Caroline Munro
Elitistin suuri barbaarikatsaus - osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14

Wizards of the Lost Kingdom II (1989)

Kadonneen valtakunnan taikurit

aka Ein Königreich vor unserer Zeit; Les magiciens du royaume perdu II; Il regno dei malvagi stregoni

Wizards of the Lost Kingdom II #1  
IMDb

"Unien meren toisella puolella. Ajan verhon takana on... Rajattoman mielikuvituksen maa!"

Charles B. Griffith, Wizards of the Lost Kingdom II ja mielikuvitus? Jos joku yritti joskus tunkea siinä klassisessa lastentarhan pelissä sen pyöreän palikan sisään siitä neliön muotoisesta aukosta, on hänellä aikalailla hyvät eväät lähteä katselemaan tätä mahdotonta yhdistelmää. Nimittäin kuinka ollakaan, maailma on jälleen kerran pahuuden vallassa kolmen ilkeän velhon Donarin, Zarzin ja Lokin varastettua ikuisen rauhan kolme artefaktia; amuletin, miekan ja maljan. Heitä vastaan voivat käydä enää vain hieman tukevamman puoleinen velho nimeltä Caedmon Nogista (Mel Welles) - jonka erikoisalaa ovat huonot vitsit - ja tämän oppilas, joka on naisten perässä juokseva teini-ikäinen sankaripoika Tyor (Robert Jayne). Apureikseen he ehtivät haalia vielä prinssi Ermania näyttelevän kolmen eri ilmeen spesialistin Blake Bahnerin (joka panttaa repertuaariaan ja hymyilee koko elokuvan läpi ikään kuin ei tajuaisi kertaakaan missä mennään), miekkaansa heiluttavan Dark Onen (eli näin eloisasti suomennettuna Tumman. David Carradine), ja joustaan käyttävän barbaariprinsessa Amathean (Lana Clarkson). Sitten jo tyrehtyykin "rajattoman mielikuvituksen" vuolas virta ja unien meren toiselta puolelta ajan verhon takaa - jos sitä uskaltaa raottaa - paljastuu tainnuttavaa dialogia, törkeää kopioimista ja katsojien hermoja raastavaa yksinkertaisuutta.

Wizards of the Lost Kingdom II on ensinnäkin siitä erityinen elokuva, että jos on nähnyt The Warrior and the Sorceressin (1984) ja Barbarian Queenin (1985), on nähnyt kaikki elokuvan parhaat taistelukohtaukset. Ensin mainitussa nähty Carradine ja jälkimmäisessä nähty Clarkson ovat mukana ainoastaan jotta kokonaisuuteen on saatu ujutettua edes jotensakin näyttäviä taisteluita heidän aiemmista elokuvistaan. Tämä on ihan ymmärrettävää, sillä Charles B. Griffithin omat koreografiat muistuttavat enemmän tanskalaisen lego-ukkojen mittelöitä Mikämikä-maassa Billandissa kuin täysverisiä barbaarimättöjä. Tätä pientä probleemaa on sitten paikattu urakalla. The Warrior and the Sorceressista on mukana mm. hyökkäys kaivolle, joka toteutuu sankariseurueen saapuessa viimeiseen kaupunkiin kukistamaan pahaa Lokia (Edward Blackoff). Mukaan on myös ryövätty Carradinen taistelu orjakauppiasta vastaan samoin kuin taistelu lonkerohirviön kanssa punaisen savun peittämässä luolassa, tosin sillä erotuksella että tällä kertaa väliin on leikattu idioottimaista replikointia. Barbarian Queen puolestaan tarjoaa gladiaattoreiden vapautumisen ja sitä seuraavan kahakan toisen pahan, Zarzin (Henry Brandon), piinaamassa valtakunnassa. Ensimmäisellä velholla Donarilla (Sid Haig) ei mene hänelläkään kovin hyvin. Hän pitää vankilassaan kolmea kaunista neitoa, Ermania ja jonkinmoista ihmissuden kuvatusta, joka joutuu taisteluun kaksijalkaisen, sangen hilpeästi maskeeratun, possuhirviön kanssa.

Aloitetaan aivan alusta. Rappiosta kertovan montaasin jälkeen esitellään jossain perunamaan kupeessa asuva Caedmon, jonka kerrotaan olevan hyvä velho. Ainakin hän pukeutuu valkoisiin. Rupateltuaan jumalansa Vanirin (Wayne Grace) kanssa maailman pelastamisesta ja kahvista, lähtee hän etsimään Tyoria. Dialogi on jo tässä vaiheessa sen verran kornia, että sitä alkaa pelätä pahinta. Vai voisiko Tyor osoittautua intellektuelliksi sankariksi, tai edes hyvin näytellyksi hahmoksi? Kahden minuutin päästä kameran edessä seisoo lantapalleroa muistuttava lattatukka, joten se siitä. Kaaoksen keskellä elävä Donarin hallitsema osa maailmaa, tämä ultimaattisen pahan lähde, maaginen Fennirin kaupunki, paljastuu sekin lopulta pelkäksi kulissiksi yhdelle possutappelulle ja Tyorin teinipoika-imagoa hiveleville haluille. Uh.

