Caroline Munro



Haastattelussa: Sam Voutas

Futuristisen ja synkän pienen budjetin sci-fi-elokuvan, Crash Testin ohjannut ja käsikirjoittanut Sam Voutas teki parikymppisenä samannimisen lyhytelokuvan jo vuonna 1999. Lyhytelokuvasta kehittyi lopulta pitkä elokuva, jonka arvostelu löytyy nyt myös Elitististä. Kiinassa kasvanut australialainen ohjaaja työskentelee elokuvalehteä aluksi julkaisseelle Scopofile-yhtiölle, jonka perustajajäseniä Voutas on. 26-vuotias ohjaaja kertoo sekä Crash Testista että riippumattomasta elokuvanteosta seuraavassa haastattelussa, joka tehtiin alkuvuodesta.




EL: Mistä sait idean ihmistörmäysnukkeihin?

SV: Idea tuli mieleeni ohittaessani taidekaupan jonka ikkunassa näin pienen puisen marionetin. Mielessäni se näytti hieman kuin törmäysnukelta ja ajattelin että ehkäpä voisin tehdä marionettielokuvan käyttämällä stop-motionia. Alun perin komediana alkanut idea muuttui hiljalleen synkemmäksi ja kehittyi viiden minuutin live-action -lyhytelokuvaksi.

Sanoisin että täyspitkä kehittyi Melbournessa vietetyn elokuvaillan jälkeen. Australialaisen rahoitusyhtiön vastaava antoi neuvoja nuorille elokuvantekijöille, jotka halusivat tehdä pitkiä elokuvia. Hän kertoi että Melbournessa tehtiin joka vuosi viitisenkymmentä riippumatonta tuotantoa, jotka eivät pääse mihinkään eivätkä ole kenenkään nähtävissä. Jos haluaisit elokuvasi tehdyksi ja nähdyksi, pitäisi valtionrahoituksen tulla mukaan. Tämä puhe osaltaan vaikutti Crash Testin syntyyn. Ajattelin että kuinka voisin ohittaa niin ahdasmielisen systeemin jossa ei anneta muuta tietä kuin heidän omansa? Tämä on Crash Testin filosofia, puolustautua organisaatiolta joka hallitsee keinoja miten asioiden täytyy sujua - a'la Spartacus. Elokuvan ihmistörmäysnuket ovat orjia ja tarina on vallankumouksen ylistys.

EL: Kuvasit alkuperäisen Crash Testin 16-milliselle mutta täyspitkän digitaalivideolle. Mitkä olivat syyt formaatin vaihtamiseen?

SV: Syyt olivat sekä budjetti että käytännöllisyys. Alkuperäinen lyhytelokuva tehtiin aivan putkeen kertaotoksilla, mutta täyspitkälle tarvitsin - stunttien ja äärimmäisten kuvauskohteiden takia - useiden ottojen takia joustavuutta ja välittömän katselumahdollisuuden. Kun olimme Australian aavikoilla tai autontestausradalla, lavasteiden rakentamisen täytyi sujua nopeasti. Elokuva kertoo teknologiasta, joten digitaalivideolle kuvaaminen (elektroniikka vastaan selluloidi) oli täydellinen valinta.

EL: Oletko opiskellut elokuvan tekoa tai näyttelemistä? Entä muut Scopofilen jäsenet?

SV: Hakeuduin elokuvan tekemiseen näyttelemishaluni kautta. Roolinäytteleminen on ollut pitkään rakastamani harrastus. Aloitin koulun teatterissa ja sen jälkeen siirryin yliopistossa pieniin lyhytelokuvien osiin. Valmistuin media-alalle ja opiskelin jonkin verran näyttelemisen Suzuki-metodia. Melanie Ansley, joka tuotti ja näytteli Crash Testissa on minun lisäkseni näytellyt eri projekteissa yhdessä jo vuosia.

EL: Crash Test on nähty useilla filmifestivaaleilla ympäri maailmaa. Missä olette saaneet parhaimman vastaanoton?

SV: Kun Crash Testia ylistettiin 15th International Festival of Fantastic Films -festivaaleilla, alkoi sen jälkeen kiinnostus lisääntyä. Hieman italialaisen Scienceplusfiction-festivaalin jälkeen elokuva kutsuttiin Triesteen. Amerikkalainen kykyjenetsijä oli nähnyt sen ja suositteli sitä Triesten valikoimaan. Vastikään solmimme sopimuksen amerikkalaisen julkaisijan kanssa (Sub Rosa, toim.huom.). Tämä oli suuri saavutus minulle, saada elokuva markkinoille jotta kuka tahansa voisi ostaa tai vuokrata sen.

EL: Mikä oli suurin syy elokuvan kuvaamiseen mustavalkoisena?

SV: Crash Test on väreiltään ns. de-saturoitu, luulen että väriä on noin viisi prosenttia jokaisessa otoksessa. Syy tähän oli se, että halusin pysyä uskollisena alkuperäiselle elokuvalle ja samalla antaa elokuvalle rasittuneen ulkonäön - kuin digitaalisen kuvan lämpö tai eloisuus olisi poistettu kirurgisesti. Se tekee filmistä paljon kylmemmän ja etäisemmän. Kirkkaat värit olisivat lisänneet liikaa realismia.

EL: Suurimmat vaikutteesi Crash Testin ja yleensäkin elokuvanteon osalta?

SV: Minulla oli kaksi elokuvaa mielessä kun kirjoitin käsikirjoitusta. Ensimmäinen oli George Millerin alkuperäinen Mad Max, miehen muutos teiden soturiksi. Kävelin satunnaisesti yliopistolle parkkipaikan läpi jossa elokuvan avainkohtaus kuvattiin. Luulen että se inspiroi minua luomaan jättimäisen autontestaustontin Crash Testiin. Toinen vaikuttaja on Shinya Tsukamoton Tetsuo, miehen muutos metalliksi. Molemmat ovat hyvin gung-ho -henkisiä ja molemmat omilla tavoillaan muuttivat genreä.

EL: Hiukan ajatusleikkiä tähän väliin: jos jokin suuri Hollywoodin tuotantoyhtiö haluisi ostaa Crash Testin käsikirjoituksen, kenet haluaisit remaken ohjaajaksi (pois lukien itsesi)?

SV: Olen aina nähnyt Crash Testin mielessäni franchisena. Luulen että olen repinyt irti sen potentiaalisuudesta vain yhden prosentin. Olisi hienoa tehdä Mission Impossiblen kaltainen jatkumo, jossa jokainen osa olisi kunkin ohjaajan uniikki näkemys. Hollywoodin ollessa kyseessä, täytyy sanoa että Robert Rodriguez voisi viedä sen mielenkiintoisiin maisemiin. Tai ehkä Tsui Hark. Jos se tehtäisiin Japanin markkinoille, olisi Versusin ohjaaja Ryuhei Kitamura valinta. Crash Test -manga olisi mielenkiintoinen. 171096:lle ja kamuilleen on vielä lukemattomia taisteluita jäljellä.

EL: Voitko kertoa hieman Scopofilen historiaa?

SV: Yhtiön nimi juontuu elokuvan opiskelun termistä "scopophila", joka tarkoittaa katsomisen rakkautta. Scopofile syntyi vuonna 2000 ilmaisena ruohonjuuritason elokuvalehtenä, jota julkaistiin Melanie Ansleyn ja minun toimestani Melbournessa. Tekaisimme kolmekymmentä numeroa, jonka jälkeen uupumus iski. Sen jälkeen teimme yhtiöstä sellaisen jollaisen todella halusimme, eli riippumattoman tuotantoyhtiön.

EL: Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmasi niin elokuvanteon osalta, kuin ehkä muutenkin?

SV: Olen juuri muuttanut Kiinaan, jossa tapahtuu nyt hyvin paljon elokuvatuotannon näkökulmasta katsottuna. Olen dokumenttielokuvan nimeltä Shanghai Bride -tuotannossa ja samoin voyeurismista kertovan kauhuelokuvan Watch Me jälkituotannossa. Melanie Ansley ohjaa ja minä esitän hämärää tirkistelyelokuvien välittäjää. Pekingin talvi on erittäin inspiroiva kaiken jäänsä ansiosta. Muutamia ideoita on syntynyt jo suurta maailmanloppu-aiheista elokuvaa varten.

EL: Kiitos! Vielä viimeiset kysymykset - nimeä kolme neuvoa aloitteleville riippumattomille elokuvantekijöille.

SV: Vain kaksi neuvoa. Ensimmäiseksi, yritä muistaa että ei ole sääntöjä. Kuvakäsikirjoitukset, vakiintuneet kuvaustyylit... nämä ovat vain tekniikoita jotka elokuvantekijät ovat ottaneet avuksi kertoakseen tarinansa. Elokuva on liian usein jäljittelyä. Elokuvanteon järjestelmä, tai kuinka teet elokuvan, ei ole tärkeä. Oli sinulla sitten viisi tai viisikymmentä ihmistä kameran takana, yleisön tulisi kiinnostua vain siitä mitä kuvassa näkyy. Joten keskity siihen mitä ruudulla ja jos se merkitsee tietyn systeemin rikkomista, tee niin.

On myös tärkeätä muistaa että kovinkaan kauan sitten useilla valtioilla oli vain muutama valtion tai isojen yhtiöiden omistama elokuvakamera. Nyt voit kuvata elokuvan kännykällä. DV:n ja HD:n tullessa kuluttajien käsille, näemme maailman jossa nälkäiset taiteilijoilla on pääsy omaan kankaaseensa ja maaleihinsa. Joten neuvoni on odottaa hyvän idean pamahtamista mieleen, sen elättämistä ja lopuksi käyttää jokapäiväistä teknologiaa näyttääkseen se maailmalle - raivolla.



- Haastattelu ja käännös: Esa Linna