Caroline Munro
Elitistin suuri barbaarikatsaus - osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14


OSA 3: Barbaarinen sillisalaatti

Aikojen takaa kajahtaa! No, 80-luvulta asti ainakin. Barbaarielokuvien miehinen ja kiehtova maailma jää (ei kovin yllättäen) usein takavasemmalle kun hyvistä elokuvista puhutaan. Tai ylipäänsä elokuvista joissa esiintyy sellaisia jopa joidenkin tekijöidenkin itseisarvona pitämiä pikku seikkoja kuten koherentti juoni, teemoja, hyviä näyttelijöitä tai vaikka ohjauksellista näkemystä. Hyvän elokuva tuottama nautinto on tietysti hienoa, mutta joskus on vain pakko saada katsottavaksi elokuvia, joissa pitkätukkaiset pökkelöäijät jännittävät rasvattuja muskeleitaan survaistessaan uskomattoman fallisen miekkansa vastustajan sisuksiin tai suorittaessaan rauhanomaisempaa penetraatiota vähäpukeisten ja aina halukkaiden bimbonaisten kanssa.

Näin suurkatsauksemme päättymisen kunniaksi seuraa hieman yleisluontoista pohdintaa: kurkistus rasvaisten kulissien taakse.

Lihaksien sietämätön keveys

Tämän artikkelin kliimaksin tarkoitus on lähinnä toimia yleiskatsauksena/esittelynä barbaarielokuvien miehiseen temmellykseen sekalaisten arvostelujen kautta, ei niinkään kattavana analyysinä genrestä. Mukana on kaikkea enemmän ja vähemmän fantastisiin barbaareihin liittyvää Deathstalkerin puhtaasta muskelijännityksestä Wizards of the Lost Kingdomin lapselliseen seikkailuhöttöön. Avi Nesherin She sisältää runsain mitoin post-apokalyptisia elementtejä, kun taas The Norseman sitä vastoin on jo puhdasverinen viikinkiseikkailu - mutta samaan joukkoon kaikki miekkoja heiluttelevien pökkelöiden ikuistukset filmille on tässä sysätty. Barbaarielokuvien mystinen vetovoima elää omaa elämäänsä jossain tuolla eetterissä tajunnan tuolla puolen. En tiedä miltä siellä näyttää, mutta veikkaan että lihakset ja falliset muodot liittyvät jotenkin olennaisesti asiaan.

Barbaarielokuvia tehtiin muutama jo 70-luvun lopulla ja heti 80-luvun ensi vuosina, mutta oikeastaan voidaan sanoa että "buumi" alkoi vuonna 1982 ilmestyneestä John Miliusin nietschzeläisestä (tai ainakin hänen käsityksensä siitä...) voimannäytteestä Conan the Barbarian. Conanissa on koossa kaikki genren peruselementit alussa poltettavasta kylästä ja lapsen kasvamisesta soturiksi pahaan kulttijohtajaan ja veriseen kostoon, isoja lihaksia ja vähäpukeisia naisia unohtamatta. Conanille tehtiin yksi jatko-osakin, Richard Fleischerin lattea ja kehno perusfantasiaseikkailun tasolle jäävä Conan the Destroyer (1984). Conanin pätevästi ruumiillistanut Arnold Schwarzenegger esiintyi lisäksi hyvin conanmaisena hahmona Brigitte Nielsenin tissien tähdittämässä hirvityksessä Red Sonja (1985, myös Fleischerin ohjaama). Nämä ovat kuitenkin vielä niin sanotusti oikeita elokuvia (no okei, Red Sonja on aika kaukana siitä), eikä tässä käsitellä sellaisia. Tässä käsitellään niitä toisia.

