Caroline Munro
Mitä kuuluu norjalaiselle elokuvalle - osa 1
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5

Uno (2004)

Aksel Hennie esittää itse pääosan Davidia ohjaamassaan ja käsikirjoittamassaan rikoselokuvassa Uno, jonka nimi ei suinkaan tule päähenkilöstä, vaan korttipelistä, jota tämä pelaa kehitysvammaisen pikkuveljensä kanssa. Kuntosalilla työskentelevä David joutuu suurimmaksi osaksi syyttään velkoihin pakistanilaisille rikollisille. Pushereista tutun kuumottavan tilanteen lisäksi vähintään yhtä suuren huomion, niin elokuvassa kuin Davidilta, saavat vakavasti sairas isä sekä pikkuveljestä ja pakistanilaisen pakkomyymästä koirasta huolehtiminen. Nämä kovaksikeitetylle alamaailmalle sopimattomat kotiolot ja opettamaan pyrkivä juoni tekevät Unosta ikävän nuorisoelokuvamaisen rosoisen ja tinkimättömän rikossyöksykierteen sijaan. Vaikka Tom McRaen ja Ulverin musiikit pyrkivät ohjailemaan tunteita liiallisuuksiin saakka, ei kokonaisuus tee samaistumista turhan helpoksi.

Unon suomalaiselle tuntemattomat norjalaisnäyttelijät hoitavat hommansa hyvin. Erityisesti kuntosalin omistajaa esittävä Bjørn Floberg saa eleettömyydellään hahmoonsa lisää ulottuvuutta suomalaiseen vetoavaan kaurismäkityyliin.



***--

Uro (2006)

Norjan piirit ovat pienet niinkuin muidenkin pohjoismaiden ja Bjørn Flobergin lisäksi Davidin kaveria Unossa esittänyt Nicolai Cleve Broch sekä pakistanilaisporukan pomo Ahmed Zeyan nähdään myös Urossa. Aksel Hennie nyt esiintyy liki jokaisessa norjalaiselokuvassa, kuten Den som frykter ulvenissakin. Unossa lähinnä hämmentyneenä jurottanut Aleksei Eremenko Jr. -lookalike Broch osoittautuu hivenen monipuolisemmaksi kuin mitä Uno antoi ymmärtää, ja tuo Urossa mieleen tanskalaiskaimansa Nicolai Lie Kaasin bodattuna.

Uro alkaa vauhdikkaalla käsivarakameralla kuvatulla huumeratsialla, ja koko elokuvan sävy on Unoa "aikuisempi". Sen sijaan, että pelattaisiin pikkuveljen kanssa Unoa, Urossa käytetään huumeita, tapetaan ihmisiä verisesti ja pannaan. Perhesiteet ovat isossa roolissa Urossakin, ja Brochin esittämä Hans Petter ajautuu menneisyytensä ja tilapäisen viraltapanon takia limboon jonnekin hyvisten ja pahisten välimaailmaan - velkataakka niskassaan luonnollisesti. Tässä elokuva epäonnistuukin. Siinä missä Uno eteni suoraviivaisesti kaikki läpikotaisin selittäen ei Uro onnistu motivoimaan päähenkilönsä käytöstä, mikä latistaa kiinnostavuutta pahasti. Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan draama, jolloin ihmisten tulisi toimia jostain muusta syystä kuin käsikirjoituksen vaatimana.



***--

Sivu:

1 2 3 4 5