Caroline Munro
Elitistin suuri barbaarikatsaus - osa 3
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14

Beastmaster 2: Through the Portal of Time (1991)

Beastmaster 2 - petojen herra

aka Beastmaster 2 - Der Zeitspringer; Beastmaster 2 - genom tidsbarriären; Dar l'invincible 2 - La porte du temps; O Portal do Tempo; Señor de las bestias 2: La puerta del tiempo, El; Wladca zwierzat 2

Beastmaster 2: Through the Portal of Time #1 Beastmaster 2: Through the Portal of Time #2
IMDb

Hän on täällä taas! Ainoa ja oikea Petojen herra kävelee jälleen keskuudessamme, tällä kertaa kirjaimellisesti sillä lähes koko elokuva tapahtuu 90-luvun Los Angelesissa. Ensimmäisen osan näkeminen ei herättänyt aivan tällaista käsitystä mahdollisesta jatkosta, joten heti mieleen nouseva kysymys kuuluu: mitä vittua? Yhdeksän vuotta alkuperäisen elokuvan jälkeen muun muassa David Cronenbergin Dead Ringersin tuottanut Sylvio Tabet on kaiketi syystä tai toisesta päättänyt, että hänen on aika kokeilla siipiään ohjaajana ja tehdä lisää Beastmasterin seikkailuja. Sittemmin Tabet on tuottanut kolmannen, televisiolle tehdyn Beastmaster-elokuvan sekä lyhytikäiseksi jääneen Beastmaster-tv-sarjan.

Elokuva alkaa karuissa kalliomaisemissa haarniskoitujen miesten raahatessa mukanaan pussipäistä vankia luolaan. Siellä odottaa valtakunnan paha (kuinkas muutenkaan?) hallitsija Arklon (Wings Hauser). Pussi vetäistään pois ja kas! Sehän on edelleen elämää rumempi Marc Singer! Itse Dar, Beastmaster (tosin suomalaisen videojulkaisun takakannen mukaan hänen nimensä on Arok...) Kerrottuaan että on vielä vahvempi ja ilkeämpi kuin Rip Torn ykkösosassa, Arklon aikoo teloittaa vastustajansa. Tutut apujoukot eli hilleripari, kotka ja uutena lisänä mustan pantterin korvaava tiikeri kuitenkin pelastavat herransa - kotkan raadeltua Arklonin kasvot. Seuraa takaa-ajo, josta ei kuitenkaan tule mitään. Sitten Arklon kaappaa apurikseen Lyranna-noidan (Sarah Douglas), joka näyttää hänelle tien ulottuvuuksien väliselle portaalille joka johtaa 90-luvun Amerikkaan. Avoimen portaalin läpi ajaa autollaan poliiseja pakeneva nuori nainen, Jackie (Kari Wuhrer), joka päätyy yksin keskelle autiomaata. Tällä välin Dar reissaa synkällä suolla ja törmää rumaan, pitkätukkaiseen hirviöön joka kertoo olevansa hänen tätinsä ja paljastaa että Darilla on (paha) veli, joka hänen on löydettävä ja tapettava. Tästä ei mainittu mitään ykkösosassa, ja siinä sentään profetoidaan aika lailla. Taas liikkeelle lähdettyään Dar löytää Jackien ja he matkaavat Arklonin luo, juuri ajoissa päästäkseen myös läpi portaalin. Loppuelokuva koostuu sinne tänne pinkomisesta enemmän tai vähemmän humoristisissa kohtauksissa joissa painotetaan kulttuurierojen huvittavia yhteentörmäyksiä. Saako Arklon käsiinsä "kaiken elämän tuhoavan" neutronisytyttimen? Estääkö Dar häntä? Rakastuvatko Jackie ja Dar? Ja jälleen kerran: kuinka käy hillerien?

Beastmaster 2 on kaikin puolin melkoinen mahalasku ensimmäisestä osasta. Tuotantoarvot ovat pudonneet masentavan xenamaisiksi (toki ennen Xenaa) ja muutenkin ilmaisu on niin televisiomaista että ahdistaa. Kiehtovat lavasteet ja asut sekä barbaarielokuvien kaksi kulmakiveä, tissit ja verenlento, on korvattu vitseillä tisseistä ja kliinisen ponnettomalla nujakoinnilla, tyhmän sekä huonon huumorin siivittämänä. Yhteensä viiden ihmisen laatima käsikirjoitus on koottu silmä tiukasti klisekäsikirjaa vilkuillen ja aivot uusia pattereita kaivaten. Yhtenä aakkosia toisensa perään naputelleessa joukossa on Sorceressiakin sumplimassa ollut Jim Wynorski, jolta nyt ei yleensäkään ole totuttu odottamaan mitään varsinaisesti älykkääksi kutsuttavaa mutta rajansa kaikella. Lopputulos on elokuva vailla oikeastaan mitään hauskaa, omaperäistä taikka kiinnostavaa. Elokuva alkaa tavallaan lupaavasti, vaikka siitä heti näkeekin että kuvallisesti kokemus tulee olemaan harvinaisen lattea. Mutta kun siirrytään Los Angelesiin, on kaikki toivo mennyttä. Näitä "kala kuivalla maalla" -juttuja on jo maailma täynnä, paremmin, hauskemmin ja sujuvammin tehtynä (toisinaan jopa pointin kera). Kaikki tutut hetket käydään läpi, Darin ihmetellessä hevosettomia vaunuja, musiikkia, kirosanoja, ruokaa, televisiota... ja tietysti mukana on aina yhtä hulvaton kohtaus jossa mennään vaatekauppaan. Muistan kuinka vähän se nauratti Highlander II:ssa ja siinä on sentään Sean Connery nolaamassa itseään. Miksi edes vaivautua tekemään barbaarielokuva, jossa ei ole mitään barbaarista? Missä on veri? Missä ovat varsinaiset barbaarit? Missä ovat linnat, miekat ja vähäpukeiset naiset? Miksi kaikki näyttää tv-sarjalta? Ehkä Sylvio Tabet oli innoissaan Masters of the Universesta, jossa käydään läpi suurin piirtein samat hetket planeettamme menoa ihmetellessä. Beastmaster 2 jäi Tabetin ainoaksi ohjaukseksi, eikä sen voi sanoa olevan millään tavalla yllättävää.

