Caroline Munro
Post-apocalypse -elokuvat, osa 1: Post-Apocalyptic Collection
sivu: 1 · 2 · 3 · 4

I nuovi barbari (1982) :: The New Barbarians

Uudet barbaarit

aka 2019, i nuovi barbari; Metropolis 2000; Warriors of the Wasteland; Les nouveaux barbares; Los nuevos bárbaros

I nuovi barbari #1 I nuovi barbari #2
IMDb

"It's 2019 AD - the nuclear holocaust is over"; todetaan alussa lakonisesti. Samasta tapahtumavuodesta huolimatta elokuvan maailmalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä 2019: After the Fall of New Yorkin (1983) kanssa. Vuosiluku on vain yksinkertaisesti plagioitu molempiin elokuviin Blade Runnerista (1982).

The New Barbarians on suora Mad Max 2: The Road Warrior (1981) -rip-off. Pääelementit ovat täysin identtisiä: paikallinen yhteisö, jonka saavutuksia paikallinen rosvojoukko terrorisoi ja yksinäinen vaeltaja, jolta löytyy näennäisestä nihilistisyydestä huolimatta ripaus oikeudenmukaisuutta. Elokuvan juonenkulku noudattaa siis täysin lajityypille kliseistä modernin westernin kaavaa ja ilman futuristista miljöötä se voisi olla lähes sellaisenaan normaali spagettiwestern.

I nuovi barbari [1]
I nuovi barbari [2]

Scorpion (Giancarlo Prete) on vaeltava desperado, joka sattuu eksymään Onen (George Eastman) johtaman rosvojoukon alueelle. Oikeasti molemmat osapuolet sattuvat vain samaan aikaan samalle hiekkakuopalle. Alueella asustelee myös ihmisjoukko, joka pyrkii uudelleenrakentamaan sivilisaatiota rauhanomaisin keinoin. Tarina etenee kliseisesti Scorpionin tutustuessa rosvojoukolta pelastuneeseen naiseen Almaan (Anna Kanakis) ja yhteisöön (jonka johtajan nimi on tietysti Moses). Alma ei kykene vastustamaan Scorpionin kaltaista urosta, joka normaalitavoista poiketen ei iskekään heti rintoihin kiinni, vaan on huolissaan vain olkapään haavoista. Tästä seuraa loogisesti ns. astumiskohtaus, jossa pariskunta puuhastelee läpinäkyvässä ja vihreää valoa hohtavassa teltassa. Tapahtuma herättää ensimmäiset epäilykset Scorpionin seksuaalisista taipumuksista. Myöhemmin mukaan lyöttäytyy myös toinen oikeamielinen vaeltaja, Nadir (Fred Williamson), jonka aseistukseen kuuluu taljajousi räjähtävillä nuolilla. Tulevissa tapahtumissa Scorpion nahistelee useaan otteeseen ryövärijoukon kanssa ja siinä sivussa puolustaa Moseksen johtamaa yhteisöä. Jossain vaiheessa tulee tietysti eteen kliseinen valintatilanne, jossa antisankarin ja sankarin välimaastossa liikkuvan päähenkilön on tehtävä päätös auttamisen ja välinpitämättömyyden välillä. Päätöksen jälkeen Scorpion saapuu taistelukentälle päällään kaikkien aikojen exhibitionistisin taisteluhaarniska.

Jos jokin asia elokuvassa hämää, niin ehdottomasti läpinäkyvän muovin ylikäyttö: siitä kun on tehty niin taisteluhaarniskat, teltat, ajoneuvojen kattoluukut kuin suojapukujen taktiset osiot. Käytännollisin idea -palkinnon saa naisten suojapuku, joka rintojen tasalla varustettu läpinäkyvillä muovikuvuilla. Ydintuhokaan ei ole hävittänyt ihmisen kykyä keskittyä olennaiseen. The Road Warrior -plagiaatin voisi olettaa sisältävän jonkinlaista ns. car culture -asennetta, joko bensankatkuisen tyylin, muskeliautojen tai tasokkaiden ajoneuvokohtausten muodossa. Tässä suhteessa joudutaan kokemaan suurin pettymys. Ajoneuvojen tyyli on haettu Paul Bartelin Death Race 2000:sta (1975), eikä näissä invamopon nopeudella liikkuvissa kuuautoissa pääse näkemään minkäänlaista vauhdin hurmaa. Kaiken tämän lisäksi elokuva sortuu tuomaan maailmankaikkeuden ärsyttävimmän hahmontyypin kankaalle: kymmenvuotiaan mekaanikkokersan, joka hallitsee kaiken maan ja taivaan väliltä. Tämä ärsyttävyydessä lähes Anakin Skywalkerin luokkaa oleva penikka omaa myös elokuvan lopputaistelun suurimman body-countin. Ja millä? No jollain perkeleen ritsalla!