Yksi barbaari kertoo enemmän kuin tuhat draamaa

Barbaarielokuvien kukoistuskausi oli 80-luvun ensimmäinen puolisko, videomarkkinoiden kasvun taatessa halvalla tehtyjen lihaskimaroiden edes jonkinasteisen menestyksen. Videoiden kansitaidetta ei pidä väheksyä etenkään tällaisten elokuvien saralla. Värikkäästi maalatut poseerauskuvat, joissa tanakasti haarat levällään jättimäistä ja kiiltävää miekkaa kaksin käsin päänsä yllä kannatteleva lihaksikas mies seistä törröttää palvovan naisen ollessa kietoutunut hänen jalkansa ympärille silmissään peura ajovaloissa -katse ihaillen kiiluen, vetoavat välittömästi alkukantaisella tavalla. Vielä kun taustalle on maalattu maanisesti virnuileva velho kaavussaan ja mitä eksoottisempia hirviöitä (joiden vastineet itse elokuvassa, mikäli niitä siinä edes nähdään, ovat "hieman" vähemmän vaikuttavia) ja linnoja, niin miehen kuin miehen on vaikea kävellä näyn ohi lankeamatta sen viehätysvoiman pauloihin.

Tarjoilija, käsikirjoituksessani on barbaari!

Toisinaan barbaarielokuviin on uskaliaasti jopa yritetty salakuljettaa jonkin asteisia teemoja ja tietyissä tapauksissa ihan ihkaoikeita juonia. Hyväksi havaittu perusjuonikuvio kuitenkin koostuu siitä, että myyttisessä toisessa maailmassa seikkailevan miehen on tartuttava miekkaan ja kostettava vanhempiensa kuolema. Useimmiten tehtävään liittyy profetia, jota syvän kurkkuäänen hallitseva kertojanääni selventää katsojalle jaaritellen yhtä kauan kuin pääosanesittäjän lihasten rasvaamiseen on kulunut. Miehet ovat genren sankareita, vaikka toisinaan pääosasta jopa löytyy nainen. Naisten tehtävä on enimmäkseen kirkua, olla kiitollinen pelastuksesta, kiittää siitä antautumalla barbaarin rajuun "syleilyyn" ja hihittää paljon. Sekä tietysti esitellä estottomasti maitorauhasiaan, joista uhkeimmatkin ovat välillä jäädä toiseksi verrattaessa miesten vastaaviin ulokkeisiin.

Kauas barbaarit karkaavat

Toteutus tuppaa olemaan yhtä tasokasta kuin yleensäkin, kun innokkaat mutta lahjattomat sekä rahanahneet elokuvantekijät päättävät tarttua pinnalla olevaan aiheeseen ja tehdä siitä nopeasti ja halvalla tuotoksen, ymmärtämättä kuitenkaan katsoa aiheensa pintaa syvemmälle tai edes pysähtyä miettimään, että: "toimiiko tämä nyt oikeasti jos laitan vain kameran tähän ja tuo tuottajan serkun lihaksikas veljenpoika kompastelee läpi repliikkiensä?" Vaan eipä hätää jos ei ole juonta tai rahaa täyspitkään elokuvaan! Aina on tarjolla jo Ed Woodin hanakkaasti suosima keino, eli arkistomateriaali! Tai sitten ihan vain suora varastus toisesta elokuvasta, eihän näitä nyt kukaan oikeasti useampia katso, eihän? Tällaisen räpellyksen luulisi toimivan haittana elokuvan viehätykselle, mutta asia on pikemminkin päinvastoin; täysin looginen barbaarielokuva on kuin Beastmaster ilman uskollisia hillereitään - auttamattoman hukassa.

Barbaarit. Minun versioni.

Joka tapauksessa: vaikka 12-vuotiaskin voisi joissain tapauksissa tehdä pätevämmän elokuvan; vaikka näyttelijöiden hauikset ovat isompia kuin käsikirjoittajan aivot; vaikka Atorin esittäjä näyttää kävelleen ulos euroviisuista; vaikka oma mielesi yrittää kivenkovaan väittää vastaan mielenterveyttä silmällä pitäen; voitko rehellisesti sanoa etteivät näyt liehuvalettisistä, yksi-ilmeisistä, kolmen tavun sanoja sujuvasti hallitsevista lihaskimpuista heiluttamassa järeitä aseita lannevaatteissa vetoa sinuun? Pitemmittä puheitta, ota riski - rakastu barbaarielokuvaan:


thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 


thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 

thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 
thumbnail
 

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14