Caroline Munro
Elitistin suuri barbaarikatsaus - osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14

Sorceress (1982)

Sorceress - Pimeyden ruhtinaat

aka The Devil's Advocate; Los barbaros

Sorceress #1 Sorceress #2
IMDb

"When the moon is in the House of the Dragon..."

1982 julkaistu Roger Cormanin New World -yhtiön tuottama Sorceress - Pimeyden ruhtinaat poikkeaa hieman barbaarielokuvien tutuista kaavoista, koska pääosassa ovat naiset, vieläpä sisarukset. Muutenkin elokuva on pikemminkin varsinainen b-fantasiaelokuvan prototyyppi kuin puhtaan miehistä barbaarimättöä, mutta kun mukana on öljyttyjä vartaloita, tissejä, miekkoja, kostoa, kylän polttaminen, tissejä, miekkoja ja hullu velho, ovat kaikki oikeat ainekset kasassa. Mitä muutakaan sitä tarvitsisi?

Sorceress [1]
Sorceress [2]

Elokuva alkaa enteellisesti synnytyksellä. Naisen kiihkeän ähkimisen katkaisee kuitenkin paikalle saapuva ilkeä (hän pukeutuukin punaisiin kaapuihin) velho Traigon (Roberto Ballesteros), joka paljastuu myös isukiksi. Traigonin mukaan lapsi on uhrattava Kalghara-jumalalle, mutta nainen ilmoittaakin synnyttäneensä kaksoset. Traigon on tuohtunut, koska ainoastaan esikoislapsi kelpaa uhraukseen, eikä nainen suostu kertomaan kumpi se on. Yhtäkkiä salama iskee ja paikalle ilmestyy Kronaksi esittäytyvä partamies (Martin LaSalle), joka näyttää aivan toimintasankari-Jeesukselta. Krona ja Traigon ovat vanhoja tuttuja ja Krona kysyy monesko Traigonin kolmesta hengestä hänellä on nyt menossa. Kuolemaisillaan oleva nainen tappaa viimeisenä tekonaan salakavalasti Traigonin, mutta tämä ilmoittaa että kyseessä oli vasta hänen ensimmäinen elämänsä ja uhkaa palaavansa vielä, "kun kuu on lohikäärmeen talossa". Sitten hän katoaa kuin Star Trekin telesiirtimen avulla. Vastasyntyneet lapset ovat tyttökaksoset, joiden Krona julistaa olevan "kaksi jotka ovat yhtä" ja siirtää voimansa heihin. Tämä visualisoidaan sinisellä säteilyllä, jota ei suinkaan nähdä viimeistä kertaa. Krona myös kertoo, että kaksoset on pidettävä visusti salassa ja vie heidät kasvattiperheeseen.

Sorceress [3]
Sorceress [4]