I nuovi barbari [3]
I nuovi barbari [4]

Rosvojoukkio Templarit koostuu sekopäistä, joiden ainoa motiivi on tappaa ja tuhota. Heidän yksinkertaisia tarkoitusperiään pyritään valottamaan Onen yliammutulla saarnalla, jossa julistetaan joukon oikeuttaa tappaa ja tuhota. Jottei asia jäisi vain puheeksi, niin rosvojoukkion jäsenet näkevät hämmästyttävästi vaivaa siinä, että taistelukentän viimeinen uhri kokisi kuolemansa mahdollisimman erikoisesti. Näitä raukkoja ei hoidella enää normaaleilla aseilla, vaan heitä saatetaan vaikkapa yrittää seivästää autojen edessä oleviin keihäisiin. Kaiken tämän lisäksi Templars-jengi paljastuu avoimesti homoiksi! Naisten joutuminen raiskauksen uhriksi ei ole mikään outo tapaus genren elokuvissa, mutta miehen raiskaus on kuitenkin harvinaista. Varsinkin kun kohteena on elokuvan sankari.

Näyttelijätyössä on se italoleffojen vakioasetelma: muutama vakinäyttelijä varastaa koko show'n, muut ovat melko värittömiä statisteja. Maailman coolein neekeri Fred Williamson on tietysti omaa luokkaansa, samaten aina yhtä luotettava George Eastman. Jos ei miehen elokuva-ansioista respectiä heru, niin sitten sitäkin enemmän siviiliansioita: Eastman on huhujen mukaan naimisissa Emanuelle-sarjan päätähden Laura Gemserin kanssa. Toista rooliaan näyttelevä Anna Kanakis on suhteellisen mitäänsanomaton, vuotta myöhemmin After the Fall of New Yorkissa tilanne on jo ihan toinen. Mekaanikkokersana hääräilee Giovanni Frezza, joka on tuttu mm. Lucio Fulcin House by the Cemeterysta (1981). Viimeisen esiintymisen Frezza suoritti juuri Night Visionsissakin esitetyssä Lamberto Bavan Demonsissa (1985). Tässä vaiheessa täytyisi kai mainita myös pitkähkön elokuvauran omaava Giancarlo Pretekin, mutta hänen suorituksensa on epäuskottavin ja unohdettavin koko elokuvassa (osasyy on hahmokehityksen kannalta tarkasteltuna erittäin epäonnistunut käsikirjoitus).

I nuovi barbari [5]
I nuovi barbari [6]

The New Barbariansin jälkeen Enzo G. Castellari viihtyi post-apocalypse-elokuvien parissa kolmen elokuvan verran. Elokuvien taso parani, mutta The New Barbarians eroaa outoudessaan myöhemmistä tekeleistä. Exhibitionistisessa cowboyssa, homoseksuaaleissa tappajatemppeliritareissa ja pasifistisessa Mooseksen luotsaamassa heimossa on kieltämättä jotain kiehtovaa symboliikkaa.

Versioinfo (10.11.2005):

The New Barbarians löytyy erittäin huonolaatuisena versiona mm. seuraavilta halpiskokoelmilta (R1-alueella): Future Cops, Galactica ja Space Quest. Westlake Entertainment Group on lisäksi julkaissut ilmeisesti saman transferin pohjalta yksittäisjulkaisun R1-alueella. Mainittuihin julkaisuihin ei kuitenkaan kannata koskea pitkällä tikullakaan.

Media Blastersin versio sisältää anamorfisen widescreenin 2.35:1. Levyllä on mukana Enzo G. Castellarin kommenttiraita ja haastattelu sekä lyhyt Fred Williamsonin haastattelu.

**½--
keskiarvo
toimitus
3.22/5.00 (9)
 JSSMJLTPKKJM*MK*EMPI
  3.5 4.0 2.5 3.0 3.5 2.0 3.5 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.07/5.00 (27)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  17 (37)
46%
I nuovi barbari (1982)  I nuovi barbari (1982)Uudet barbaarit  
Sivu:

1 2 3 4

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (25.5.2010 19:41:18)
user avatar Elokuva oli muistaakseni perin kliseistä soramonttu-post-apocalypseä, mutta sen sijaan Simonettin musiikki ansaitsee kaikki mahdolliset ylistyssanat. Harmi vaan, että se menee tässä elokuvassa hukkaan.
vastaa »
Tuomas Henell kommentoi (25.5.2010 20:51:54)
user avatar Parasta mahdollista post-apocalypse -exploitaatiokalkkunaa. Parempia räjähtäviä nuolia ja ihmisiä kuin Rambossa. Paskempia ajoneuvoja kuin Mad Maxissa. Tylyä homoilua, mutta tylsää heteromachoilua Fred Williamsonilta. Paras yksityiskohta oli hämmentävä NAMBLA-myönteinen huipennus: lopussa nainen tulee kiehnäämään sankarin viereen, mutta Giancarlo Prete tarttuukin hymyilevän pellavapäisen pikkupojan käteen. Vuosi 2019, uusi aika, uudet asenteet.
vastaa »
Samuli kommentoi (6.7.2013 23:17:22)
user avatar Jos ei katso vakavalla naamalla niin New Barbarians on itseasiassa hauska, camp-henki ja tehosteiden heikkous antavat omaa hupia koko elokuvan pituudelta.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa