Caroline Munro
Mitä kuuluu norjalaiselle elokuvalle - osa 1
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Kokkelipäisiä turskia ja pakistanilaisia diilereitä




- eli mitä kuuluu norjalaiselle elokuvalle: osa 1

Valitettavasti on todettava, että suomalaiset jäävät elokuvantekemisen Pohjoismaiden mestaruuskisoissa pahasti ruotsalaisten ja tanskalaisten jalkoihin. Kaurismäki todennäköisesti kieltäytyisi kisapassista, joten kisoihin ei ole edes lähettää juuri ketään. Ruotsalaisten ei tarvitse edes muistella edesmennyttä Ingmar Bergmania, vaan esimerkiksi Lukas Moodysson ja ulkomaan vahvistus Josef Fares ovat tavoittaneet yleisöä sosiaalidemokraattisen kotimaansa ulkopuolelta. Dekkaripuolelta tasavahvat suorittajat Beck ja Wallander -sarjoista takaavat kärkipaikat etenkin joukkuelajeissa. Tanskalaiset taitavat kuitenkin viedä tällä hetkellä mestaruuden kapteeninaan von Trier, ja etenkin rikoselokuva on vahvasti juuttien hallussa. Kisakoneeseen mahtuu kuumottava Pusher-trilogia sekä Lasse Spang Olsenin komediallisemmat näkemykset.

Suomalaisten onneksi myös norjalaiset tuntuvat olevan elokuvantekemisen b-sarjassa, ja varsin vähän norjalaisteoksia on nähty festivaaleja lukuunottamatta vuonojen itäpuolella. Hyväntuulinen komedia Elling (Petter Næss, 2001) lienee säännön vahvistava poikkeus. Eivät norjalaiset silti keskity perkkään turskan perkaukseen, vaan elokuviakin tehdään kun öljynporaukselta ehditään. Elitistin ulkomaantoimitus tarjoileekin artikkelisarjan norjalaisesta nykyelokuvasta. Ensimmäinen osa ottaa esitutkintaan rikoselokuvat; palavatko kirkot vai onko joku vain varastanut sillipurkin?

Sivu:

1 2 3 4 5