Caroline Munro
Paluu Adamsonin planeetalle
sivu: 1 · 2 · 3 · 4


Nyt kun kökkömestari Al Adamsonin traagisesta kuolemasta tulee täyteen jo 10 vuotta, lienee korkea aika jälleen esitellä herran tuotoksia pahaa-aavistamattomalle yleisölle. Albert Victor Adamson Juniorina jostakin kaukaisesta ulottuvuudesta maailmaamme puskeutunut ja elokuvaohjaajaksi päätynyt Al murhattiin 1995. Ruumis löytyi kylpyhuoneen juuri sementoidun lattian alta. Aivot olivat ilmeisesti vielä tallella, joten kyseessä ei ollut maestron elokuvista vaikutteita ottanut yli-innokas fani.

Elokuvallista sontaa tryffeleitä etsivän sian lailla tonkiessaan saattaa toisinaan kadottaa suhteellisuudentajunsa asioiden todellisesta laadusta. Omalla kohdallani tämä on johtanut esimerkiksi kaikkien seitsemän Poliisiopisto-elokuvan katsomiseen peräkkäin yhden päivän aikana. Se tuntui "hyvältä" idealta, ei niin ettenkö olisi joskus saanut parempia. Uuden vuoden kunniaksi päätin heti tammikuussa järjestää tieteellisen tutkimuksen, jonka päämäärä oli selvittää, mitä ihmisaivoille tapahtuu kun ne altistetaan kolmelle perättäiselle Al Adamson -elokuvalle. Hyvä on, lopputulos voi ehkä tuntua tuskallisen ilmeiseltä, mutta tieteen nimissä on tehtävä uhrauksia. Kokemuksen käsittely vaati oman aikansa, joten tulokset saadaan selville vasta nyt.


thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 

Apuvälineinä tässä sukelluksessa elokuvahistorian paskasammioon saivat toimia Alin eepokset Horror of the Blood Monsters, Satan's Sadists sekä Dracula Vs. Frankenstein. Adamsonin status ja elokuvien nimet puhuvat puolestaan. Paikalla olleista koehenkilöistä osa ei kestänyt teosten herättämiä reaktioita ja marssi kesken kokeen ulos, kääntäen selkänsä tieteen ihmeille ja sadistisille prätkäjengiläisille, jotka tässä tapauksessa tarkoittivat kerrankin samaa asiaa. Historia tulee tuomitsemaan nuo surkimukset. Suurempia selittelemättä, kokeen tulokset:

Sivu:

1 2 3 4