Caroline Munro
Rakkautta & Anarkiaa -päiväkirja '05
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10

Torstai 22.9

Tutustumiseni Kazakstaniin on toistaiseksi rajoittunut Ali G shown Borat-hahmoon, eli täysin olematon. Schizo on kuitenkin varsin toimiva elokuva 15-vuotiaan skitsofreenisen pojan koruttomasta elämästä keskellä ei-mitään. Karujen maisemien ja vähintään yhtä karujen ihmisten kansoittama elokuva luovii realistisesti ankean maisemansa läpi, sisältäen pienieleistä näyttelemistä, lakonista huumoria ja hieman tavallisesta poikkeavan kasvutarinan.

Muualla maailmassa paljon kohuttu Carlos Reygadasin Battle in Heaven on raskassoutuinen ja surumielinen fanfaari ihmisyydelle. Sensorimentaliteetille shokeeraavia oikeita seksikohtauksia sisältä elokuva on yhtä hitaasti vellova, päämäärättömän tuntuinen ja hiljainen kuin päähenkilönsä Marcoskin (Marcos Hernández). Vaimonsa kanssa ystäväperheen vauvan lunnaiden toivossa kidnapannut Marcos joutuu pulaan pienokaisen kuollessa. Hän tunnustaa teon pomonsa tyttärelle Analle (Anapola Mushkadiz), johon on ihastunut. Ana kannustaa Marcosia tunnustamaan poliisille, mutta vaimo ei ilahdu ideasta. Riipivän mahtipontisen musiikin soidessa ohjaaja-kirjoittaja Reygadas poimii mietteliäästi pitkiä staattisia kuvia Marcosin näkökulmasta, kertoen melankolisen elokuvansa ikään kuin surumessuna tämän näkökulmasta. Provosoivat seksikohtaukset saattavat olla joillekin katsojille ainoa mieleenpainuva asia, sillä Battle in Heaven on siinä määrin vaativa tuotos määrätietoisen hitaassa vaikeaselkoisuudessaan, ettei sitä kärsimättömällä mielellä kannata edes vaivautua katsomaan. Lopulta monellakin tapaa palkitseva kokemus on kuitenkin vaivan arvoinen, kunhan vain pääsee mukaan satuttavaan tunnelmaan. Teemamusiikki jää soimaan päähän pitkäksi aikaa.

Seuraavaksi tarkoituksenani oli mennä katsomaan, onko Sobhraj yhtä pahasti vessasta alas vedetty projekti kuin viime vuoden Riot - On! Vastaus saattaa hyvinkin olla kyllä, mutta päädyin onneksi kuitenkin toiseen saliin ja toiseen elokuvaan. Onneksi siksi, että My Summer of Love osoittautui varsinaiseksi yllättäjäksi. Ohjaaja Pawel Pawlikowski oli minulle täysin tuntematon nimi, mutta eipä ole enää. My Summer of Love on herkkä, kaunis ja sopivalla annoksella huumoria varustettu kertomus yhden kesän aikana kukkaan puhkeavasta kahden 16-vuotiaan tytön rakkaudesta. Köyhissä oloissa ja vailla vanhempia kasvanut Lisa (Natalie Press) on hieman sulkeutunut ja elämäänsä tyytymätön, kunnes tapaa kesälomaa myöskin viettävän Tamsinin (Emily Blunt), rikkaan perheen riehakkaisiin tempauksiin ja kiusantekoon taipuvaisen tytön. Ystävyys kehittyy vähitellen rakkaudeksi ja elämä alkaa hymyillä - paitsi kun Lisan vankilasta vapautunut isoveli (Paddy Considine), joka Jeesuksen löydettyään on muuttanut pubinsa rukouspiiriksi, puuttuu peliin. My Summer of Love on konstailemattoman yksinkertainen, mutta kerroksittain sisältöä pursuava pieni ja kaunis elokuva. Pawlikowski luottaa lahjakkaisiin nuoriin näyttelijöihinsä, joita Considine tukee jo tutuksi käyneen hienolla suorituksellaan. Elokuva on herkkä ja odottamattomalla huumorilla kyllästetty sekä rakkaus- että kasvutarina. Kontrasti alun vielä vaisun ja naiivin Lisan ja lopun illuusioistaan riisutun nuoren naisen välillä on melkoinen, ja se on saavutettu täysin vaivattoman luonnollisen oloisesti. Tällaisia elokuvia maailma tarvitsee.

Ja sitten luvassa eniten odottamani elokuva koko tapahtumassa: Takashi Miiken Izo. Viime vuoden festareille saatiin Miikeltä umpikeskinkertainen 1 Missed Call sekä totaalisen kajahtanut neronleimaus Gozu. Tänä vuonna oli tyytyminen pelkkään neronleimaukseen. Izo on kaikkea sitä, mitä Miikeltä parhaimmillaan on tottunut odottamaan; epäkonventionaalinen, hauska, kahjo, kiero, syvällinen ja ontto yhtä aikaa. Laskujeni mukaan näytöksestä lähti kesken kaiken ulos noin 35 ihmistä pitkin elokuvaa, joten voimme todetta tässä olevan jälleen yhden takuuvarman massaviihdekassamagneetin Miikeltä. Tämän päivän kahdessa viimeisessä elokuvassa tiivistyi peräkkäin katsottuna mainiosti koko festivaalin perimmäinen henki. Ensin herkkää rakkautta ja sitten totaalista ruuvit löysälle ja nupit kaakkoon -anarkiaa.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10