Marc Singer ei ole elokuvia erottavan yhdeksän vuoden aikana juurikaan muuttunut. Fyysiset erot ovat huomattavampia, ja nekin koostuvat lähinnä parista rypystä miehen kulmikkaalla pallinaamalla. Ehkä Marc on saanut elämänkokemustakin kokaiinin ohella läpi kultaisen 80-luvun, mutta ei hän sitä ainakaan näyttelemiseen osaa soveltaa. Sillä sama virnuileva apina Singer on tässä kuin ensimmäisessäkin elokuvassa, vaikka saammekin kärsiä hänen hörötyksestään hiukkasen vähemmän tällä kertaa. Hauska kuitenkin huomata merkittävä kehitys hiustenhoitotuotteissa elokuvien välissä, herran kultaiset kutrit nimittäin näyttävät tässä paljon vetreämmiltä ja kiiltävämmiltä. Arklon ainakin huomaa tämän elokuvan sisällä, sillä aina kun hän ei ole keskittynyt pahoihin tekoihinsa, pyörittelee mies hellästi hunajaisia hiussuortuviaan sormiensa ympärille unelmainen ilme naamalleen jämähtäneenä. Tätä ilkeää veljeä esittävä Wings Hauser on ikävä kyllä suhteellisen säälittävä pahis, jo senkin takia että mies näyttää lähinnä larppaamista harrastavalta chippendale-tanssijalta. Hahmossakaan ei ole mitään tarttumasijaa eikä Hauser osaa edes nauraa erityisen maanisesti. Mitä vähemmän soundtrackillekin kiekumaan päässeestä Kari Wuhrerista sanoo, sen parempi.

Mikäli aivoilla ei ole yhtään parempaa tekemistä, voi Beastmaster 2:ssa katsoa olevan jonkinlaisia pyrkimyksiä monia eri teemoja kohti. Tarjolla olisi kaikenlaista veljeksien eroavaisuudesta sen pohtimiseen, ketkä ovat todellisia barbaareja. Jälkimmäinen kysymys jopa esitetään elokuvassa ääneen. Teknologian ja taikuuden rinnastaminen oli ilmeisesti tekijöiden taitojen ulottumattomissa, vaikka sekin on yleensä tällaisten tarinoiden peruskauraa. Siellä täällä pitkin elokuvaa voi sen sijaan havaita puhtaita typeryyksiä, joille ei ikävä kyllä jaksa nauraa. Jackiella on hämmästyttävä kyky käyttää erinäisiä sähkölaitteita kääntämättä niistä virtaa päälle. Lyranna tekee loitsuja, mutta vain "hassunkurisia" kuten tarantulan taikominen jonkun suuhun. Miksei sitten samalla vaikka aivoihin? Ensimmäisenä tekonaan Los Angelesissa Arklon ampuu maagisella Magogin avaimellaan (huonoa vihreää tietokone-efektiä säteilevä kahvan näköinen värkki) kaasuputken halki pysäyttääkseen Darin siitä syntyvillä liekeillä. Mistä hän tietää siellä olevan kaasua ja että se on tulenarkaa? Loppupuolella Arklon imee Lyrannan aivoista kaikki hänen tietonsa. Miksei hän tehnyt sitä saman tien? Tiedän mitä ajattelette. "Hanki elämä!" Mutta jotakin sitä on tehtävä pitääkseen mielenterveytensä tällaisen aikana, minä tein päätöksen käyttää aivojani.

Kaikesta tästä huolimatta en osaa täysin vilpittömästi vihata barbaarielokuvaa, jossa on pommiajastimen pysäytys -kohtaus ja joka päättyy karmivaan mutta nostattavaan rock-biisiin sankarin kirmatessa auringonlaskuun. Olisiko aika katsoa Beastmaster III?

*½---
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (2)
 JSIR
  2.5 1.5
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14