Caroline Munro
Night Visions - Back To Basics 2005
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9

Darktown Strutters (1975)

aka Get Down and Boogie

Darktown Strutters #1 Darktown Strutters #2
IMDb

"Super Sisters on Cycles"

Ja juuri kun luuli nähneensä jotain idean ja toteutuksen yhdistelmältään järjen tuolla puolen iloisesti rallattelevaa umpiluupäistä saastaa, käy seuraava elokuva vahvaan rynnäkköön ihmismielen pimeän puolen muurin läpi, saapuen värit säihkyen jonnekin todellisuuden, ymmärryksen ja ennen kaikkea hyvän maun hylkäämille joutomaille. Olin (ehkä armeliaasti) ehtinyt unohtaa mitä on luvassa, ajatellen elokuvan olevan vain joku räväkkä blaxploitaatiohelmi vuosien takaa. Juuri ennen näytöksen alkua luin esitteen varoittavat sanat "maailman ensimmäinen blaxploitaatio-biker-musikaali" ...voi pojat, sitä kaikkea ja paljon muuta elokuva onkin, nyt kun vain tietäisi vielä mitä.

Juoni, juoni, juoni. Kaunis sana, mutta tässä yhteydessä tarpeellisuudessaan samaa luokkaa kuin termoskannullinen koiranpaskaa äidin hautajaisissa. Sittemmin ihan mainstream -elokuviakin ohjanneen George Armitagen käsikirjoitus kaivaa ilmoille koko joukon kysymyksiä, joita on erittäin vaikea täsmällisesti artikuloida edes itselleen. Perus... öh, tarinassa Syreena -niminen nuori musta nainen jäljittää kadonnutta äitiään kavereidensa avulla. Häntä estämässä ovat muun muassa prätkillä kulkeva Ku Klux Klan, tomppelit poliisit jättimäisellä vilkulla varustetussa autossaan sekä mustia vihaava paikallisen possuravintolan omistaja Cross (Norman Bartold). Cross pukeutuu välillä kaniiniksi ja kulkee jättimäisen porkkanan kanssa porsaaksi maalatun Mona Lisa -taulunsa ohitse.

Darktown Strutters [1]
Darktown Strutters [2]

Darktown Strutters on omalla jäljittelemättömällä tavallaan ylivoimaisesti mielisairaimpia koskaan näkemiäni elokuvia. Se ei ole hyvä, se ei ole huono, se ei sisällä mitään varsinaisia raakuuksia tai sinänsä kyseenalaisia asioita esimerkiksi moraaliselta kannalta. Se on vain... hämmentävä. 70-luvulla ei elokuvanteossa välttämättä ollut liikkeellä järkeä ja tiettyä taipuvuutta logiikkaan samassa mittakaavassa kuin nykypäivänä, mutta herra Jeesus Kristuksen käärinliinat sentään tämä tapaus todistaa, että silloin ainakin riitti luovuutta. En aio väittää tämän olevan pelkästään hyvä asia niistä monista selluloidinpätkistä johtuen, joita yön aikana aivojeni sisäpinnalle peruuttamattomasti heijastettiin. Silti. Darktown Struttersin päähenkilönaiset kulkevat paikasta toiseen monivärisillä kolmipyöräisillä formulaprätkillä. Ei siinä vielä mitään, näen sen mielessäni, saattaa joku ajatella. Mutta joka kerta kun räiskyvän kirkkaisiin piukkoihin univormuihin sonnustautuneet arvon pimut nousevat ajoneuvoiltaan, alkaa sellainen perseenpyöritystanssiaskelten viba ja soljuvan rytmikkään liikehdinnän yliannostus, että silmät haluavat kaivertaa tiensä suoraan kallon sisään lämpimään turvaan ja aivot vaativat ulkomaailmalle lähestymiskieltoa. Eikä tässä vaiheessa ole vielä edes esitelty tyttöjen rakkausintressiksi muodostuvaa "persoonallista" mustien miesten prätkäjengiä, kyljyksillä itseään läpsyttelevää jänispukuista Crossia taikka tämän sioiksi pukeutuvia apureita. Kloonauskoneesta, musiikkinumeroista ja kalsareissaan risteillä varustetuilla moottoripyörillä päristelevistä KKK:laisista nyt puhumattakaan. Elokuvaa on vain kerta kaikkiaan mahdotonta selittää. Alussa ei ole järkeä, keskikohdassa ei ole pointtia ja lopussa on turha odottaa palasten loksahtamista kohdalleen. Juoneksi kutsuttu tapahtumaketju tanssii oman biittinsä tahtiin toisenlaisessa ulottuvuudessa, jossa meitä oikeita ihmisiä ei ole. Huono puoli on, ettei elokuvan sekoilu hellitä oikeastaan hetkeksikään ja pöhköimmillekin outouksille turtuu ennen pitkää.

Darktown Strutters [3]
Darktown Strutters [4]

Ehkä ymmärrettävistä syistä Darktown Strutters jäi ohjaaja William Witneyn viimeiseksi työksi; aiemmasta ansiolistasta löytyy esim. televisiolle tehty ja lupaavasti nimetty Dr. Satan's Robot (1966). Witneyn myöhempiin saavutuksiin lukeutuu muistelokirja Roy Rogersin lännenelokuvissa esiintyneestä hevosesta. Tästä kaaoksesta urallaan oikeasti edistynyt henkilö on lavastaja Jack Fisk, joka on sittemmin vastannut tuotantosuunnittelusta niin Terence Malickin kuin David Lynchin elokuvissa.

Darktown Struttersille on tavallaan mahdotonta antaa tähtiä, koska sen arvottaminen suhteessa muihin elokuviin edellyttäisi sillä olevan jonkinlaisen suhteen muihin elokuviin. Kyseinen käsittämättömyys kuitenkin leijailee ylhäisessä yksinäisyydessään jossakin ymmärryksen stratosfäärin tuolla puolen, ja se on vain itse nähtävä sekä tehtävä merkilliset johtopäätöksensä. Yritetään nyt kuitenkin.

****-
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 IRPI
  4.0 1.5
keskiarvo
lukijat i
2.88/5.00 (4)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -1 (5)
0%
Darktown Strutters (1975)  Darktown Strutters (1975)  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9