
Haastattelussa: David S. Marfield
David S. Marfield on nuoren polven elokuvantekijä, jonka ohjausdebyytti Deepwater (2005), sai viime marraskuussa dvd -ensi-iltansa koko Skandinaviassa. Pienen budjetin indie -elokuva on saanut hyvän vastaanoton erilaisilla filmifestivaaleilla ja kerännyt tukun positiivisia arvosteluja eri medioissa. Minnesotassa varttunut Marfield teki itse käsikirjoituksen noir-henkiseen elokuvaansa Matthew F. Jonesin goottisävyisen romaanin pohjalta. Krediittejä löytyy myös Dee Sniderin Strangeland -elokuvan (1998) kuvaustiimiin kuulumisesta. Sniderilla on ollut Marfieldin uraan muutoinkin melko merkittävä vaikutus. Joten kun mahdollisuus tarjoutui, päätin kysellä Davelta lisää tästä asiasta, Deepwaterista ja elokuvanteosta yleisestikin.
Kiireinen Marfield oli lähdössä Los Angelesiin mm. Jay Lenon Tonight Show'n nauhoituksia seuraamaan (Davella oli aikomuksena nähdä eräänkin TS-lyhenteisen yhtyeen kolme eri esiintymistä saman viikon aikana...) mutta löysi ystävällisesti aikaa kertoa Elitistille taustoja elokuvasta ja vähän tulevaisuudensuunnitelmistaankin.
No, elokuvat tehdään Hollywoodissa ja lukion jälkeen suuntasinkin filmikouluun lähellä Los Angelesia. Yliopiston jälkeen hommasin mitä tahansa alaan vähänkin liittyviä hommia nollabudjetin homoexploitaatioleffoista häiden ja hyväntekeväisyysjuttujen videokuvauksiin. Se oli kolkkoa aikaa, mutta sitten eräänä päivänä tapasin Dee Sniderin ja hommat alkoivat edistyä ihan toisella tavalla...
Uskomaton onnikin meillä oli myötä. Elokuvan roolituksessa on niin monta mutkaa matkassa, että on hyvin harvinaista jos ohjaaja saa ensimmäisenä valitsemansa ja haluamansa näyttelijät elokuvaan mukaan. Peter Coyote oli ensimmäinen näyttelijä jolle tarjosimme roolia ja hän vastasi kieltävästi! Muutaman seuraavan kuukauden aikana kävi roolin koeluvussa monia hyviä näyttelijöitä, ja me palkkasimme lahjakkaan William Fichtnerin esittämään Finchiä. Kun näyttelijät oli valittu, suuntasimme Kanadaan, varmistimme kuvauspaikat, aikataulut ja kaiken muunkin valmiiksi. Sitten, alle viikko ennen kuin kuvausten piti alkaa, Fichtner jättäytyi projektista pois. Hänen syynsä olivat ymmärrettäviä, mutta se oli silti masentavaa. Kun yksi pääosanesittäjistä oli poissa vain päiviä ennen kuvausten alkamista, koko homma näytti peruuntuvan. Paniikissa otimme vielä kerran yhteyttä Coyoteen ja suunnattomaksi yllätykseksemme hän vastasi tällä kertaa myöntävästi. Hän lensi välittömästi paikalle ja niin sanotusti pelasti päivän.
![]() |
![]() |
Jokainen heistä tuntui myös pitävän käsikirjoituksestani, sekin seikka auttoi paljon. En ollut missään vaiheessa kuvitellut Lesley Ann Warrenia Pamin rooliin, sillä en todellakaan ajatellut Pamia minään viehättävänä naisena. Lesley Ann on upea! Jotenkin hän sitten luki käsikirjoituksen ja kutsui minut lounaalle kanssaan. En vieläkään osannut kuvitella häntä rooliin, mutta kukapa voisi kieltäytyä Lesley Annin lounaskutsusta? Hän osoittautui yhtä terävä-älyiseksi kuin on kauniskin ja noin tunnin sisään hän sai minut näkemään Pamin ihan uudella tavalla. Hän vakuutti minut ja rooli oli hänen.
