Caroline Munro
Takka-Ilen nauhanurkka: Vaihtolämpö-Special
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Jaws of Satan (1981)

King Cobra

Jaws of Satan #1 Jaws of Satan #2
IMDb

On piilossa viidakon, marmoripaasilla raunion. Vaan eipä enää olekaan, on ilman mitään selitystä öisessä tavarajunassa hampaat konnarin niskassa. Siitä alkaa King Cobra. Ja heti alkuun vieno anteeksipyyntö: King Cobra Warnerin vuokrakasettina ei ole FIx-nauha vaan FI. Mutta ei anneta sen häiritä.

Perustavimmanlaatuinen symboliikka, mikä käärmeeseen länsimaisessa kulttuurissamme liitetään on tietysti sen olemus itse vanhan vihtahousun, Luciferin, inkarnaationa ja/tai lähettiläänä. Äärimmillään näin raamatullista symboliikkaa harvoin viihde-elokuvissa käytetään koska se edellyttää myös tiettyjen parametrien toteutumista hyvisten puolella, nimittäin, että sankarin tulee olla jonkin sortin pastori. Siis äärimmillään. Tämän kaliiberin raamattukauhuista mieleen tulee King Cobran ohella näin pikaisesti ainoastaan Friedkinin Manaaja. Eli kovin tasokkaasta genrestä ei todellakaan ole kysymys.

Isä Farrow on henkilökohtaisen uskonkriisin piinaama tuppukylän pastori. Hänen sukuaan vaivaa kirous johon liittyy joka kolmas sukupolvi ja käärme. Farrow luonnollisesti edustaa juuri sopivasti tuota joka kolmatta sukupolvea, ja kun käärmekin saapuu aikataulun mukaisesti aamujunalla, on kauhuleffan keitos kasassa. Heitetään mukaan vielä sirpsakka terveyskeskuslääkäri-Maggie ja tieteen ääntä korostava yliopistoboheemi Paul, alkaa asetelma toivottavasti olla jo riittävän rautalankainen lukijallekin.

Arvostaakseen King Cobraa "oikein" täytyy omata aika rajun uskonnollinen redneck-born again-George Bush -maailmankatsomus. Vastakkain ovat nimittäin pastori Farrowin selitys kärmeksen motiiveista ja lekuri/tiedemies-akselin hieman enemmän herpetologinen katsantokanta. Katsojan onneksi tieteellinen rationalismi saatetaan naurunalaiseksi kun mustakaapuinen uskon mies alkaa tykitellä juonta eteenpäin loppua kohti.

Kaiken kaikkiaan King Cobra on uskonnollisia teemojaan lukuun ottamatta aika keskinkertainen tekele. Näyttelijät suoltavat sikanautaa minkä suistaan kerkiävät eikä se juuri pääse esille täysin sävyttömän ja mitättömän ohjauksen luoman silmiä kirvelevän savuverhon takaa. Oikeastaan King Cobran voisi hyvin ottaa esiin esimerkkinä liian laskelmoidusta ja "turvallisesta", riskittömästä pienen budjetin elokuvanteosta. Se ei varmasti ärsytä ketään, mukaan luettuna uskonnollinen oikeisto, muttei samaan aikaan takuulla tarjoa unohtumattomia säväreitäkään kenellekään.

**---
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
2.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5