Caroline Munro
Elitistin suuri barbaarikatsaus - osa 2
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8

The Barbarians (1987)

Barbaarit

aka I barbari; The Barbarian Brothers; The Barbarians and Co.; Los bárbaros; Die Barbaren; Les barbarians

The Barbarians #1 The Barbarians #2
IMDb

"Historian valtavimmat lihakset iskevät yhteen!"

Kerrankin mainoslause joka ei lupaa liikoja. Tässä se nimittäin on, äärimmäinen barbaarielämys! Aivojen vihoviimeisiä tutkimattomia korpimaita kosiskeleva paketti barbaarisen kömpelöä toimintaa, joka stimuloi mielihyvävyöhykkeitä joita ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla olemassakaan. Lihakset eivät ole koskaan kimaltaneet näin paljon öljystä, repliikit eivät ole koskaan olleet yhtä puisevasti lausuttuja ja... no, se on oikeastaan siinä. Elokuva on täyttä roskaa, mutta niin sanotusti laadukasta sellaista. Se on tökerösti tehty, ei kerro mistään, kukaan siinä ei osaa näytellä ja se on itsetarkoituksellisen väkivaltainen, naisvihamielinen kokoelma idioottimaisia kohtauksia töksähtelevästi yhteen leikattuna. Kaiken tämän lisäksi elokuvassa on myös aika lailla miekkoja, kirveitä, verta, lihaksia ja tissejä. Siinä olivat siis hyvät puolet, huonoja on vaikea keksiä kun koko tujaus kestääkin vain 83 minuuttia. Barbaroitukaa!

The Barbarians [1]
The Barbarians [2]

Elokuva alkaa jylhän synkeällä ja räikeästi valaistulla maisemakuvalla kertojanäänen horistessa maailmasta. Sitten seuraa sarja hämmentäviä leikkauksia ja katsojalle esitellään ragnik-heimon karavaani. Ragnikien kuningattarella Canarylla (Virginia Bryant) on hallussaan pyhä rubiini, jonka ansiosta heimolla hallussaan maailman Ilo, Musiikki ja Tarinat ja niskassaan olevan merkin ansiosta he saavat vaeltaa vapaasti kaikkialla. Canary on adoptoinut heimoon orvot veljekset Goren ja Kutchekin. Pahan Kadarin (Richard Lynch) rumaksi maskeeratut miehet kuitenkin hyökkäävät riemukkaan karavaanin kimppuun, rubiinia himoiten. Canary lähettää kuitenkin luotetun apurinsa viemään jalokiven salaiseen piilopaikkaan. Kadar on jo maanisesti nauraen teurastamassa koko lopun poppoon (ja veljekset erityisesti), mutta Canary pelastaa heidät lupautumalla hänen palvelijakseen. Veljekset päätyvät Kadarin kivilouhoksille raatamaan. Kivenhakkuun ohella heitä koulii taistelijoiksi kaikkien suosikkimulkosilmä, The Hills Have Eyesista tuttu Michael Berryman. "Koulimiseen" kuuluu ruoskintaa kypäräpäisen miehen toimesta. Kertojanääni hyppää tässä vaiheessa jälleen apuun ja toteaa, että näin veljekset opetettiin vihaamaan kaikkia kypäräpäisiä! Tästä ahdingosta hypätään suoraan vuosia eteenpäin, kertojan taas selittäessä, että veljeksistä ei kasvanut miehiä, vaan "heistä kasvoi barbaareja!". Kaksikon ulkomuodosta päätellen vuosia on täytynyt kulua parisenkymmentä, mutta kukaan muu elokuvassa ei ole sinä aikana vanhentunut lainkaan. Veljeksille laitetaan kypärät päähän ja heidät lähetetään uljaan syntikkasykkeen saattelemina taisteluareenalle. Kamppailun tuoksinassa kypärät kuitenkin irtoavat ja erillään kasvatetut kolossit kokevat lämpimän jälleennäkemisen. Seuraa uljas pako ja ragnikien luokse palaaminen, jonka jälkeen he alkavat hautoa kostoa...

Alkuteksteissä ja kannessa lukee pääosanesittäjien kohdalla ainoastaan "The Barbarian Brothers", sillä veljeksiä esittävät, kas kas, oikeankin elämän kaksoset Peter ja David Paul (heidät voi nähdä myös Oliver Stonen Natural Born Killersin dvd:n yhdessä poistetussa kohtauksessa, jossa he sössöttävät samalla intensiteetillä kuin tässäkin elokuvassa). Parivaljakon näyttelijätyön kuvaaminen on…vaikeaa. Ensinnäkin erottelua on mahdotonta tehdä, koska jos jompikumpi ei sano toisen nimeä, on mahdotonta tietää kumpi on kumpi. Ja toisin kuin esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerilla, kummallakaan ei ole rahtustakaan karismaa tai kykyä lausua vuorosanojaan - tätä he yrittävät korvata kurtistamalla kulmiaan ja pitämällä huulensa törröllä kuin apinat. Sitten veljekset vielä sanovat jokaisen repliikkinsä äärimmäisen tosissaan. Tällä en tarkoita sitä, että he olisivat uskottavia tai luontevia, vaan että kaksikko painottaa jokaikistä tavua jokaikisessä sanassa kuin heidän henkensä riippuisi siitä. Usein vieläpä HUUTAEN. Jatkuva mylvintä on myös omiaan hämmentämään kokeneemmankin barbaarielokuvakatsojan. Lopputulos on, että lähes jokainen repliikki aiheuttaa äänekästä naurua katsojassa. Kaiken tämän lisäksi Paulit ovat aivan uskomattoman lihaksikkaita, eli täydellisiä barbaareja siis. Ja rasvattuja. Voi Miles O'Keeffe sentään kuinka rasvattuja he ovatkaan. Monessa kohtaa on vaikeaa edes huomioida mitä taustalla tapahtuu, silmien automaattisesti keskittyen kimaltaviin suonikkaisiin muskeleihin. En ole myöskään koskaan tainnut nähdä elokuvaa, jossa kuvattaisiin yhtä paljon terhakasti pomppivia miesten pakaralihaksia. Tämä ei välttämättä ole huono asia.

The Barbarians [3]
The Barbarians [4]

Sananen miesten yleisestä käyttäytymisestä: The Barbariansissa on juonen puutetta korvaamassa ja pituutta lisäämässä useita kohtauksia, joissa Paulit joviaalisti mutta äänekkäästi kiistelevät keskenään. Toisin sanoen, he huutavat toisilleen kysymysmuodossa takaisin sen, mitä toinen on juuri sanonut. Tätä kestää toisinaan ikuisuus. Mylvinnän ehdinkin jo mainita, mutta sitä tulee tappamisen lisäksi myös kohdassa, jossa he näkevät (oletettavasti) ensimmäistä kertaa naisen paljaan tissin. Monet tapahtumat elokuvassa ovat myös olemassa ainoastaan esitelläkseen veljesparin rasvattuja muskeleita. Vai onko kohtauksella, jossa toinen pakenee hirrestä katkaisemalla köyden kaulalihaksillaan joku syvempikin tarkoitus? Narusta selvittyään kyseinen herra alkaa, kyllä, mylvimään. "HhhouuuughhhHH!" Ääni kuulostaa hieman urossonnilta, eli se on äärimmäisen miehekästä. Kaksosten barbaarisuus tulee ehkä (tappamisen ohella) parhaiten ilmi kohtauksesta, jossa he hiipivät Kadarin haaremiin pelastaakseen Canaryn. Nähtyään huoneellisen puolialastomia naisia toinen lihaskimppu alkaa taas mylvimään, mikä herättää kaikki naiset - jotka tietysti haluavat vain seksiä, seksiä, seksiä. Toisin kuin luulisi, herroilla ei ole mitään pientä naimista vastaan kasvattiäidin katsoessa vierestä häkissä.

Muu näyttelijäjoukko ei ole yhtä huomiota kiinnittävää kuin Paulit, mutta esim. Berryman onnistuu hämmentämään hetkillään, joissa hän vuorotellen nauraa mielipuolisesti ja sopertaa epäselvästi pari sanaa äänensä korkeutta vaihdellen. Richard Lynch on tavallaan toimiva, mutta hieman persoonaton Kadarina. Syy on tosin osittain käsikirjoituksessakin. Hänen apuriaan China-velhotarta esittävä Sheeba Alahani jää mieleen, mutta ainoastaan siksi että hänellä on kahdelta päällekkäin asetetulta donitsilta (joista ylempi on vertikaalisesti) näyttävä kampaus.

The Barbariansin on ohjannut lähinnä Cannibal Holocaustista muistettava Ruggero Deodato. Itse en osaa juuri Cannibal Holocaustiakaan arvostaa (sekin on vakuuttavan näköisiä eläintappoja lukuun ottamatta tökerösti tehty ja alleviivaa yhteiskuntakritiikkiään tuskallisiin mittasuhteisiin asti), mutta kyseessä on elokuvakerronnan mestariteos tähän verrattuna. Deodato kuitenkin osoittaa, että todella siekailemattoman barbaariluomuksen halutessaan on parasta soittaa Italiaan. Häntä on myös kiitettävä muutamista huvittavista gore-hetkistä etenkin alkupuolella, sekä jäykästi luoduista hirviöistä joihin sankarimme törmäävät. Esimerkiksi lopussa suosta nouseva lohikäärme näyttää isolta nyljetyltä koiranpäältä joka työntyy esiin viemäriputkesta. Kaksikon tunkeutuessa sen vatsan sisään, paljastuvat monsterin sisuskalut vieläpä erittäin kirkkaasti valaistuiksi. Punaista JA vihreää, kukapa olisi uskonut? James R. Silken käsikirjoitus on tyystin vailla teemoja, ideaa tai järkeä. Esimerkillisenä hetkenä voi pitää lopun kohtausta, jossa selviää mikseivät ragnikit ole muuttaneet asumaan toisaalle, vaan ovat pysyneet metsässään samalla paikalla koko veljesten vankeuden ajan. Heidän vankkurinsa ovat näes köynnösten peitossa ja aina kun yhden niistä leikkaa poikki, kasvaa sen tilalle kaksi uutta. Krhm. Herra Silke: Metsä on täynnä puita, joista voi rakentaa uusia vankkureita.

The Barbarians [5]
The Barbarians [6]

The Barbarians tuli sekä "barbaaribuumin" että 80-luvun loppupuoliskolla. Sitä voi siis myös haikein silmin katsoa eräänlaisena hyvästinä aikakaudelle, jona näin tajutonta kamaa pääsi syntymään. Tässä on jälleen yksi vahva näyttö luovien mutta täysin lahjattomien ihmisten arvosta elokuvamaailmassa. Juuri tällaisella roskalla on arvoa, sillä ei ihan kuka tahansa kykene luomaan mitään näin totaalisen typerää. Vaatii aivan omanlaistansa kykyä ideoida tällainen sarja kohtauksia ja ylipäänsä rakentaa kokonainen fantasiaelokuva kahden ihmisen ympärille joiden ainoa "kyky" on se, että he ovat todella lihaksikkaita ja sukua toisilleen. Onkin sääli, etteivät Paulin veljekset koskaan palanneet barbaarielokuvien sykähdyttävään maailmaan, vaikka muuten jatkoivatkin elokuvauraansa surkuhupaisissa merkeissä.

****-
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (10)
 JSSMJLTPJMKKIRMK*EMPI
  3.5 4.0 4.0 3.5 2.0 4.0 4.0 3.5 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
2.53/5.00 (16)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (30)
10%
The Barbarians (1987)  The Barbarians (1987)Barbaarit  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8

kommentit

odota...
Sopkiw kommentoi (13.10.2009 18:55:35)
user avatar The Barbarians on elokuva, jonka olisi toivonut näkevänsä jo hyvin varhain lapsuudessa. Loistavaa viihdettä!
vastaa »
Neon Maniac kommentoi (8.6.2016 00:37:04)
user avatar Tämä(kin) aukko elokuvasivistyksessä paikataan viimeistään alkuvuodesta 2017, kun Koch Media julkaisee leffan blu-ray combona.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa