerin parasta ja rohkeinta osaamista. Fisher oli saanut jälleen käsiinsä huipputiimin - Bernard, Robinson, Mingaye ja kuvaajana Michael Reed - mutta lopputulosta ei voi pitää mitenkään onnistuneena. Lisäksi elokuvan jäällä tapahtuva loppuhuipennus on kippiluukkuinen lähinnä säälittävä ja oli vaatia surkean tehosteensa takia Leen sijaisnäyttelijän Eddie Powellin hengen. Draculan hahmokaan ei ole ongelmaton. Ensimmäisessä osassa kyseessä oli vielä vuosisatoja elänyt myytti. Pahuuteen ja yli-inhimillisyyteen oli siksi helppo samastua, kun taas tässä - kuten Jonathan Rigby huomauttaa - herätetään Dracula henkiin vain muutamaksi tunniksi, ennen kuin hän päättää päivänsä hyvin yksinkertaisella tavalla. Dracula on elokuvassa suorastaan inhimillisen heikko ja varsin helposti voitettavissa oleva jopa fragiili olento. Syykin on selvä. Peter Hutchings kuvailee kirjassaan Terence Fisher (2001) kuinka ensimmäisessä osassa Draculan motiivit jäivät hämärän peittoon, koska tarinan käänteitä kuljetti Van Helsing tutkiessaan ikivanhaa myyttiä, mikä säilytti mielenkiinnon myös Draculan hahmoon. Jatko-osassa tätä mahdollisuutta ei enää ollut, joten hahmon ohuus käy tuskallisen ilmeiseksi. Mimiikkaansa hyödyntävä Lee tekee sen minkä voi, mutta vain niiden kapeiden raamien sisällä jotka hänelle on annettu.

Loppupeleissä elokuva tarjoaa ainoastaan pari erinomaista kohtausta. Yksistään niiden takia tämä on silti nähtävä, ovathan ne tärkeä osa Hammer-elokuvien analogiaa ja kuuluvat kauhuelokuvien historiaan.

***½-
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (6)
 JSJLTPJMMMPI
  4.0 3.5 2.0 3.5 3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.44/5.00 (18)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (22)
45%
Dracula: Prince of Darkness (1966)  Dracula: Prince of Darkness (1966)Dracula - pimeyden ruhtinas  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

kommentit

odota...
Samuli kommentoi (6.7.2013 23:23:12)
user avatar Ei edeltäjänsä veroinen mutta kelpo elokuva. Hyvä tunnelma Itä-Euroopan karpaateilla ja jännittävä loppuun asti.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa