Caroline Munro
Rakkautta & Anarkiaa '07 -festivaaliraportti
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15

Du levande (2007)

Sinä elävä

aka You, the Living

Du levande #1  
IMDb

Toisen elokuvansa kriittisen ja taloudellisen flopin jälkeen mainosmaailmaan pariksi vuosikymmeneksi vetäytynyt Roy Andersson teki komean paluun vuonna 2000 pienen ihmisen absurdin mustaksi ylistyslauluksi nousevalla teoksellaan Toisen kerroksen lauluja. Tällä kertaa Anderssonin uutukaista ei tarvinnut odottaa kuin seitsemän vuotta.

Sinä elävä jatkaa hyvin selkeästi Toisen kerroksen laulujen asettamaa linjaa: lähes pelkästään staattisista, pitkistä kuvista koostuva ihmiskohtaloiden mosaiikki on kuvattu kokonaan studiossa useamman vuoden aikana, antaen Anderssonille käytännössä absoluuttisen vallan jokaisen kuvan jokaiseen elementtiin. Kuvan rajaukset, kaikki siinä näkyvä ja kuuluva; esineet, ihmiset, eleet, värit, sävy. Mikään ei ole sattumanvaraista.

Du levande [1]
Du levande [2]

Visio on harmaakasvoisine hahmoineen ja ankean sävyisine lavasteineen kirjaimellisesti pystyyn kuollut, mutta pinnan alla sykkii harvinaisen vahvana Anderssonin visio yhteiskunnan ja markkinavoimien myllerryksen luomaan limboon jumittuneista ihmisistä, jotka hupenevat tyhjiin itse luomiensa kaltereiden takana. Näiden omassa sisäisessä suossaan rämpivien poloisten elämän kurjuutta lievittäisi se, että he tunnustaisivat toistensa kurjuuden. Vaan lohtu on harvassa itseensä eksyneillä ja naurua vapauttaa lähinnä pitkälle viety kuivan toteava absurdius yhdistettynä sysimustaan huumoriin.

Silti Sinä elävä on jo nimensä puolesta toivoa herättävä elokuva. Goethe-lainauksella aloittava Andersson ei tuomitse, hän näyttää ja ruotii, venyttäen tilanteet äärimmäiselle pateettisuuden rajalle, sitten vapauttaen ne osuvalla inhimillisellä huomiolla. Heti ensimmäisessä kuvassa näkyy seinällä sävyn asettava surullisen hahmon ritari Don Quijote.

Du levande [3]
Du levande [4]

Näin arkisten kohtausten kokonaan studiossa kuvaamista voisi kritisoida itsetarkoitukselliseksi, ellei pienintä yksityiskohtaa myöten johdonmukaiseksi luotu maailma olisi niin iso osa elokuvan toimivuutta. Ihmiset ovat kirjaimellisesti osa tapettia, liikkuvia palasia siitä todellisesta fantasiamaailmasta, jolla Andersson peilaa meidän kaikkien pikkumaista typeryyttä ja itsekkyyttä.

Elokuvan ihmiset tilittävät välillä suoraan kameralle pelkistetyn suoraviivaisesti elämänsä puutteista. Unetkaan eivät pääosin tarjoa pakoa, vaan muodostuvat ainoastaan "todellisuutta" absurdeimmiksi sukelluksiksi tähän kadotettujen sielujen kurimukseen, jossa töihin mennään laumassa Lethe -nimisellä raitiovaunulla sumun ja betonin hallitsemassa kaupungissa.

Epäilemättä Andersson tulee saamaan kritiikkiä siitä, että Sinä elävä on tyylillisesti ja sisällöllisesti sama elokuva kuin Toisen kerroksen lauluja, mutta ei yhtä tuore. Enemmän kannattaisi olla haltioissaan siitä, että pääsee toisenkin kerran näkemään maailman Anderssonin silmin. Kukaan muu ei tällaisia havaintoja siitä nimittäin tee. Oman ahdinkonsa havaitsemaan kannustava Sinä elävä näyttää kieron kärjistetyn todellisuuden, jota kannattaa pysähtyä miettimään. Se saattaa hyvin olla sama elokuva kuin Toisen kerroksen lauluja - mutta eri kohtauksilla.

****½
keskiarvo
toimitus
3.63/5.00 (8)
 JSSMTPJM*IRMMEMPI
  4.0 3.0 3.0 4.0 4.5 3.0 4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.81/5.00 (18)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  20 (41)
49%
Du levande (2007)  Du levande (2007)Sinä elävä  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15