20 vuotta myöhemmin, kun kuu on lohikäärmeen talossa, Traigon palaa, taas telesiirrin-efektillä. Hetken majesteettisesti viittaansa hulmuteltuaan maskara-ihme julistaa tarvitsevansa kaksi jotka ovat yhtä. Näistä kauhun hetkistä elokuva siirtyy yöstä päivään ja temppelistä joelle, jossa kaksoset Mira ja Mara (Leigh ja Lynette Harris) uiskentelevat alasti nauraa tirskutellen. Onnen hetket keskeyttää paikalle saapuva Pando (David Millbern), ihmeellisesti kuikuillen liikkuva ja kimeästi määkivä satyyri, joka näyttää aivan kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvältä Panilta, kaulassaan riippuvaa pan-huilua myöten. Tyttöset nousevat joesta ja lähestyvät tissit paljaana Pandoa, miettien ääneen mikä hänen jalkovälissään mahtaa riippua (katsojille tätä ei näytetä)? Onko se sarvi? Vai kenties ase? Pulmallista. Tytöt ratkaisevat tilanteen vetämällä Pando-raukkaa turpaan. Tällä aikaa Traigonin ksatriasheiksi kutsutut sotilaat ovat saapuneet tyttöjen kotitalolle ja polttavat sen maan tasalle, raiskaten heidän puolisiskonsa rennosti hörötellen ja tappaen perheen äidin ja isän. Mira ja Mara pinkovat paikalle, hidastetusti ja sinisinä hetken aikaa säteillen. Säteilyn ei luulisi turvaavan kenenkään henkilöllisyyttä erityisen hyvin, ja nokkelina sotilaat hoksaavatkin mistä on kyse. Kaksoset kuitenkin tappavat kaikki ja heidän alkaessaan murehtia perhettään ilmestyy paikalle ulkomuodoltaan stereotyyppisen fantasiaelokuvakääpiön näköinen Baldar (Bruno Rey), joka on kuitenkin normaalin kokoinen. Hänen mukanaan kuikuilee Pando (jonka nimi selviää ainoastaan lopputekstejä tutkimalla). Kronakin lampsii paikalle ja ilmoittaa juhlavasti tytöille heidän todellisen syntynsä, sanoen myös että pahimman hädän uhatessa heidän on lausuttava "kaikkivaltiaan salainen nimi", Vitthal. Sitten hän hehkuu taas hetken punaisena ja kävelee tuntemattomista syistä keskelle yhä loimuavia liekkejä. Kosto voi alkaa!

Sorceress [5]
Sorceress [6]

Tytöt, Baldar ja Pando lähtevät matkaan ja saapuvat johonkin kaupunkiin, joka näyttää etäisesti arabialaiselta. Oudossa haaremin ja peliluolan risteytyksessä he törmäävät Baldarin ystävään Erlickiin (Bob Nelson), jota kaikki kutsuvat barbaariksi vaikka hän näyttää kikkaratukkansa kanssa heiveröiseltä runopojalta. Pando määkii. Erlick (huom. ei siis Elric, vaan ERLICK) joutuu tappeluun, jonka Baldar ja tytöt ratkaisevat. Paetessaan paikalta Baldar kutsuu tyttöjä pojiksi, kaiketi siitä syystä ettei heille ole kerrottu että he ovat naisia Traigonia hämätäkseen. Tämä ei tietenkään selitä miksi muut luulisivat heitä pojiksi, varsinkin kun kumpikaan ei näytä vähääkään androgyyniltä. No, onneksi Baldar on lukenut käsikirjoituksen. Kaksoset riisuutuvat ja Baldar hämmästyy. Heillä on tissit! He eivät olekaan miehiä! Kääk. Mira ja Mara eivät kuulemma ole vain koskaan ajatelleet ulokkeitaan. Katsoja myös miettii, eivätkö he ole koskaan 20 vuoden aikana verranneet isäänsä ja äitiään ja saapuneet tiettyihin johtopäätöksiin. Erlick ja Baldar lähtevät muualle hengailemaan ja tyttöjä salaa kuunnellut nainen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja johdattaa kaksoset ansaan, jonka Pando huomaa. Pando pinkoo Erlickin ja Baldarin luokse ja selittää heille oudon pantomiimiesityksen avulla mitä on tapahtunut. Suomeksi sanottuna karvaturri pyörittelee käsiään rintansa kohdalla, tekee kummallisia rummutusliikkeitä ja raapii korvaansa, mutta jälleen kerran Baldar on lukenut käsikirjoituksen ja tietää heti mistä on kyse. Traigonin apurina toimiva prinsessa (jonka nimeä en muista mainittaneen elokuvassa kertaakaan) ja hänen ympärillään pomppiva Hunnu-apina (Douglas Sanders) - tai oikeastaan ähkivä mies huonossa apinapuvussa - selvittävät rituaalilla, että Mara on tytöistä esikoinen, mutta Erlick ja Baldar pelastavat kuitenkin tytöt. Pandokin kantaa oman karvaisen kortensa kekoon. Hunnu lähtee jäljittämään joukkoa. Taas esiintyy puhetta kahdesta jotka ovat yhtä.

