Caroline Munro
Hammer: kauhun vuodet - osa 2: DRACULA 1958 - 1974
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Taste the Blood of Dracula (1970)

Dracula, paholaisen lähettiläs; Paholaisen lähettiläs

aka Blodsmak; Una messa per Dracula; El poder de la sangre de Drácula; Une messe pour Dracula; Wie schmeckt das Blut von Dracula?

Taste the Blood of Dracula #1 Taste the Blood of Dracula #2
IMDb

Rooliinsa tuskastumaisillaan olevan Leen neljännen Draculan pääsi ohjaamaan unkarilainen Peter Sasdy, joka nousi monen muun nimen tavoin 70-luvulla Hammerin tiimiin tv-sarjojen kautta. Hänen nopea pyrähdyksensä tuotantoyhtiössä kattoi kolme kokoillan elokuvaa joista parhaiten hänen tyylinsä pääsee oikeuksiin Elizabeth Bathoryn tarinaan pohjaavassa filmatisoinnissa Countess Dracula (1970). Edessä oli kuitenkin nopeasti se sama kohtalo joka koitti myös Alan Gibsonille, Brian Clemensille ja Roy Ward Bakerille. Yritykset nostaa Hammer ylös suosta epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen.

Taste the Blood of Dracula [1]
Taste the Blood of Dracula [2]

Sasdyn Taste the Blood of Dracula ei onnistunut enää lypsämään maitoa vanhasta lehmästä. Hänellä oli käytössään joukko erinomaisia näyttelijöitä, joihin lukeutuvat kovaa nousua tehnyt seksisymboli Linda Hayden ja kulttimaineen haalinut Lee, sekä lupaavasti alkava käsikirjoitus. Ongelma taas oli miten tuoda uutta virtaa jo kolmesti kuopattuun ja ylösnousseeseen vampyyriin, tai edes ripaus siitä arvokkuudesta joka hahmosta katosi jo toisen osan myötä. Ihme kyllä ongelma näyttää ratkenneen ainakin osittain Hindsin kirjoittamalla tarinalla, jossa kolme elämäänsä kyllästynyttä aristokraattia - veteraaninäyttelijät John Carson, Peter Sallis ja Geoffrey Keen - haluavat löytää jännityksen takaisin elämäänsä. Apuunsa he saavat Lordi Courtleyn (Ralph Bates), mistä eteenpäinkin kaikki on vielä hetken aikaa hyvin: henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, dialogi vaikuttaa vahvalta, kuvaus hivelee silmiä ja James Bernardin sävelet alustavat kauniin rakkaustarinan.

Taste the Blood of Dracula [3]
Taste the Blood of Dracula [4]

Courtley esittää herroille haasteen ja johdattaa heidät Draculan reliikkien luo. Haaste on saapua tulevana yönä vanhaan hautaholviin, jossa jokainen heistä saa käteensä verellä täytettävän pikarin. Herrojen muuntuessa vastahakoisiksi, muuntuu rituaali nopeasti julmaksi painajaiseksi, jonka seurauksena tapahtuu murha, ja miehet pakenevat takaisin perheidensä luo. He haluaisivat unohtaa kaiken, mutta paluuta ei enää ole - ovathan he maistaneet Draculan verta. Jokainen käsikirjoittaja-tuottaja Hindsin maneereista on ollut vielä toistaiseksi hyvässä käytössä, mutta sitten ilmestyy koko saagan suurin painolasti valkokankaille. On oikeastaan surullista että Draculasta kertova elokuva voi hyvin aina kunnes nimikkohenkilö nousee ylös haudastaan. Sen jälkeen on kuin tornado pyyhkisi käsikirjoituksen yli vieden kaiken kehitystyön mukanaan ja viktoriaanisista perinteistä ammentava ja sosiaalisia teemoja sisältävä tyylikäs kokonaisuus muuttuu täysin tyhjänpäiväiseksi kostotarinaksi.

Taste the Blood of Dracula [5]
Taste the Blood of Dracula [6]

Siinä missä Dracula: Prince of Darkness kierrätti edeltäjänsä ideoita, kierrättää sarjan neljäs osa Dracula Has Risen from the Graven vastaavia mutta sillä erotuksella että ideat hyytyvät tyystin ensimmäisen puolituntisen jälkeen. Kaikeksi varmuudeksi Leen suuhun on kirjoitettu vielä sellaisia idioottimaisia latteuksia, kuten "the first", "the second" ja "the third", eikä hänen hahmolleen ole keksitty mitään tekemistä. Milloin hän käy valkokankaalla sanomassa kaksi sanaa ja milloin hän kurkkii kukkaruukun takaa sillä aikaa kun hänen käskyläisensä suorittavat häneltä saatuja tehtäviä. Samaan syssyyn näyttelijä jos toinenkin kadottaa roolinsa. Ensimmäisenä hukkaa hahmonsa viehättävää Alicea näyttelevä Linda Hayden. Hetkeä myöhemmin saman kohtalon kokee hänen rakastettuaan Paulia esittävä Anthony Higgins, jonka hahmosta kuoriutuu aneeminen Van Helsing -kopio.

Taste the Blood of Dracula [7]
Taste the Blood of Dracula [8]

Haydenin kohtalo on silti synkempi. Nähdäänhän Alicen ja hänen isänsä William Hargoodin (Keen) välisessä suhteessa Hammerin eroottisten teemojen kolmas kehitysvaihe: viittaus insestiin. Ilman Draculan läsnäoloa lopputuloksesta olisi saattanut syntyä uusia synkkiä uria ottava kauhuklassikko, jonkinlainen To the Devil a Daughterin (1976) esiaste, jossa saatanalliset riitit ja aristokraattien harjoittama mielivalta rakentuvat moraalin rajoja etsiväksi jännitysnäytelmäksi. Mutta hukattu mahdollisuus on hukattu mahdollisuus. Haydenin komea roolisuoritus päättyy lapion heilahdukseen, jonka jälkeen Alicesta tulee täysin yksiulotteinen olento ilman minkäänlaista virkaa. Myös elokuvan lopetus on niin käsittämätöntä puuroa, ettei voi kuin ihmetellä mistä sarjan viides osa sai kipinänsä.

***--
keskiarvo
toimitus
3.13/5.00 (4)
 JSTPJMMM
  3.0 3.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.38/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  7 (10)
70%
Taste the Blood of Dracula (1970)  Taste the Blood of Dracula (1970)Dracula, paholaisen lähettiläs  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

kommentit

odota...
Pikkuvampyyri kommentoi (13.7.2011 20:23:39)
user avatar "Vakava" puoli sukupolvien kuilusta on nuorta yleisöä nuoleselevaa jätettä jonka kriitikot nielevät säälittävän tosissaan, mutta muuten tarina mädän nuoren satanistin herättämästä Draculasta viktoriaanisessa Lontoossa näyttää ja kuulostaa hyvältä ja on erinomaisen viihdyttävä.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa