Caroline Munro



Haastattelussa: Blackthorne/Cavalier

Kanadalaisia elokuvantekijöitä ja näyttelijöitä, Melantha Blackthornea ja Jason Cavalieria yhdistää kiintymys eksploitaatioelokuvaan ja sen räikeimpiin alalajeihin. Ammattiin liittyvissä taustoissa parivaljakolla löytyy kuitenkin huomattavia eroavaisuuksia.

Blackthorne on aiemmin toiminut lähinnä mallina ja on ottanut taiteilijanimekseen "Countess Bathoria". Nettisivuiltaan (http://www.bathoria.net) löytyvät kuvat ovat muuten juuri sellaisia kuin pseudonyymi antaa ymmärtää.

Jason Cavalier taas on näytellyt sivuosissa sekä toiminut stuntmiehenä useissa sekä pienen budjetin että valtavirran Hollywood-tuotoksissa. Filmografiaan kuuluvat mm. Martin Scorsesen The Aviator, Gothika, Battlefield Earth, Human Stain ja Rollerball.

Yhdessä pari muodostaa tuotantoyhtiön nimeltä Robomonkey, jonka ensimmäinen elokuva on verellä ja seksillä läträävä Sinners and Saints.




EL: Kuinka tuotantoyhtiönne Robomonkey sai alkunsa - ja mistä mielenkiintoinen nimi juontaa juurensa?

Melantha:Tapasin Jason Cavalierin erään indietuotannon kuvauksissa. Meidät oli palkattu pääosanesittäjiksi, ja ohjaajan tavoitteena oli myydä elokuva fanijoukkiolleni. Lopputulos oli jotakuinkin pettymys, sillä elokuva ei sisältänyt genre-elementtejä, oli liian pitkä ja monisyinen. Meistä molemmista tuntui siltä että fanit tulisivat pettymään, joten koska tiesimme että voisimme tehdä paljon parempiakin elokuvia, päätimme perustaa Robomonkeyn.

Jason:En muista tarkalleen mistä nimi tuli. Halusimme vain jotakin joka herättää mielikuvan eksploitaatioelokuvasta (kuten King Kong), mutta jossa olisi silti sci-fi -fiilistä. Näin "robottiapina" syntyi.

EL: Ohjasitte Sinners and Saintsin yhdessä; Jason ohjasi huikeat toimintakohtaukset ja Melantha oli vastuussa lähes kaikesta muusta. Oliko tämä helppo valinta, vai syntyikö konflikteja kuten "taiteellisia erimielisyyksiä"?

Melantha:Olihan meillä muutamia mielipide-eroavaisuuksia, kuten kuvakulmat tai miten kohtaus pitäisi kuvata - mutta yllättäen emme tapelleet kovinkaan räiskyvästi. Me molemmat rakastamme eksploitaatioelokuvia ja luulen että se näkyy lopputuloksessa. Ja nyt kun sain sanottua sen... seuraava projektimme on antologiatyyppinen elokuva, johon ohjaamme omat osamme.

EL: Mikä oli vaikeinta Sinners and Saintsia tehtäessä?

Jason:Rahanpuute ja poukkoileva aikataulu. Enemmän kuitenkin aikataulukysymykset, sillä olen kasvanut kuvaamalla kasimillisellä viikonloppuisin ystävieni kanssa, ilman rahaa.

Melantha:Rahanpuute ja aikataulu olivat tosiaan aika koetus, mutta henkilökohtaisesti suurin haaste oli saada luottamus ja kunnioitus näyttelijöiltä ja kuvausryhmältä (voisi luulla että kuvausryhmän pitäisi hankkia ohjaajan kunnioitus).

Elokuvateollisuudessa miehillä ja jopa naisilla on vähemmän luottamusta naisohjaajia kohtaan. Kuvatessamme Sinners and Saintsia kuvatessamme, piti minun todistaa kykyni kolminkertaisesti Jasoniin nähden ennen kuin näyttelijät ja kuvausryhmä hyväksyivät auktoriteettini. Näinhän se on, työskentelemme miesten dominoimassa teollisuudessa.
EL: En voi juurikaan nimetä mitään tiettyä elokuvaa, joka muistuttaisi Sinners and Saintsia, mutta "henkilö"hahmot (cyborgit) kuten Divoqusuera, Salacicia ja Desderexx muistuttivat Hellraiserin Kenobiittejä. Olenko oikeassa vai aivan hakoteillä?

Jason:Hmm, hyvä vertaus. Se ei ollut alkuperäinen tarkoitus mutta huomaan kyllä yhteneväisyydet. Kenobiiteillä on paljon paremmat maskeeraukset, mutta meidän ovat alasti.

Melantha:Vaikka olenkin Clive Barkerin fani, se ei ollut tarkoitukseni enkä huomannut yhteneväisyyksiä ennen kuin mainitsit niistä. Päämääräni on olla omaperäinen ja yritän kovasti olla näyttämättä vaikutteita muista elokuvantekijöistä. Annan omien pelkojeni, fantasioideni ja seksuaalisten viettieni olla vaikutteideni suurin lähde.