Elokuvan ulkoasu oli ehdottomasti yksi tärkeimpiä asioita minulle. Kun sain tämän ohjaustyön, yksi ensimmäisiä asioita joita tein oli hankkia kuvaaja joka pystyisi nämä visioni toteuttamaan. Katselin yli sadan kuvaajan demokelat ja Scott Kevanin työt tekivät suurimman vaikutuksen. Palkkasimme hänet ja Scottin kanssa vietimme kuukausia käyden läpi elokuvan jokaisen kohtauksen ulkoasun ja tunnelman. Hän muokkasi alkuperäisnäkemyksestäni vielä jotain hienompaa, enkä voisi olla tyytyväisempi hänen työhönsä. Projektin myötä meistä tuli myös hyviä ystäviä. Voit olla varma, että hän on tulevien ohjaustöideni kuvaaja. Sattumalta hän on muuten lähdössä kuvaamaan Renny Harlinin uutta elokuvaa ensi viikolla.
Charlien kanssa työskenteleminen oli todella hienoa. Hän teki elokuvan musat pääasiallisesti siinä vaiheessa, kun olimme jo kuvanneet ja leikanneet elokuvaa melkein vuoden. Olin jo todella uupunut siinä vaiheessa, oli vaikeaa löytää intoa ja kipinää kun kuvamateriaalin oli nähnyt jo satoja kertoja. Charlien myötä se muuttui. Saavuttuani Charlien kotistudiolle huomasin hänen pumpanneen musiikillaan uutta eloa jokaiseen kohtaukseen. Hän on todellinen hullu nero ja yksi energisimpiä ihmisiä joita olen koskaan tavannut. Toivon tosiaan, että voimme tehdä yhteistyötä tulevaisuudessakin.
Sitten lähetimme käsikirjoituksen muutamiin muihin vastaaviin instansseihin ja Brittiläisen Kolumbian Elokuvalautakunta osoittautui todella upeaksi tahoksi. He lukivat käsikirjoituksen ja lähettivät meille runsaasti valokuvia sopiviksi arvioimistaan kuvauspaikoista. Valitsimme kuvista suosikkimme jonka jälkeen he lennättivät meidät paikan päälle, esittelivät paikkoja, syöttivät meidät, auttoivat neuvotteluissa maanomistajien kanssa jne. Pienen budjetin elokuvaa tekeville tuollaiset palvelukset olivat todella tarpeellisia, oikeastaan välttämättömiä. Koska he säästivät meiltä isoja summia etukäteen, toimme vastapalvelukseksi koko filmiryhmämme kaupunkiin tuhlaamaan paljon rahaa. Voittoa molemmille!
Siellä eläminen ja oleminen oli todella hienoa, kaikki se luonnon kauneus ja eristyneisyys. Lähin pieni lentokenttä, ostoskeskus, elokuvateatteri jne. sijaitsi kahden tunnin ajomatkan päässä. Ensimmäisen yöni vietin motellissa, josta sitten tuli elokuvamme "Deepwater-motelli". Itse asiassa paljon mukavampi paikka kuin miltä elokuvamme saa sen näyttämään. Katselin parvekkeeltani valkopäämerikotkan napsivan kaloja järvestä, en ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaista. Asuisin mielelläni jossakin Clearwaterin tapaisessa paikassa... olettaen että se sijaitsisi 45 minuutin ajomatkan etäisyydellä Los Angelesista. Ikävää, ettei sellaista paikkaa ole olemassa.
![]() |
![]() |
Nightshade on tarina noidista tavalla, jota ei yhdessäkään noitaelokuvassa ole aiemmin nähty. Palasin noituuden ja noitien todellisille alkulähteille; aikaan ennen wicca-juttuja, ennen vanhoja noitavainoja, muinaiseen kansanperinteeseen. Käsite "noita" tuli tosielämän viekkaista ja kapinallisista naisista, jotka elivät sivistyksen ulkopuolella ja järkyttivät yhteiskunnan valtarakenteita. Asiasta on monia näkökulmia ja Nightshade on yksi niistä.