Fennirin kupeessa olevassa majatalossa Caedmon rupattelee Tumman kanssa sillä aikaa kun Tyor juoksee kieli pitkällään vähäpukeisen tanssijattaren perässä. Ei heru, ei heru. Matka saa siis jatkua, kohteena Fennirin vankila, jonka ikkunoista Tyor ja Caedmon hetkeä myöhemmin pujahtavat sisään. Ehdin katsoa hädin tuskin videon kelloa, kun Tyor jo flirttailee kolmen häkkiin pistetyn jenkkipimun kanssa. He puolestaan kertovat yhteen ääneen ihailevansa muutaman metrin päähän kahlittua Ermania. Erinäisten kommellusten jälkeen Tyor alkaa suukotella tipuja ja tästä eteenpäin Robert Jaynen smirre on sitä luokkaa, että hän on tainnut unohtaa roolihahmonsa. Yhtäkaikki, hetken päästä ollaan Donarin pesässä jossa amulettia heilutteleva suuri paha velho hoidellaan parilla hokkus pokkus -sanalla. Seuraavassa kaupungissa epäloogisuudet kasautuvat, kun egoaan kasvattanut Tyor on joutua ilkeän syöjättären Freyjan (Diana Barton) pauloihin. Sen sijaan että käsikirjoitus olisi itselleen uskollinen ja hyvin vakavasta puutteesta kärsivä Tyor kävisi Freyjan kimppuun kuin sika limppuun - vain löytääkseen itsensä palasina lipputangosta - hillitsee hän himonsa ja tyytyy supisemaan kaksimielisyyksiä tämän korvaan. Ei mene läpi! Tuon näköinen nainen ja Tryonin kaltainen rinnoista unelmoiva pojankloppi. Selvä peli. Seuraavassa kohtauksessa Caedmonin kuuluisi palata perunapellolleen rupattelemaan taivaasta ulos potkitun jumalansa kanssa siitä mikä meni pieleen. Mitä vielä. Tyor onnistuu huijaamaan kaikkien märkien uniensa lähdettä, sängyllään selällään makaavaa kypsää seksikästä namupalaa.

Toinen paha velho hoituu vielä helpommin kuin ensimmäinen. Käsittämättömien käänteiden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa Zarz aikoo uhrata Freyjan - mitä seuraa elokuvan kornein kohtaus. Gladiaattoreiden vapauduttua Amathean avustuksella, ei Zarzin pinna enää kestä, kun hän näkee Tyorin ja miekan. Sen sijaan että Zarz yrittäisi taistella valtakuntansa puolesta, avaa veteraanipahis Henry Brandon suunsa ja huutaa "KRAAK!". Hetken päästä sankarimme toteaa että Zarz muuttui korpiksi ja lensi pois, ikään kuin mustat ilmassa leijuvat höyhenet eivät sitä jo kertoisi. Kolmannessa kaupungissa - mitä ennen ei ole nähty kuin muutama onneton taistelukohtaus - alkaa Griffithin versio Star Warsista Caedmonin kertoessa kuinka pahaksi ihmiseksi Tyor muuttuu, jos hän tappaa Zarzin, jonka kaulalla pitää miekkaansa:

Zarz: "Ei, ei! Olet älykäs, tiedät että et pysty voittamaan meitä. Liity meihin ja yhdessä voimme hallita kolmea kuningaskuntaa."
Caedmon: "Ei Tyor tämä on koettelemus, Zarz saa sinut puolelleen jos tapat tämän avuttoman vangin."
Jumala, Vanir, varmistaa vielä asian Tyorille möreällä kaiutetulla äänellään: "Pimeys tiivistyy ympärilläsi!" ...Ihan vain siltä varalta, ettei hämmentynyt Jayne menetä punaista lankaa elämänsä roolisuorituksessa.

Robert Jayne päättääkin pistää kehotuksen kuultuaan koko tunneskaalansa likoon. Hän imee sisäänsä jo tunnin ajan kestäneen typerän hymynsä ja muuttuu ilmeettömäksi pysäytyskuvaksi. Seuraa erikoistehostespektaakkeli, jossa hän uhkaa muuttua väriään vaihtavaksi hehkulampuksi sisäisten ristiriitojen käytyä liki pitelemättömiksi. Seuraavassa David Carradine piipahtaa ruudussa ja heittää pari motivoivaa replaa, jonka jälkeen pahat halunsa voittanut Tyor käy viimeiseen taisteluun, viimeisen pahan velhon Lokin kanssa.

Kumpi voittaa: miekkaa heiluttava Tyor vaiko kirveen kanssa huitova Loki? Universumin pienimmätkään aivot eivät voi tällä kertaa erehtyä. Paljastetaan sen verran, että aivan elokuvan viimeisillä metreillä Vanir-jumala osoittautuu hänkin vitsiniekaksi ja laukaisee kankean ranskalaisvitsin. Ehehe-tunnetilan pauloissa voikin rauhassa puida mitä jäi käteen: 10-vuotiaille nassikoille suunnattu epätoivoinen rahastus, joka muistuttaa enemmän amatööriteatterin näytelmää kuin elokuvaa ja jossa katsojan aivokapasiteetin uskotaan olevan rusinan kokoluokkaa - tätä tunnelmaa tiivistetään vielä lopputekstien aikana soivalla pirteällä keskiaikaishenkisellä elokuvan humoristisia teemoja myötäilevällä pillipiiparimusiikilla.

Todetaan nyt vielä, ettei kyse ole varsinaisesta barbaarielokuvasta vaan halvasta Might & Magic -paketista, joka vie taikuuden maahan niinä pimeinä muinaisina aikoina joina Charles B. Griffithille annettiin lupa tehdä elokuvia.

*----
keskiarvo
toimitus
1.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14