Caroline Munro
Mitä kuuluu norjalaiselle elokuvalle - osa 1
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Den som flykter ulven (2004)

Kerrassaan kliseiseen perusideaan viimeistä työpäiväänsä tekevästä tanskalaispoliisista ennen paluuta kotimaahansa epäonnistuneen naissuhteen jälkeen yhdistyy Den som flykter ulvenissa ihan yhtä kliseinen pako mielisairaalasta. Jälkimmäistä väritetään kuitenkin mielenkiintoisilla norjalaisyksityiskohdilla - sairaalasta ottaa hatkat äitinsä surmannut mustiin pukeutuva pitkätukka Erkki Jorma. Valitettavasti elokuva ei intoudu yhdistelmäksi saatananpalvojan kirkonpolttoturneeta ja Juha Valjakan Suomen imagonkohotusrundia naapurimaassa, vaikka pian metsästä löytyykin Erkin jäljiltä kuokan naamaansa saanut mummo. Tanskalaispoliisimme haluaa hoitaa tämän keikan ennen lähtöään, lähinnä ärsyttääkseen paikkansa ottavaa norjalaispoliisia. Hommaan sotkeutuu lisäksi pankkiryöstö, jonka poliisi on lähellä estää, sekä rehevä psykiatri. Leppoisaan norjalaiseen pikkukaupunkiin ja lähistön pelloille ja metsiköihin sijoittuva Den som flykter ulven on peruslaadukasta skandinaavielokuvaa, joka lukuisten kaltaistensa tapaan perustuu dekkariin (Karin Fossumin Ken suttaa pelkää). Parhaimmillaan elokuva on sijoittuessaan usvaisiin kesäyön hämäriin hetkiin lammen rannalla ja metsissä.



**½--

Schpaaa (1998)

Lande ei kuitenkaan ole otollisinta ympäristöä rikoselokuvalle, etenkin jos tavoitteena on tehdä mitään Saaristolääkäriä railakkaampaa tai rosoisempaa. Norjan kärsiessä vakavista huumeongelmista ja maahanmuuttajien vaihtelevasta sopeutumisesta turskanpyyntiin, ei olekaan ihme, että valtaosa norjalaisista(kin) rikoselokuvista sisältää sekä ulkomaalaisia rikollisia (vakiojugoslaavien lisäksi useimmiten pakistanilaisia) että laittomia päihteitä. Ja nuorna on vitsa väännettävä, mikäli kaidalta tieltä pitää ehtiä ojaan ja allikkoon ennen täysi-ikäisyyttä. Oslon kaduilla hengaavista nuorisokriminaaleista kertoo 1998 valmistunut Schpaaa. Elokuvan pääosassa on 14-vuotias Jonas, jonka yksinhuoltajaäiti ei liiemmin ilakoi hukatun mäkihyppääjälahjakkuutemme dokatessa sekakulttuurisessa että -käyttävässä porukassa. Jotta yhteenkään elämänsä jo ennen sen alkua haaskanneista naskaleista kohtaan tuntisi muuta kuin tarvetta virittää haulikko, on Jonaksen huolehdittavana hivenen säälittävä jugoslavialainen Emir. Emir oli isänsä pieksettävänä eikä ehtinyt paikalle kun järkeä jaettiin, ja hitaalla käyvän Mirin takia on koko jengi äkkiä veloissa perässään äkäisiä diilereitä. Yläaste-Pusher siis. Vaikka ihastumisineen Schpaaa on silkkaa nuorisoelokuvaa, onnistuu se välttämään pahimmat aikuiskatsojaa uhkaavat sudenkuopat.



**½--

Sivu:

1 2 3 4 5