Caroline Munro
Night Visions - Back to Basics 2006
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12

Hostel (2005)

aka L'Auberge

Hostel #1 Hostel #2

Genre

IMDb

Evil Dead -mökkikauhun ja teinikomedian kohtuuonnistuneesti esikoiselokuvallaan Cabin Fever (2002) yhdistäneen uuden sukupolven kauhukakara Eli Rothin toinen elokuva Hostel ponnahti alkuvuodesta avausviikonloppunaan suoraan Amerikan listaykköseksi. Brutaalin raaka ja asenteeltaan vinksahtanut kauhu on taas pinnalla Saw-elokuvien sekä Alexandre Ajan tuoreen The Hills Have Eyes -remaken myötä. Siinä missä Aja menee kakkoselokuvallaan metsään, Roth porhaltaa eteenpäin samoja, hyviksi havaitsemiaan polkuja pitkin. Hostel ei keksi pyörää uudestaan, mutta pitää katsojan melko hyvin otteessaan seksin, väkivallan ja kierojen käänteiden yhdistelmällään.

Hostel käynnistyy tehokkaalla alkutekstijaksolla, jossa pirteän vihellyksen taustoittamana teroitetaan tappovälineitä ruosteisessa huoneessa. Tästä loikataan sitten suoraan keskelle tissirikasta reilauskomediaa. Kolme nuorta miestä reissaa halki Euroopan, etsien naisia, viinaa, huumeita ja naisia. Amsterdamissa trio törmää mieheen, joka kertoo eräästä Slovakian syrjäisestä hostelista löytyvän maailman kuumimmat pimut - luonnollisesti sankarimme suuntaavat välittömästi sinne. Paikka tuntuu ensi alkuun elävän jopa maineensa yli, halukkaiden mallin näköisten tyttöjen tyrkyttäessä avujaan joka nurkan takaa. Kolmikko ei kuitenkaan voi aavistaa hostelin toimivan rikkaiden pervojen vetämänä julkisivuhoukuttimena heidänlaisilleen helppoheikeille, jotka hyvään oloonsa tuudittuneina raahataan synkkiin kellareihin kidutettavaksi.

Hostel [1]
Hostel [2]

Peruslähtökohta on siis hyvin sama kuin Cabin Feverillä; amerikkalaiset Dude-sukupolven tollot koheltavat itsensä ongelmiin ja saavat kärsiä suhteettomasti. Rothin - jonka nimi on myös liitetty potentiaaliseen Baywatch-filmatisointiin - lähestymistapa on tehdä hahmoistaan naiivin ylimielisiä, hedonistisia idiootteja, joiden aivoissa pyörii vain seksi ja suusta purkautuu pelkkää paskaa. Käytöksellään he "ansaitsevat" rangaistuksen, mutta kidutuksen saadessa ylettömät mittasuhteet ei katsoja voi muuta kuin sääliä pohjimmiltaan pahaa tarkoittamatonta roskajoukkoa. Elokuvan alkupuoli tuntuu myötähäpeäisen naurattavalta, sillä Roth osaa luoda näitä hyväntuulisia ja kovaäänisiä ääliöitä harvinaisen uskottavasti. Slovakiassa on ymmärrettävästi poltettu päreet elokuvan maalaaman kuvan perusteella. Rothin pienoiseksi puolustukseksi on luettava, että kyseessä ei niinkään ole kuva todellisesta Euroopasta, kuin amerikkalaisten ääliöiden näkökulman läpi suodatettu visio. Kyllä, heitä kidutetaan Slovakian näennäisen vieraanvaraisessa hostelissa, mutta jos vähääkään ajattelee, ymmärtää kyllä, ettei Hostelilla ole oikeastaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Jos Cabin Fever haki vaikutteensa teinikomedioista ja 70-luvun amerikkalaisesta elokuvasta, on Hostel puolestaan pyrkimys Takashi Miiken tehtailemille anything goes -genresekoituksille. Roth on jopa saanut esikuvansa piipahtamaan kameran edessä lausumassa huonoa englantia yhden repliikin verran. Ikävä kyllä Roth ei ole Miiken veroinen loppumaton ideanikkari, joka kääntäisi odotukset jatkuvasti päälaellaan silkalla pöyristyttävyydellä. Hostel pysyykin lähes koko ajan melko suoraviivaisilla raiteilla, mustan huumorin nostaessa päätään vain ajoittain (turha odottaa mitään Cabin Feverin "Pancakes!":in kaltaista hetkeä). On tämä silti kiehtovampi tapa ottaa vaikutteita japanilaisesta nykyelokuvasta kuin tehdä vesitettyjä uudelleenfilmatisointeja jokaisesta vastaan tulevasta kauhuelokuvasta.

Hostel [3]
Hostel [4]

Ajatusmaailmaltaan Hostel pyrkii moraalikertomukseksi - nyt kun vielä tietäisi mitä moralisoidaan ja miksi. Amerikkalaisten imperialistinen käytös muuta maailmaa kohden ja sen seuraukset on toki ilmeinen tulkinta, mutta myös jossain määrin ylitulkinta. Ei Hostel nimittäin loppujen lopuksi kerro mitään mistään sen enempää kuin vaikka jo mainittu Saw, kunhan toimii sadistisena silmäkarkkina sille tykimpää tavaraa kaihoavalle yleisönosalle. Jos elokuvalla on sanoma, se on että jokainen ihminen ikään tai sukupuoleen katsomatta nauttii vallantunteesta omalla tavallaan. Roth hakee vielä ääntään käsikirjoittajana, mikä näkyy välillä kömpelöissä ratkaisuissa, joista räikeimpänä mainittakoon Hernandezin taakakseen saama muistopuhe näkemästään hukkuvasta pikkutytöstä. Horinasta pitäisi tulla relevantti motivointi myöhemmin elokuvassa, mutta se kalskahtaa falskilta joka sekunti. David Mamet nimittääkin osuvasti näitä päähenkilöiden käsittämättömiä purkaushetkiä "kissanpentuni kuolema" -monologeiksi.

Narinasta huolimatta Hostel on suositeltavaa ja monin osin odottamattoman pitkälle menevää kidutuskauhua. Rothin silottelematon tyyli antaa myös ristiriitaisesti elokuvalle paikoittaisen lievän amatöörimäisen ilmapiirin lisäksi sen tehokkaimmat hetket. Jos Roth vain olisi oivaltanut viedä hahmot ja tilanteet pitemmälle, esim. pitäen jenkkitollonsa samoilla idioottikierroksilla kidutuksen alkaessa, voisi kyseessä olla jo sysimustan huumorin klassikko. Toisaalta taas, jatko-osa on jo saanut vihreää valoa.

***--
keskiarvo
toimitus
3.54/5.00 (12)
 JSSMJLTPJMKKJM*IRMHMK*EMPI
  4.0 4.0 3.5 3.5 4.0 5.0 1.5 3.0 4.0 4.0 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.84/5.00 (40)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (67)
4%
Hostel (2005)  Hostel (2005)  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12