Caroline Munro
Sadetakki ja elokuvakamera
sivu: 1 · 2 · 3 · 4

Hardgore (1974)

aka Hard Gore; Horror Whore; Sadoasylum

Hardgore #1 Hardgore #2
IMDb

Hardgoren alias-nimet kertovat hyvin elokuvasta: Horror Whore ja Sadoasylum. Hardgore on omituisuus isoimmalla mahdollisella o:lla. Se on sekoitus pornoa ja häkellyttävän vinksahtanutta kauhuhömppää tavalla, jonka ei voi oikein kuvitella shokeeraavan tai rasittavan ketään, ja jos joku näin tuntee, lienee tilanne silloin entistä huvittavampi. Hardgore on esimerkki siitä, miten mennään ns. itse asiaan nopeasti ja aikailematta, oli kyseessä sitten hienovarainen teeman esittely, mielenkiinnon herättävä alkusysäys tai, yksinkertaisesti, paneminen. Hardgore on tarina nuoresta naisesta, joka saapuu mielisairaalaan/hermoparantolaan hoidattamaan kovemman luokan nymfomaniaansa. Tiukkanaamainen ja todella sleazyn näköinen miespuolinen tohtori ottaa hänet vastaan ja pyytää nuoren hoitajanaisen johdattamaan uusi potilas huoneeseensa. Saavumme huoneeseen, jossa alkaa välittömästi päähenkilön ja tämän edessä pyllistelleen hoitajattaren välinen kiihkeä rakastelukohtaus. Elokuvan reilusta 60 minuutista on kulunut noin kolme. Tämä antaa myös vihjeitä siitä tosiasiasta, että Hardgoressa on huomattavan paljon lesboseksiä kaiken muun ihastuttavan lisäksi. Itse "gore" oikeuttaa paikkansa elokuvan nimessä, kun sairaalan todellinen luonne selviää. Sairaalan kellarissa kokoontuukin saatanallinen kultti, joka punertavan demoniseen ja massiiviseen kasvonaamariin pukeutuneen johtajansa säestämänä pitää hillittömiä ryhmäorgioita ja panoja niin sairaalan työntekijöiden kuin (vastahakoisten) potilaiden osanottamina.

Hardgore [1]
Hardgore [2]
Hardgore [3]

Panokohtaukset kellarissa keskittyvät luonnollisesti itse sarvipään mulkun ympärille. Sarvipään alituinen matalalta aaltoileva mumina on mahdollisesti tarkoitettu pelottavaksi, mutta lopputulos on yksi huvittavimmista äänellisistä tilanteista elokuvan historiassa. Äärettömän hitaasti kliimaksinsa saavuttavan mutta hetken koittaessa litrakaupalla spermaa suihkuttavan "Saatanan" tyydyttäminen päättyy aina julistettavaan "the ultimate orgasmiin" tai "the ultimate nirvanaan", eli tietenkin naisen veriseen kuolemaan. Troman tuottamaa legendaarista ja satiirista Joel M. Reedin ohjaamaa elokuvaa Blood Sucking Freaks (tunnetaan myös nimellä The Incredible Torture Show, 1976) muistuttavissa kohtauksissa "Saatanan" tyydyttäneet naiset teurastetaan giljotiinilla. Sokea lihan ja pahan seuraaminen johtavat siis helposti äkilliseen impulssin kääntymiseen ja kuolemaan. Kulttijohtajan naamiokasvoinen ja trikoohousuinen pyöveli ottaa "the ultimate orgasmista" samanaikaisesti kaiken ilon irti anaaliyhdynnän kautta. Hardgore tarjoaa siis myös saatanallista nekrofiliaa. Kulttiin liittyy myös normaalia sekstailua mainittujen orgioiden muodossa, ja Hardgoren seksiosasto on muiltakin osin pääsääntöisesti "normaalia" kahden tai useamman ihmisen välistä ilonpitoa. Edes paholaiskultin suorittamat "raiskaukset" eivät näytä miltään raiskauksilta, koska kulttihan edustaa selkeästi ihmisen seksuaalisuutta ja viettejä, jotka elävät luonnossamme kaikesta mahdollisesta tekopyhyydestä huolimatta. Näillä vieteillä on kuitenkin aina kääntöpuolensa, siksi "Saatana" on luonteeltaan aggressiivinen. Tietenkin yksi vaihtoehto on, että mitään tällaista ei Michael Hugolla ollut mielessäkään, mutta sillähän ei ole analyysin kannalta merkitystä.