EL: Pysähdyittekö ikinä kysymään itseltäsi, menivätkö gore- ja seksikohtaukset liiankin äärimmäisyyksiin? Leukani tipahti muutaman kerran, mutta hauskaa oli (vähän kuin nähdessäni ensimmäistä kertaa pahamaineisimmat CAT III -elokuvat).

Jason:Ei, olen nähnyt pahempaakin. Plus että elokuva pitää ottaa huumorin kannalta.

Melantha:Olen täysin turta seksin ja kuoleman näyttämiseen, joten vastaus on ei. Jos mielestäsi Sinners and Saints meni äärimmäisyyksiin, niin sido itsesi tuoliin seuraavaa elokuvaani Inbred and Undead odotellessasi.

EL: Voitteko kertoa suurimmat vaikuttajanne, tai onko teillä jokin tietty genre jonka voisitte nimetä vaikuttajaksi?

Jason:Niitä on monta. Sam Raimista Ryuhei Kitamuraan, Sergio Leone varsinkin viimeaikoina, Darren Aronofsky. Kuvasimme uudestaan muutamat kohtaukset katsottuamme Requiem for a Dreamin. Olimme päähenkilöiden näkökulmasta kuvatuista kohtauksista täysin ällikällä lyötyjä. Tämä ihannointi on maksanut itsensä takaisin, sillä allekirjoitin äskettäin sopimuksen taistelukohtausten koreografioista Aronofskyn seuraavaan elokuvaan, The Fountainiin.

Melantha:Sinners and Saintsin kohdalla suurin vaikuttaja lienee Ryuhei Kitamuran Versus. Se on absoluuttista taidetta!!

Muita vaikuttajiani ovat José Mojica Marins, Sam Raimi, Peter Jackson ja Takashi Miike.

EL: Melantha, mistä on lähtenyt Countess Bathoria -idea liikkeelle. Jos olen käsittänyt oikein, olet malli joka on orientoitunut gotiikkaan, kauhuun ja synkkään erotiikkaan. Onko tämä myös päivätyösi?

Melantha:Bathoria on hyvin pitkälle sitä kuka olen... ehkäpä pimeys joka asuu sielussani.

Päivätöihini kuuluu monta asiaa. Kaikki ovat taiteellisia tuloksia, joita voin kanavoida luovien energioideni kautta. Olen ollut onnekas tehdäkseni työkseni sitä mitä rakastan.

EL: Jason, olet näytellyt genre-elokuvissa kuten Screamers, Battlefield: Earth, Highlander III, Scanners II & III sekä Gothika (plus mainstream-elokuvissa kuten Scorsesen Lentäjä). Kuinka näet microcinema-skenen verrattuna Hollywood-tuotantoihin? Luuletko että microcinema auttaa ohjaajia pääsemään "oikean" elokuvateollisuuden pariin?

Jason:Uskon, että se voi auttaa, mutta minulle koko touhussa on kyse vapaudesta. "Oikeassa" bisneksessä on vaikea ilmaista itseäsi kuten haluaisit. Näiden elokuvien täytyy tuottaa rahaa, ja niiden täytyy viehättää suurimpaan yhteiseen nimittäjään onnistuakseen siinä. On harvinaista, että arthouse- tai eksploitaatio-ohjaaja saa mahdollisuuden loistaa, ellei hän todista samalla elokuviensa olevan rahasampoja. Mieti mitä tapahtui John Woolle sen jälkeen kun hän saapui Yhdysvaltoihin. Hänen elokuvansa olivat myyviä, mutta studioista tuntui siltikin että sisältöä tarvitsi pehmentää Pohjois-Amerikan yleisölle. Toivotaan, että microcinemasta tulee oma bisneksensä ja että se antaa ihmisille kaikkialla hypätä peliin mukaan. Sen jälkeen näemme ainutlaatuisia visioita ympäri maailmaa. Yritän etsiä tällä hetkellä käsiini Phanna Rittikrain elokuvia - hän oli kuin Jackie Chanin thai-versio ja oli vastuussa Ong-Bakin toimintakohtauksien ohjauksesta. Phannan varhaiset elokuvat olivat nollabudjetilla tehtyjä, ja niitä näytettiin valkoisille kankaille pikkukylien elokuvafestivaaleilla. Jos jollakin on havaintoa näistä helmistä, kertokaa minulle!

EL: Jos teillä olisi aikakone, missä Elitistin sivuilla arvostellussa elokuvassa haluaisitte näytellä pääroolin?

Jason:Chinatown Kidissa, koska siinä on kung fua sekä 70-luvun vaatetus.

Melantha:Visitor Q on yksi kaikkien aikojen suosikeistani, ja haluaisin työskennellä Takashi Miiken kanssa.

EL: Robomonkeyn seuraava produktio on...?

Melantha:Jason ja minä työskentelemme projektin nimeltä "Countess Bathoria's Graveyard Picture Show" esituotannossa. Se sisältää kuusi kipeää zombietarinaa ja on antologiatyyppinen elokuva, jonka tapahtumat liittyvät yhden kohtalokkaan onnettomuuden ympärille samassa pikkukaupungissa. Pysykää kuulolla!



- Haastattelu, käännös ja teksti: Esa Linna