Caroline Munro
Espoo Ciné 2007
sivu: 1 · 2

Espoo Ciné 2007

Menettelevän eurodraaman luvattuna maana toimiva Espoo Ciné jatkoi tänä vuonna tutuissa merkeissä. Méliès d'argent -palkinnon pokkasi tällä kertaa hyvin ansaitusti Anders Rønnow Klarlundin Hvordan vi slipper af med de andre. Lyhyempien kommenttien ohella sivustolta löytyy arvostelut elokuvista Zibahkhana, 28 viikkoa myöhemmin sekä Kultaisen kukan kirous.

Armin (2007)

Cinén balkanilaisen elokuvan sarja jatkuu tänä vuonna parin leffan voimin. Nimihenkilö Armin on 13-vuotias bosnialaispoika, joka saapuu hössöttävän isänsä kaitsemana Zagrebiin saksalaiselokuvan koe-esiintymistilaisuuteen. Alisosiaalisen pojan ja ylisosiaalisen isän suhteen lisäksi Armin käy läpi elokuvamaailman ja todellisuuden eroja, sivuten hyväksikäytön teemaa länsimaisten ja entisen Jugoslavian kansalaisten suhteessa. Avaintermi tässä on nimenomaan "käy läpi", sillä lakonisesti etenevä Armin ainoastaan koskettaa hieman ohimennen tätä kaikkea, käyden toistuvasti tyhjää isä/poika -kohtausten edetessä saman kaavan mukaan pitkin elokuvaa. Elokuvallisuudeltaan teos voisi yhtä hyvin olla teatteria, muttei sisällä tarpeeksi iskevää dialogia toimiakseen pelkkinä puhuvina päinä. Parasta ovat luontevien näyttelijöiden ilmentämät erittäin uskottavat hahmot.

**½

El camino de los ingleses (2006)

Näyttelijäurallaan laskusuhdannetta kokeva Antonio Banderas kokeilee ohjaajan pallia toista kertaa romaanisovituksella Summer Rain. 70-luvun Espanjaan sijoittuva, visuaalisesti komea elokuva kertoo muutaman nuoren aikuistumisen kesästä. Banderas ohjaa hillitysti ja harkiten, josta räväkämpänä poikkeuksena alun kuvallisesti irrotteleva tajunnanvirtajakso. Kokonaisuus muistuttaa raukean kuumaa kesäpäivää, joka tuntuu jatkuvan ikuisesti, hyvässä ja pahassa. Vaikka tiivistämistä kaivattaisiin, Banderasin kerronta kantaa osaavien näyttelijöiden ja hyvien musiikkivalintojen avituksella tarinan tyydyttävään loppuun.

***

The Secret Life of Words (2006)

Herkkään yhteistyöhön näyttelijä Sarah Polleyn kanssa pienimuotoisessa draamassa My Life Without Me (2003) päässyt ohjaaja-käsikirjoittaja Isabel Coixet palaa nyt tähtensä kera hivenen osoittelevammissa merkeissä. Polley on vähäpuheinen maahanmuuttajatehdastyöläinen Hanna, joka lomallaan ajautuu tulionnettomuudessa kehonsa polttaneen Tim Robbinsin sairaanhoitajaksi öljynporauslautalle. Vitsaileva vanhempi mies saa hiljalleen nakutettua naisen kuorta ja molempien kipeät menneisyydet avautuvat. Sivuhahmoina nähdään joukko lautalla eristyksissä työskenteleviä, omilla tavoillaan sulkeutuneita ja yksinäisiä ihmisiä. Coixet tavoittaa hyvin hylätyn tunnelman keskellä merta nököttävällä, sään pieksemällä ja Jumalan hylkäämällä työasemalla. Osa dialogista on hitusen teennäistä ja muutama vaivaannuttavaksi tarkoitettu kohtaus kääntyy itseään vastaan, mutta etenkin loppua kohti kun Coixetin todellinen sanoma paljastuu saa hieman pitkitetty elokuva terää ja tarkoitusta. Polley ja Robbins ovat myös hyvässä vedossa.

***

Adama Meshuga'at (2006)

70-luvun israelilaiseen kibbutsiin sijoittuva riipaiseva kasvutarina Sweet Mud näyttää eron yhteisön korkeiden aatteiden ja inhimillisten vikojen välillä. Ilman isää kasvaneen 12-vuotiaan Dvirin (Tomer Steinhof) oletetaan käyttäytyvän kuin aikuinen, mutta häntä kohdellaan kuin lasta. Epätasapainoinen äiti, huoleton isoveli ja ankarat kasvattajat niin koulussa kuin työtehtävissä asettavat huomaamattaan liikaa pienen pojan kannettavaksi. Kibbutsin rauhanomainen idylli rakoilee suvaitsemattomuuden ja taustalla vallitsevan sota-aatteen nostaessa tasaisesti päätään. Ohjaaja-käsikirjoittaja Drod Shaul asettaa rinnakkain lapsuuden yksinkertaiset tarpeet ja aikuisten maailman harmaan sävyt. Alussa nähtävä suihinottokohtaus lehmän kera antaa olettaa hitusen räväkämpää menoa kuin lopulta on luvassa, mutta toimii silti hyvänä esimerkkinä valvojien tekopyhyydestä.

***½

Irina Palm (2007)

"60-vuotias mummo runkkaa miehiä". Kuulostaa huonolta vitsiltä komediasta jossa Eddie Murphy esittää yksinään kokonaista perhettä. Tämän sijaan kyseessä on yleisilmeeltään ankean koruton eurodraama, joka irrottaa konseptista halpoja nauruja pikkutuhmaa kaipaaville keski-ikäisille. Marianne Faithfull tekee hyvää työtä Maggiena, joka ajautuu lontoolaiseen seksiluolaan helpottamaan seinäreiästä munansa tunkevien miesten tarpeita kattaakseen lapsenlapsensa sairaalakulut. Ohjaaja Sam Garbarski pitää onneksi nyyhkydraamaosuuden aisoissa ja elokuvan sävy pysyy muutenkin kiitettävän hallittuna, ylilyöntejä välttäen. Ongelma on vain, ettei se tunnu menevän mihinkään suuntaan ja on liian pliisu. Lypsettäviksi tulevien miesten kustannuksella kiskotaan lievästi hymähdyttäviä nauruja liian pitkään pelkästään siitä että hommaa hoitaa vanha nainen. Piristävää Irina Palmissa on, ettei koko seksialaa tuomita. Ei Garbarskia sen käsittelykään tosin kiinnosta. Alavireinen elokuva kulkee kuitenkin sujuvasti eteenpäin, eikä loppua pureskella aivan valmiiksi.

**½

AzulOscuroCasiNegro (2006)

Daniel Sánchez Arévalon esikoiselokuva setvii tarkoitustaan etsivien parikolmekymppisten elämiä. Isänsä halvaukseen johtaneen sydänkohtauksen takia vastahakoisesti tämän asemaan kerrostalon talonmieheksi "noussut" Jorge (Quim Qutiérrez) hakee koulutustaan vastaavia töitä ja haikailee naapurissa asuvan lapsuuden ystävänsä perään. Vankilassa riutuva isoveli Antonio (Antonio de la Torre) puolestaan tapaa näytelmäkerhossa raskaaksi palavasti haluavan Paulan (Marta Etura), mutta testi paljastaa miehen sperman steriiliksi. Pikkuveljen apua siis kaivataan siittopuuhissa. Soppaa sekoittaa vielä isänsä mieshierojalla vierailuista järkyttynyt Israel (Raúl Arévalo). Otteeltaan tuoreen tuntuinen DarkBlueAlmostBlack luovii railakkaan todentuntuisesti draaman ja komedian välillä, piirtäen osuvat luonnehdinnat maailman rattailta pudonneista nuorista aikuisista. Myös käsikirjoituksesta vastaava Arévalo on ilmiselvä lupaus.

***½

Itty Bitty Titty Committee (2007)

Jamie Babbitin dv-kameralla kuvattu, räväkän feminististä tyttöenergiaa pursuava Itty Bitty Titty Committee on hauskasti nimetty ja sisältää luontevia nuoria näyttelijöitä. Öh, niin, ja siinäpä se. Plastiikkakirurgin vastaanotolla työskentelevä Anna (Melonie Diaz) törmää sattumalta radikaalifeministiryhmää Clits In Action vetävään Sadieen (Nicole Vicious), ihastuu siltä seisomalta ja liittyy iskuihin fallosentristä maailmaa vastaan. Sitten naidaan, riidellään, pidetään hauskaa ja kapinoidaan. Jonnekin kotivideon ja musiikkivideon väliin putoava kerronta on hektistä, mutta pelkkä asenne ja energia eivät riitä kannattelemaan kokonaista elokuvaa. Käteen jää irtonauruja ja muutama ihan osuva draamakohtaus.

**

Sivu:

1 2