Caroline Munro




Haastattelussa: Mika Ronkainen

Mika Ronkainen on oululainen elokuvaohjaaja, jonka komeisiin meriitteihin kuuluu ensimmäinen suomalainen elokuva joka on valittu Sundancen filmifestivaalien ohjelmistoon. Kyseinen elokuva oli Mieskuoro Huutajista kertova, kansainvälistä arvostusta kerännyt Lars Von Trierin Zentropan ja oululaisen Klaffi Tuotantojen yhteistyössä tuotettu Huutajat - Screaming Men. Ronkainen on itse Klaffin osakas sekä entinen Mieskuoro Huutajien jäsen. Ohjaajan aiempi dokumenttielokuva, verkostomarkkinoinnin kummallisesta maailmasta kertova ja Elitistin Faces of Finland -artikkelissakin katsastettu Autobonus löytyy Huutajat-DVD:n lisämateriaalina.




EL: Olet aikoinasi vaikuttanut mm. Russian Love -yhtyeessä eli muusikonrenttu pohjimmiltasi. Mikä vei valitsemallasi tielle dokumenttielokuvien ohjaajaksi?

MR: Menin aikoinaan opiskelemaan Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen videolinjalle kun hoksasin että siellä voisi kätevästi tehdä musavideoita omalle yhtyeelle. Opiskelujen aikana homma jotenkin pyörähti niin päin että dokkarit vei ja musa jäi vähän taka-alalle.

EL: Elitistin sivuillakin suunnatonta arvostusta nauttiva Autobonus kertoo verkostomarkkinoinnista eikä anna siitä kovin mairittelevaa kuvaa. Oliko sinulla ennakkoasenne aihepiiristä lähtiessäsi tekemään kyseistä dokkaria vai pystyitkö pitämään "mielen puhtaana?"

MR: Toki minulla oli jonkinlainen oma ennakkokäsitys verkostomarkkinoinnista. Olin tehnyt researchia ja käynyt verkostojen rekrytointitilaisuuksissa. Tarinatasolla kuitenkin mietimme ennakkoon useita erilaisia vaihtoehtoja kuinka elokuvassa voisi käydä, eli olimme avoimia kaikille mahdollisuuksille. Mutta kuten aina käy, todellisuus yllätti ja syntyi tällainen elokuva.

EL: Onnistuivatko Autobonuksen kuvaukset sujuvasti vai tuliko vastaan odottamattomia ongelmia?

MR: Ei ollut muistaakseni suurempia ongelmia. Ainoa merkittävä asia taisi olla että Autobonus oli ensimmäinen työni kuvaaja Vesa Taipaleenmäen kanssa, joten se oli lähinnä totuttelua molemmin puolin - ei mikään ongelma. Sen jälkeen olenkin tehnyt kaikki työni hänen kanssaan.

EL: Kuinka hyvin Mikkosen pariskunta sopeutui kameran eteen? Dokumentti kun sisältää heillekin varmasti epämiellyttäviä kohtauksia.

MR: Esitin elokuvan Mikkosille ennen elokuvan julkista esittämistä. Kaikista yleisöistä varmaankin Mikkoset ovat itse nauraneet makeimmin elokuvalle. Minusta Mikkosilla oli ja on koko ajan terve itseironia mukana. Se miksi muita katsojia saattaa karmaista jotkin kohtaukset, johtuu siitä että katsojat ainakin alitajuisesti tunnistavat itsensä elokuvan henkilöistä tilanteissa, joissa puhe ei tahdo sujua ja on vaivautunut olo. Katsojat samaistuvat vahvasti.

EL: Kuinka tärkeää dokumentaristille on muuten olla puolueeton?

MR: On mahdotonta olla "puolueeton" taiteilijana. Että voi sanoa jotain, täytyy olla jotain sanottavaa eli mielipide. Ei dokumenttien tekeminen ole passiivista tallentamista, vaan se on tietoista valintojen tekemistä tiedossa olevien tosiasioiden pohjalta, mutta se ei tarkoita sitä että saisi olla ennakkoluuloinen.

