Caroline Munro
Lautatarhan roskajengi - skeittauselokuvien ytimessä
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7


Fires and Freaks - 3 DVD Box Set (1986 / 1988 / 1989)

Videonauhureiden ja erityisesti videokameroiden yleistyttyä skeittaus meni vauhdilla eteenpäin ja uusimmat ja huimimmat temput tulivat käytännössä kaikkien nähtäville, ei vain niiden jotka olivat mukana ammattilaisympyröissä. Aikoinaan maailman rullalautamarkkinoita suvereenisti hallinnut Santa Cruz julkaisi myös ensimmäisenä varsinaiset skeittivideot ja loi pohjan sadoille ja taas sadoille niin amatöörien kuin isojen firmojen tehtailemille lautailunauhoille. 80-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneiden uraa uurtavien klassikoiden saatavuus on ollut viime vuosiin asti heikkoa mutta Santa Cruzin takana oleva NHS-yhtiö julkaisi viime vuonna kaikki kolme tuotosta sisältävän dvd-boxin. Fires and Freaksin levitys on hoidettu käytännössä kokonaan skeitti- ja muiden erikoispuotien kautta joten se on todennäköisesti mennyt muilta kuin asianharrastajilta kokonaan ohi.

Fires and Freaksin kolme levyä eivät sisällä mitään bonusmateriaalia, valikoista pääsee ainoastaan käsiksi chaptereihin jotka esimerkiksi Speed Freaks Videossa on jaoteltu eri skeittareiden mukaan. Kansissa tai missään muuallakaan ei mainita elokuvien kestoja joten kerro ne tässä kootusti: Wheels of Fire 43 minuuttia, Streets of Fire 70 minuuttia sekä Speed Freaks Video 70 minuuttia.

Wheels of Fire (1986)

Wheels of Fire on itseoikeutetusti kaikkien skeittivideoiden esi-isä ja kanta-äiti, tallenne joka oli omiaan luomaan Santa Cruzista maailman johtavaa rullalautabrändiä. Sen tarkka ilmestymisajankohta on epäselvä sillä dvd:n kannessa mainitaan vuosi 1986, mutta elokuvan lopputeksteissä puhutaan vuodesta 1987 ja useissa internet-lähteissä vasta vuodesta 1988. Oli miten oli, Wheels of Fire toi nähtävillä todella ainutlaatuista skeittausta ja loi peruskuvion joka toistuu tänäkin päivänä suurimmassa osassa alan kuvauksia. Kuten pornossa on tapana kuvata aktit hyvin tarkassa järjestyksessä edeten aina samalla tavalla myös skeittivideoissa on hyvin vakiintuneet rutiinit. Ensin nähdään introjakso, sitten yksittäisten skeittareiden esittelyt ja ns. omat segmentit sekä lopuksi eri kuvauspaikkojen perusteella jaoteltuja osioita ja vapaamuotoisempaa sekoilua.



Wheels of Firen aloittaa Jeff Kendallin, Rob Roskoppin, Steve Alban ja Natas Kaupasin osuudet joissa jokainen kertoo omin sanoin kuulumisiaan ja ajatuksiaan skeittaamisesta sekä tietysti vetävät huikeita temppuja. Ensimmäistä kertaa nähtynä Wheels of Fire loksauttaa suun auki erityisesti oldschool-skeittaamiselle vierailta vaikuttavine flippeineen ja erittäin korkeine ollieineen puhumattakaan varsinaisista aikakaudelle ominaisista tempuista. Pooleja ja ramppeja sekä erikoisia, kuin skeittausta varten kaupunkien kaduille asetettuja betoniluiskia on paljon ja kavereiden mielikuvitus luo uusia mahdollisia kohteita melkein mistä tahansa aina multakasoista jättimäisiin betoniputkiin. Skeittareiden omien osioiden jälkeen nähdäänkin sangen vaihteleviin spotteihin keskittyviä jaksoja joista huimin on Arizonan autiomaassa keskellä ei mitään olevan kahden kymmenmetrien betonisen puolikaaren muodostama erikoinen skeittaajien Stonehenge.

Wheels of Fire, kuten koko Santa Cruz -trilogia, on urheilukuvauksiin ja erityisesti extreme-lajeihin erikoistuneen Scott Dittrichin tuottama ja suunnittelema sekä kuvattu kokonaan filmille. Jälkikäsittelyssä on lisätty pientä hienosäätöä, hidastuksia sekä hauskoja ja kokonaisuuteen mainiosti sopivia efektejä sekä aivan loistavaa musiikkia. Kohtausten taustalla pauhaa pääasiassa skeittareiden omien bändien, kuten JFA:n ja Screaming Lord Salban, nauhoituksia joita tekisi mieli ostaa välittömästi omankin levykokoelman täytteeksi.

****-

Streets of Fire (1988)

Pari vuotta Wheels of Firen jälkeen tehtailtu Streets of Fire on eittämättä maailman tunnetuin skeittileffa ja se kaikista arvostetuin koko trilogiasta. Se esittää skeittausta löyhän juonen saattelemana, Jason Jessee on joutunut vankilaan skeitattuaan julkisella paikalla ja muistelee ja uneksii tietysti mistäpä muusta kuin lautailusta. Toisin kuin WoF Streets of Fire ei etene segmenteittäin vaan hieman oikeiden elokuvien tapaan. Erikoisuutena on Jasonin uni joka on toteutettu savianimaationa! Aika harvinainen tehokeino skeittielokuvissa joka toimii piristävästi. Mukana on myös ikävämpiä unikuvia humalaisesta tuomarista sähkötuoliin mutta nämä kohtaukset on toteutettu perinteisin elokuvan keinoin.



Streets of Firessa näkyy parissa vuodessa tapahtunut Santa Cruzin maailmanlaajuinen breikkaus ja käytettävissä olevien rahamäärien kasvaminen, musiikkia löytyy isommiltakin nimiltä kuten pari raitaa Sonic Youthin Sister-albumilta sekä Black Flagia ja osa materiaalista on kuvattu Euroopassa ilmeisesti jonkin promokiertueen aikana. Puitteiden paranemisesta huolimatta tai ehkä juuri siksi meininki ei kuitenkaan oikein jaksa innostaa. Streets of Fire on melkoinen pettymys kaiken hehkutuksen jälkeen ja saa suorastaan haukotuttamaan kun samat temput ja spotit toistuvat uudestaan ja uudestaan eikä kokonaisuutta rikota tarpeeksi. Ehkä juuri tämän vuoksi osioihin jaetut skeittielokuvat toimivat niin hyvin, Streets of Fire kärsii tietystä hahmottomuudesta koska tasaisin väliajoin toiminnan katkaiseva vankilakuvaus ja skeittaus eivät suoranaisesti liity toisiinsa mitenkään.

Streets of Fire on enemmän oman aikansa lapsi kuin vaikkapa WoF eikä se silti missään nimessä ole huono, minä vain näin sen ensimmäistä kertaa 15 vuotta liian myöhään eikä elokuvaa uskalla suositella juuri muille kuin 80-luvulla lajiin hurahtaneille. Meille muille hauskinta on spottailla erilaisia lautailun kieltäviä liikennemerkkejä ja varoituksia joita Yhdysvallat tuntuu olevan täynnä. Ai että "skateboarding is not a crime"?

Kannessa mainitaan valmistumisvuodeksi 1988, lopputeksteissä 1989.

**½--

Speed Freaks Video (1989)

Trilogian päätösosa Speed Freak Video on nimensä mukaisesti kuvattu videolle eikä filmille kuten WoF ja SoF ja se on muutenkin useampaa astetta heikompi teos. "Speed Wheel Santa Cruz Team Video" lukee alaotsikkona ja sitä se myös on, reiluun tuntiin on ängetty lähes neljäkymmentä skeittaria joten on selvää että laatu on todella vaihtelevaa. Osioita on muutaman sekunnin räpellyksistä monen minuutin hurjiin vauhdikkaisiin runeihin, vetäjinä aiemmista leffoista tutut kovimmat nimet sekä tuoreempia ja myös selkeästi heikompitasoisia skeittareita. Parasta on videon alkuosa jossa on vahvasti aistittavissa oldschoool-skeittauksen viimeisten aikojen henki ja uuden ajan tulo, flippejä vedetään jo urakalla, rappujen yli hyppiminen on yleistä ja vauhtia on tullut valtavasti lisää takavuosien kävelyvauhdissa tehtyihin temppuihin. Kun videon tyyli selkenee ja tajuaa kokonaisuuden katkonaisuuden se alkaa ikävän nopeasti puuduttaa ja viimeistään yksitoikkoiset vertti- ja pool-kohtaukset saavat silmäluomet lurpsumaan. Tälle idealle rakennettuna 70 minuuttia vain on aivan liian pitkä aika, puoli tuntia tai hieman vajaa olisi juuri sopiva kesto.



Positiivisin juttu löytyy jälleen ääniraidalta joka toimii tässäkin hyvin vaikka tuhnuinen saundi ja äänenvoimakkuuden vaihtelut siitä nauttimista häiritsevätkin. Vanhaa Dinosaur jr. diggaria innostaa videossa käytetty runsas bändin musiikki, Bug-levyltä kuullaan neljä biisiä. Myös Descendentsiä, Screaming Treesiä ja Black Flagia kuuluu rullailun taustalla.

Vaikka Speed Freaks on sarjan ylivoimaisesti heikoin lenkki, se näyttää vastauksen mieltäni pitkään askarruttaneeseen kysymykseen siitä, miten käy jos liian lähellä vilkasliikenteistä tietä skeittaavalta karkaa lauta ns. hanskasta. En suosittele kokeilemaan.

*½---

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7