Caroline Munro
Night Visions - Back To Basics 2005
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9

Curse of the Crimson Altar (1968)

aka The Crimson Cult; Der Fluch der Hexe; Die Hexe des Grafen Dracula; La maison ensorcelée; Schwarze Messe auf blutrotem Altar

Curse of the Crimson Altar #1 Curse of the Crimson Altar #2
IMDb

Kun toisessa salissa aloitettiin mukiinmenevällä Assault On Precinct 13 -remakella, todellista elämystä kaipaavat saivat eteensä Tigonin tuottaman tuhdin brittikauhupakkauksen. Vaikka kyseessä ei missään nimessä olekaan yhtiön helmien Witchfinder Generalin (1968) tai Blood On Satan's Claw'n (1970) veroinen teos, laukaisi noituutta, hypnoosia ja miesten nahkastringejä auliisti esittelevä elokuva festivaalin hienosti käyntiin.

Ensin yleisölle kerrotaan tekstin muodossa, että "tietyt aineet" voivat hypnotisoida ihmisen ja saada tämän tekemään mitä tahansa. Tästä informaation jyväsestä hypätään alkutekstien jälkeen suoraan keskelle sarvista tykkäävän kultin palvontamenoja ja uuden jäsenen indoktrinaatiota. Siniseksi maalattu, kultaisilla pässinsarvilla varustettu kauhun papitar Barbara Steele houkuttelee neliöleukaista miestä allekirjoittamaan nimensä uhkaavan oloiseen kirjaan. Taustalla hengailee aiemmin mainittuihin nahkavetimiin sonnustautunut ruma mies poronsarvet päässään ja seinän vierustalla kuikuilee huppupäinen partaveikko, joka pitelee vuohta lieassa. Ennen kuin joku kysyy, niin ei, vuohella ei ole mitään tehtävää rituaalissa. Huppuherra kuitenkin vetää sitä lähemmäksi itseään, kenties kontaktin tarpeessa. Myöhemmin vuohen läsnäoloa selitellään sen mystisellä yhteydellä Pan-jumalaan. Tällaisia hullujen kulttien pitäisi aina olla!

Tuosta komeasta alusta pääsemme itse tarinaan, jossa antiikkikauppias Robert Manning (kuivahko mutta miehen lailla käyttäytyvä Mark Eden) saa postissa kynttilänjalan ja viestin veljeltään. Viesti on päivätty yli viikon takaa, ja veljestään huolestunut Robert lähtee etsimään tätä kirjepaperissa mainitusta kartanosta. Sieltä hän löytää paitsi trikooasuisen nuoren naisen kirmaamassa pitkin metsätietä keskellä yötä, elokuvan tekovuoden takia myös vapaan rakkauden sukupolven villit ja groovyt bileet joissa kikatetaan, juodaan viinaa, puristellaan pakaroita ja maalataan toisten kehoja kuin huominen ei koskaan koittaisi. Isännän veljentytär Eve (Virginia Wetherell) johdattaa Robertin yläkertaan, josta löytyy viiksekäs ja hillitty kartanonherra Morley (Christopher Lee). Veljestä ei ole kukaan kuullutkaan, mutta Robert saa jäädä taloon asumaan siksi aikaa, kun yrittää jäljittää tätä.

Curse of the Crimson Altar [1]
Curse of the Crimson Altar [2]
Curse of the Crimson Altar [3]

Sitten alkaa mysteeri hiljalleen aueta ja saadaan mukaan muun muassa Michael Goughin hauskasti esittämä kajahtanut hovimestari, kaleidoskooppiefektiharhoja, noituutta ja tekohämähäkinseittejä ampuva tuulettimen näköinen pistooli. Sekä Boris Karloff heiluttamassa kulmakarvojaan pyörätuolissa - sen jälkeen kun Robert on kommentoinut kartanoa kauhuelokuvamaiseksi sanoin "Nurkan takaa voisi hypätä esiin vaikka Boris Karloff!"

Vaikuttavan kauhunäyttelijäkastin lisäksi parasta Curse of the Crimson Altarissa on varmaankin tunnelmallinen musiikki. Hahmot ovat pääosin kuivan englantilaisia ja tilanteet tuttuja, mutta H.P. Lovecraftin tarinan pohjalta väännetty käsikirjoitus kantaa kuitenkin noin elokuvan puoleen väliin asti suht mainiosti. Loppu lässähtää aikamoiseksi antikliimaksiksi, kun paljastuu etteivät pitkin elokuvaa väläytellyt noita/kultti-visiot oikeastaan johda mihinkään ja katsojan on tyytyminen pelkkään tavalliseen tulipaloon. Kultin umpimielinen toimintatapa ei kuulosta kovin älykkäältä; uhraushuone naamioidaan feikkihämähäkinseitillä, jota tuottavaa pyssyä säilytetään samassa huoneessa, kuten veikeitä eläinnaamioitakin.

Ohjaaja Vernon Sewell ei ole pahimmasta päästä, mutta ei myöskään osaa ottaa materiaalista mitään omintakeista irti. Festivaaliyön ohjelmiston reteä suhtautuminen naisten oikeuksiin ja älykkyyteen tehtiin hyvin selväksi heti tässä avauksessa. Ensin Karloff kommentoi kaikkien jatkuvasti litkimän brandyn menevän hukkaan jos sitä kaataa naisen kurkkuun, ja sankarimme Robert näyttää kuinka kauniimpi sukupuoli valloitetaan romanttisessa sänkykohtauksessa: pitää sanoa mitä haluaa, kaapata nainen alleen, naida tältä taju kankaalle ja lähteä lätkimään ennen blondin heräämistä. Robert rocks!

***--
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (4)
 SMJM*IRMM
  3.5 2.5 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.14/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (6)
67%
Curse of the Crimson Altar (1968)  Curse of the Crimson Altar (1968)The Crimson Cult  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9