EL: Michael Moore on viime aikoina saanut kritiikkiä elokuviensa propagandistisesta tyylistä. Mikä on oma näkemyksesi aiheesta ja Michael Mooren elokuvista ylipäätään?

MR: Näin Roger and Men joskus 90-luvun alkupuolella festareilla Tanskassa, ja se kyllä teki lähtemättömän vaikutuksen. Olen ollut fani siitä lähtien. Fahrenheit 9/11 oli jo elokuvataiteellisestikin laadukas työ.

Moorella on mielipiteitä, ja se näkyy hänen töissään. Ja se on helkutin hyvä asia. Moorea arvostellaan rajusti koska hänen mielipiteensä eivät miellytä kaikkia. Ja näin sen pitää ollakin. Mutta kyllä minun maailmankuvani on paljon lähempänä Moorea kuin Bushia, Hestonia tai Roger Smithiä.

EL: Huutajat-elokuvan tekeminen kesti kuuleman mukaan melkoisen kauan. Miksi näin?

MR: Siihen oli parikin syytä. Yksi oli se, että aloitimme sen tekemisen samoihin aikoihin kuin Autobonuksen mutta emme saaneet sille täyttä rahoitusta ennen kuin Autobonus oli valmis. Toisekseen elokuva paisui kansainväliseksi yhteistuotannoksi mikä lisäsi byrokratiaa ja matkustamista. Ja kolmanneksi: hiljaa hyvä tulee.

EL: Oliko omasta Mieskuoro Huutajat -historiastasi apua elokuvan teossa vai olitko välillä ns. liian lähellä aihetta?

MR: Se auttoi. Tiesin mistä oli kysymys, tunsin ihmiset, ja pääsin kameran kanssa heidän luokseen paremmin kuin ulkopuoliset olisivat päässeet.

EL: Huutajat on hankkinut komeasti kansainvälistä mainetta mm. Sundancen festivaaleilla ja kerännyt lukuisia palkintoja. Mikä tähänastisista saavutuksista (koko urasi aikana) on ollut tärkein sinulle ja miksi?

MR: Ehdottomasti Viimeiset Vuotoksella -elokuvan ensi-ilta Pelkosenniemen nuorisoseuran talolla juhannuksena 2000 Vuotos-soudun yhteydessä. Paikalla oli päähenkilöt, melkein kahdeksankymppiset Impi ja Veikko Schroderus, sekä kyläläisiä että kauempaa tulleita Vuotoksen altaan vastustajia. Tunnelma oli suorastaan harras.

EL: Olet sekaantunut myös ilmakitaran MM-kisojen järjestämiseen. Mistä moinen?

MR: Kisat syntyivät aikoinaan osaksi Oulun Musiikkivideofestivaaleja, jotka saivat alkunsa Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksella. Me opiskelijat ryhdyimme järjestämään tapahtumaa. Sittemmin organisaatio on ammattimaistunut ja itsenäistynyt. Nykyisin olen edustustehtävissä eli hallituksen puheenjohtaja.

EL: Lähitulevaisuuden suunnitelmasi, minkälaista tuotosta on seuraavaksi tulossa käsistäsi?

MR: Useita aiheita on tällä hetkellä pohdinta- ja kirjoitusvaiheessa. En tiedä vielä mikä lähtee liikenteeseen. Katellaan.

EL: Nimeä yksi dokumenttielokuva, joka pitäisi Elitistin sivuilla arvostella. Ja miksi?

MR: Kun nyt siellä niin tunnutte arvostavan Pölynimurikauppiaita ja Autobonusta niin suosittelen lämpimästi Mayslesin veljesten Salesman -teosta, joka on kaikkien kauppiaselokuvien esi-isä.