Sorceress [7]
Sorceress [8]

Sankarimme saapuvat Kiellettyyn Metsään, josta kukaan ei kuulemma ole palannut elossa. Metsä kuitenkin näyttää ihan rauhalliselta ja kivalta, eikä siellä ole edes eläimiä, joten mainostus saattaa olla valheellista. Baldar kertoo tytöille mistä lapset tulevat, mutta herkän hetken keskeyttää Hunnu ja tämän apinaheimo, joka kidnappaa Maran ja Erlickin. Traigonin linnassa anonyymi prinsessa himoitsee Traigonilta seksiä, mutta pahaakin pahempi velho on vannoutunut selibaattiin. Mara ja Erlick tuodaan paikalle ja prinsessa himoaa myös Erlickia. Traigon saa Darth Vader -hetkensä ja julistaa Maralle olevansa hänen isänsä, samalla vaivuttaen tytön hypnoosiin lähinnä avaamalla silmiään enemmän ja enemmän. Erlickin kohtaloksi päätetään seivästys ja hänet sidotaan alastomana kiinni rasvattuun paaluun, jonka alla sojottaa terävä seiväs. Puppelipoika siis valuu alas rasvaista fallossymbolia pitkin anaalipenetraatiota kohti. Tätä kannattaa pysähtyä miettimään. Erlick kuitenkin tunnistetaan medaljongin avulla kuninkaallisen suvun jäseneksi, ja siksi hänen on naitava Maraa ennen kuin tämä uhrataan. Näin sanoo Traigon. Sitten Erlick öljytään syystä tai toisesta ja hän kohtaa taas Maran, joka sanoo että hänen kupeissaan herää aina outo tunne kun Erlick koskettaa häntä. Seuraa seksiä kuvaruudun ulkopuolella, mutta voihkimisen puutteesta ei tarvitse kärsiä, sillä kaksi todellakin ovat yhtä ja Mira herää metsässä jakaakseen Maran orgastiset hetket. Baldar on asiasta huvittunut ja Pando määkii taustalla.

Sorceress [9]
Sorceress [10]

Traigon käynnistää uhrimenot juuri Miran ja Baldarin lähestyessä hänen linnaansa, joka on Miran mukaan nimeltään Vrindaban, maailman entinen keskus. Niinpä. Traigon nauraa maanisesti ja taikoo parin maan alle jossa heitä ahdistelevat elävät kuolleet. Hunnu suutahtaa ja kapinoi, koska Mira oli luvattu otuksen himoja varten. Apina nappaa Baldarin miekan ja kipittää metsään, jossa on yllättäen päivä vaikka linnassa on synkkä yö. Traigon marssittaa esiin kokonaisen joukon hymyileviä uhrineitsyitä ja villin rumpurytmin soidessa käynnistää rituaalinsa vihreänä hehkuvan siivekkään patsaan avulla. Hunnu löytää Pandon keskeltä metsää (johon on sinnekin jo nyt ehtinyt laskeutua yö), joukon hulmuileviin lakanamaisiin kaapuihin pukeutuneita nautinnosta hihkuvia naisia ympäröimänä. Pandokin lähtee apuun kohti linnaa, mutta kaikki toivo näyttää olevan jo menetetty. Suurimman hädän hetkellä Mira kuitenkin lausuu takauman avustamana Vitthalin nimen ja taivaalle ilmestyy sinisen valon keskeltä jättimäinen siivekäs leijonan ja ihmisen sekoitus, joka ampuu salamoita ja tuhoaa pahoja ölliäisiä. Hypnoosi raukeaa ja Mara ja Erlick liittyvät taistoon! Musiikki raikaa! Mutta Traigon listii prinsessansa ja manaa näin esiin Kalgharan, eli ison lentävän naisen pään. Seuraa maanista naurua ja maan pinnalle nousseet kuolleet vievät mukanaan uhrineitsytjoukon, Baldarin suureksi huviksi. Vitthal katsoo Kalgharaa ilkeästi ja leijuva pää räjähtää. Vitthal lentää avaruuteen ja Mira ja Mara tappavat Traigonin. Maassa rauha ja barbaareilla hyvä tahto. Kaksoset ryntäävät molemmat Erlickin kainaloon ja hän letkauttaa kahden todella olevan yhtä. Kaikki nauravat ja luvassa on oletettavasti ryhmäseksiä. The end.

Sorceress [11]
Sorceress [12]

Jatkoa ei ikävä kyllä koskaan tehty, vaikka minun laskujeni mukaan lopun kuolema oli vasta Traigonin toinen henki niistä kolmesta. Sorceresson barbaaristen fantasiaelokuvien ehdotonta eliittiä, sisältäen kaikki peruselementit ennustuksista kostoon ja päättömiin jumaljulistuksiin. Elokuvan nimessä ei ole paljoakaan järkeä sisällön kannalta; juonikuvauksen lukeneet varmaan huomasivatkin ettei elokuvassa ole mitään velhotarta. Pimeyden ruhtinaitakin on vain yksi, joten suomentaja on noudattanut alkuperäistä logiikan puutetta ihailtavasti. Ohjaaja on salanimellä Brian Stuart toiminut Jack Hill (Foxy Brown, Spider Baby), jonka viimeiseksi elokuvaksi Sorceress jäi. On vaikea nähdä mitään yhteyksiä Sorceressin ja Hillin muun tuotannon välillä, mikä selittyykin melko äkkiä Cormanin jumalallisella pihiydellä. Hillille luvattiin iso budjetti ja ihkaoikeita elokuvatähtiä, sekä Cormanin efektipajan tuottamia erikoistehosteita. Tarkoituksena oli luoda kosmisen eeppinen fantasiaspektaakkeli, mutta Corman kiristeli kukkaronnyörejä minkä kerkesi ja lopputulos päädyttiin kuvaamaan Meksikon kurakuopilla puupennien lunastamilla lavasteilla. Hillin häviö on kuitenkin kalkkunaentusiastien voitto. Idioottimaisesta, mutta ah-niin-viihdyttävästä käsikirjoituksesta vastaa Jim Wynorski, jonka oma ohjaus Lost Empire vakuuttaa myös totaalisella järjen puutteellaan. Esim. Krona-hahmon kerrotaan olevan "Master of Martial Arts", vailla mitään perusteita ennen tai jälkeen lauseen ilmaantumista. Elokuvan maailma on outo sekoitus yhtä sun toista, eikä kenenkään maailmankuvaa pohjusteta tai syvennetä muuten kuin heidän jatkuvasti lausumillaan jumalien nimillä. Ishvara, Modin, Indra... katsoja sekoaa laskuissa, etenkin koska kenestäkään jumalasta ei mainita mitään nimen lisäksi. Outoa kyllä, tämä ei ole haitta. Kaikki elementit apinoista huonoihin taivaalla lentäviin efekteihin vain kerta kaikkiaan sopivat kokonaisuuteen kuin, no, kuin Miles O'Keeffe Atoriksi. On oikeastaan vaikea löytää elokuvasta juonikuvauksen ulkopuolista sanottavaa, koska siinä ei esiinny mitään teemaa, saati sitten useampia, taikka mitään muutakaan mihin voisi tarttua. En osaa myöskään eritellä viehätystäni tähän kiistämättömään klassikkoon, muuten kuin vetoamalla taas juonikuvaukseen. Mainitaan nyt, että Sorceress on ahdettu mukavan täyteen tapahtumia, eikä elokuvassa esiinny turhaa toistoa tai pitkitystä. Traigonin esittäjä on omalla tavallaan mies paikallaan, eikä Harrisin kaksosten näyttelijätaidon puute juurikaan häiritse - etenkin kun he esittelevät ulkoisia avujaan varsin auliisti.

****-
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (2)
 JSIR
  3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.38/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  5 (5)
100%
Sorceress (1982)  Sorceress (1982)Pimeyden ruhtinaat  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14