Bloodlust taas kertoo tarttuvista, voimakkaista vihantunteista jollaisia me kaikki olemme jossain vaiheessa elämäämme kokeneet. Mitä tapahtuu, jos menetämme kykymme hallita näitä vihantunteita? Pahoja asioita, se on varmaa.
Molemmat projektit ovat parhaillaan työn alla, joten en ole varma kumman kuvaukset alkavat ensin.
![]() |
![]() |
Noin viikko myöhemmin sain sähköpostia, joka alkoi; "Hei, tässä Dee Snider, näin viestisi ja ajattelin vastata kysymyksiisi...". No, internet oli minulle täysin uutta, mutta en silti ollut niin tyhmä että olisin uskonut sankareideni kirjoittavan takaisin ihan tuosta vain. Joten kirjoitin tälle huijarille takaisin; "Haista vittu, sinä et ole Dee Snider!" Onneksi en päättänyt viestiäni tähän. Ajattelin ainakin törmänneeni toiseen Deen faniin, joten päätin kysyä tyypiltä muutaman kysymyksen aiheesta. No, hän kirjoitti takaisin ja vastasi kysymyksiini. Sen jälkeen kirjoitin hänelle, että jos tämä todella on Dee, hän voisi lähettää minulle kopion julkaisematta jääneestä Desperadon albumista. Vuonna 1995 Desperado ei ollut muuta kuin myytti, Elektra-levy-yhtiö oli hyllyttänyt levyn ennen julkaisua eikä kenelläkään ollut kopiota.
Kaksi viikkoa kuluu ja virheetön kappale Desperadon levystä ilmestyy postilaatikkooni. Helvetti - se tosiaan on Dee! Kirjoitin hänelle taas kertoen haluavani ohjata hänen musiikkivideoitaan. Hän vastasi jotain epämääräistä tyyliin "joopa joo". Seuraavaksi kerroin rakentavani hänelle internetin parhaan kotisivun (jota hänellä ei vielä ollut) - ilmaiseksi.
Mitä en kertonut hänelle oli, että olin nähnyt ensimmäisen internet-sivuni vain muutamaa viikkoa aiemmin, enkä todellakaan ollut koskaan rakentanut sellaista. Kun hän hyväksyi tarjoukseni, lähdin samalta istumalta hankkimaan jokaisen mahdollisen opuksen joka käsitteli HTML-koodin kirjoittamista. Pian tämän jälkeen syntyi deesnider.com:in ensimmäinen versio.
Vuosien myötä meistä tuli ystäviä ja hän kutsui minut mukaan työskentelemään Strangeland -elokuvansa parissa 1997. Kuvasin elokuvan behind-the-scenes -materiaalia, joka vihdoin julkaistaan vuoden 2007 aikana Strangeland-dvd:n erikoisjulkaisun myötä. Kuvasin elokuvaan myös "pornomateriaalia", jota nähdään eräässä kohtauksessa Robert Englundin esittämän hahmon televisiosta. Kuvausten aikana puhuimme paljon tarinasta ja kirjoittamisesta yleensäkin. Ja kun tuli jatko-osan kirjoittamisen aika, hän suositteli minua tuottajille toiseksi kirjoittajaksi. Sain homman ja siitä tuli ensimmäinen oikea Hollywood-käsikirjoitustyöni. Tein työn asialliselle yhtiölle nimeltä Shooting Gallery, jonka tuotantoa Sling Bladekin on. Vaikka Strangelandin jatko-osaa ei ole vieläkään kuvattu, sain sen avulla muita käsikirjoitustöitä. Vähitellen ajauduin Halcyon Entertainment -firman suojiin käsikirjoittamaan ja Deepwater on ensimmäinen ohjaustyöni heille.
Kaikkien käytännön asioiden lisäksi joita Dee on urani hyväksi tehnyt, hän on myös ollut hieno ystävä ja oppi-isä viimeiset kymmenen vuotta. Olen oppinut paljon katsellessani hänen toimivan usein hullun viihdebisneksen kanssa. Ja senpä takia Dee Sniderin tapaaminen on ollut paras asia mitä uralleni on tapahtunut.
kommentit
kommentoi artikkelia ja/tai elokuvia