Caroline Munro
Night Visions - Maximum Halloween 3007
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11

Eaten Alive (1977)

aka Death Trap; Horror Hotel; Horror Hotel Massacre; Legend of the Bayou; Murder on the Bayou; Starlight Slaughter

Eaten Alive #1 Eaten Alive #2
IMDb

Jos elokuvan ensimmäinen repliikki on "My name is Buck and I'm ready to fuck!", voiko se olla huono? Tarantino ei ainakaan ollut sitä mieltä napatessaan heiton Kill Bill, Vol. 1:een (2003). En tosin tässä unen ja valveen sekavassa välitilassa tiedä millä adjektiivilla Tobe Hooperin The Texas Chain Saw Massacrea (1974) seuraavaa Eaten Alivea pitäisi kuvailla. Kaikki nuhjuisen käsittämättömästä ilkeän mielisairaaseen kelpaavat.

Eaten Alive [1]
Eaten Alive [2]

TCM:n ja tämän perusteella voisi myös muodostaa teorian, että Hooperilla on jotain pientä hampaankolossaan maalaisia vastaan. Teksasin sisäsiittoiset sarjamurhaajat kohtaavat vertaisensa Louisianan syrjäsoiden hotellissa tositapahtumista inspiraationsa hakevassa elokuvassa - joka tosin hylkää kaikki muut viitteet mihinkään todellisuuteen liittyvään.

Pohjana on 1930-luvulla asiakkaitaan alligaattoreille syöttämisestä epäillyn Joe Ballin tarina. Hän on jälkeenjäänyt Judd (Neville Brand), joka mutisee itsekseen ja syöttää hotellivieraitaan minkä kerkeää viereisessä lammikossa piehtaroivalle muovikrokotiilille, viipaloituaan heitä ensin hieman viikatteella. Eaten Alive on oikeastaan sarja nihkeän nuhjuisia, sadistisen ilkeitä kohtauksia Juddista huohottamassa kirkuvien uhriensa perässä.

Eaten Alive [3]
Eaten Alive [4]

Hooper on luonut kuumeisen houreunen, joka vaikuttaa vahvasti improvisaation tulokselta kolmesta kreditoidusta käsikirjoittajasta huolimatta (joista yhden ansioista löytyy Satan's Cheerleaders, 1977). Näyttelijät toistelevat hiki naamalle puhkuen samoja repliikkejä vähän varioituina, kuin jumittuneena lukittuun studioon Jouko Turkan ohjattaviksi. Realismin sijaan takelteleva ja sönköttävä ilmaisu johtaa outoon tulokseen, jossa melkein jokainen hahmo tuntuu elävän omassa elokuvassaan. Brian De Palman tuotannossa usein esiintyvä William Finley esittää perheenisää hikikarpalot otsallaan kiiluen, elehtien huonosti sopivissa vaatteissaan kuin Oliver Stonen houruhetkistä paikalle eksynyt kokkelipäinen lakimies.

Neville Brand on jo omaa luokkaansa krokoaan ruokkivana psykojunttina, ähisten ja puhisten paikoitellen tuskin kuuluvasti vinkuvan ja mouruavan elektroääniraidan alta. Karjaisut huorista ja natsilippu nojatuolilla ovat ainoat vihjaukset persoonallisuuteen tai motiiviin.

Eaten Alive [5]
Eaten Alive [6]

Tässä piilee Eaten Aliven voima ja heikkous: se on kehää kiertävä, piinaava ja selittämätön painajainen, vailla mitään ulospääsyä. Samalla vain katoaa kaikki tarttumapinta ihmisten jatkuvasti kohkatessa hullun lailla ja päättömästi etenevien murhien seuratessa toisiaan. Juddin örvellys onnistuu myös elektrosoundien ohella kuultavien punaniskakantribiisien avustamana kallistamaan monet hetket tahattoman koomisiksi jo ilman lähikuvia nolosta muovikrokotiilistä. Eaten Alive onnistuu siis, outoa kyllä, herättämään hysteriaa sekä kauhun että naurun saralla. Yksi valopilkku on anaaliseksiä janoavana Buckina höröttelevä, Freddy Kruegeriksi sittemmin päätynyt Robert Englund.

***½-
keskiarvo
toimitus
2.72/5.00 (9)
 JSSMTPJMJM*IRMMEMPI
  2.0 4.0 1.5 3.0 3.5 3.5 3.0 1.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.93/5.00 (14)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -4 (26)
0%
Eaten Alive (1977)  Eaten Alive (1977)Horror Hotel  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11