Hardgore [4]
Hardgore [5]
Hardgore [6]

Erittäin pitkällä otoksella kuvattu, jonkinlaista unta edustava rakastelukohtaus on suorastaan kaunis ja teknisestikin mielenkiintoinen: kamera on alituisessa pyörivässä liikkeessä miehen ja naisen sijoittuessa täysin valkoisen huoneen keskelle. Hardgoren omituisuus ilmenee muutamissa unohtumattomissa ideoissa, jotka vain korostavat elokuvan leikkisyyttä ja totaalista harmittomuutta. Päähenkilön unissa näemme kolme raketin lailla lentävää penistä, jotka sylkevät toisesta päästä (suihkumoottorin?) kipinöitä ja toisesta päästä useita litroja siemennestettä epätietoisen naisen päälle. Vaikutelma on hieman samanlainen kuin japanilaisen Kazuo "Gaira" Komizun Guts of a Virgin -trilogiassa (1986 ja 1987), jossa erinäiset monsterikyrvät suihkuttavat nesteitään kunkin filmin keston ajan taukoamatta ähkivien ja kirkuvien tyttöjen päälle. Myös Komizun elokuvat sekoittavat (kaikkea muuta kuin vakavasti otettavaa) gorea ja erotiikkaa omituisiin elokuvallisiin maailmoihinsa. Itse "kauhukohtaukset" Hardgoressa ovat huvittavan amatöörimäisesti toteutettuja rimanalituksia, joissa tympeä kaulavaltimoa edustava muoviletku on jotenkin onnistuttu kätkemään. Kehnosti maskeerattu kastraatiolähikuva kultin keskellä sekä naisen sisällä äkillisesti kuumeneva dildo - sen sijaan että nainen vetäisi äkillisesti kuumenevan ja höyryävän esineen sisältään pois, hän huutaa "Quick! Call my mother!" - kertovat paljon elokuvan vakavastiotettavuudesta ja luonteesta. Hardgore alistaa ja hyväksikäyttää miehiä yhtä paljon kuin naisia, joten lopputulos on harvinaisen neutraali. Itse hornankyrpäkin kokee kohtalonsa voimakkaan feminiinin toimesta.

Hardgore [7]
Hardgore [8]
Hardgore [9]

Hardgore on sarja hulluja ja hauskoja ideoita, jotka ohjaaja on leikannut yhteen ilmeisen sattumanvaraisella tavalla. Esimerkiksi mainittu aistikas rakastelukohtaus valkoisessa huoneessa päättyy vähintäänkin omituisesti saatanallisen kultin keskelle kellariin, mutta tämä on puolestaan jälleen tulkintakysymys: ehkä nainen alkaa kultin keskellä tiedostaa sisällään rehottavan nymfomanian pohjimmaisen positiivisen luonteen? Täten elokuvan "Saatana" muuttuu moniulotteisemmaksi hahmoksi yksipuolisen pahan sijasta: hänen ansiostaan nainen kykenee hyväksymään itsessään ympäristönsä tuomitseman nymfomanian, joka voikin olla kaunis ja aistillinen asia! Itse sairaala on tarpeeksi hyvin lavastettu hullujenhuone eikä tarpeetonta dialogiakaan onneksi tuputeta elokuvan kestoa pidentämään. Tiivistämisellä ja rytmittämisellä Hardgore olisi kuitenkin entistä nautittavampi kokemus. Musiikki on ajoittain jopa yllättävän hienoa, etenkin pitkässä rakastelukohtauksessa esiintyvä teema, joka toistuu myöhemminkin, on oikean säveltäjän työtä. Elokuvan loppuratkaisu on perustelematon ja omituinen tavalla, joka melkein paljastaa tekijöidensä todennäköisen tavoitteen: tehdä paljon pornoa sisältävä elokuva, joka nousee massasta hulluine ideoineen ja päättömine hahmoineen. Elokuvan viimeisiin kuviin lukeutuu kuolleen naisen jalkojen väliin sijoitettu kaareva valkoinen kynttilä, jossa on liekki. Saatanallisen ja kiimaisen kultin surmaama nainen sai kiitokseksi urheasta vastahakoisuudestaan ikuisen "the ultimate orgasmin" kuolemanjälkeisessä elämässä? Nainen oli ainoa puhtautta ja epäitsekkyyttä edustava hahmo mällikultin ympäröimässä sairaalassa tai jopa ahdasmielisessä maailmassa?? Kaikki tulkinnat ovat päteviä kunhan perustelut ovat ymmärrettäviä ja loogisia.

****-
keskiarvo
toimitus
3.13/5.00 (4)
 JSSMJMJM*
  3.0 3.0 2.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (2)
50%
Hardgore (1976)  Hardgore (1976)Sadoasylum  
Sivu:

1 2 3 4