Caroline Munro
Italia violenta - osa 1: Fernando Di Leo
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12

Colpo in canna (1974) :: Loaded Guns

Salatehtävä Napolissa

aka Loaded Gun; Stick 'em Up, Darlings

Colpo in canna #1 Colpo in canna #2
IMDb

Ursula Andress. Kuinka paljon tulet pitämään Salatehtävästä Napolissa riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon pidät noista kahdesta sanasta. Koko elokuva on laskettu Andressin (onpas hankalaa olla kirjoittamatta "Undress") viehätysvoiman varaan ja 12 vuotta Salainen agentti 007 ja tohtori No:n (1962) jälkeenkään Ursulalla ei ole tehtävän täytön kanssa ongelmia.

Colpo in canna [1]
Colpo in canna [2]

RaroVideon dvd:ltä löytyvässä haastattelussa Fernando Di Leon apulaisohjaaja Luca Damiano puhuu Andressista kovin sanankääntein. Hän kuvaa Andressia surulliseksi katastrofiksi ja sen Di Leon fantasioissa pyörineen, merestä valkoisissa bikineissä nousseen Andressin elähtäneeksi tädiksi. Syytökset rupsahtaneista tisseistä, selluliitista ja "korpin jaloista" ovat jo liioittelua, tai ainakaan ne eivät ole tallentuneet filmille asti. Damiano tosin kertoo Ursulan tarvinneen tuntien meikkaussessiot sekä kuvaamisen pehmentävien linssien lävitse, mutta tässä tapauksessa ehostajat ovat osanneet hommansa: Ursula näyttää 38-vuotiaaksi erittäin viehättävältä. Rouvan edustavimpia avuja, sääriä (joissa ei ole mitään korppia!), esitellään miltei jokaisessa kohtauksessa, minkä lisäksi näkymät avautuvat myös tisseihin, perseeseen ja tuheroon. Jonkinasteisen MILF-mieltymyksen hankkineille elokuvasta on joka tapauksessa varmasti tuplasti iloa.

Colpo in canna [3]
Colpo in canna [4]

Italiassa kuvaaminen oli tullut Andressille jo aiemmin tutuksi. Hänen Salatehtävä Napolissa -hahmonsa Nora Green onkin monilta ominaisuuksiltaan Elio Petrin pop/cool-helmen Kymmenes uhri (La decima vittima, 1965) Caroline Meredithin pintaa paljastavampi ja vielä päättäväisemmin miehiä manipuloiva (vanhempi) toisinto. Tietynlainen hyvä maku ja eleganssi säilyvät Andressin alastomimmissakin kohtauksissa. Italialaisista Andress-elokuvista mainittakoon vielä edellisvuoden rintojen paljastus Mario Lucidin Viimeisessä keikassa (L'ultima chance, 1973) ja pääosat nakuilu- ja hupailulinjalla jatkaneessa Nello Rossatin The Sensuous Nursessa (L'infermiera, 1975) sekä Sergio Martinon ohjaamissa seksikomedia Love in 4 Lessonsissa (Spogliamoci così senza pudor, 1976) ja kannibaaliseikkailu Viidakon julmassa salaisuudessa (La montagna del dio cannibale, 1978)

Salatehtävä Napolissa on tarinallisesti jälleen yksi Kourallinen dollareita (1964) -versiointi (jonka käsikirjoituksen tekoon Di Leo aikanaan osallistui). Lentoemäntä Nora Green (Andress) saapuu Napoliin kahden kilpailevan rikollisjärjestön väliin ja alkaa pelata omaa peliään. Aluksi viattomalta vaikuttava blondi palkataan lentokentällä viemään kirje goljatmaiselle mustalle gangsterille Silveralle (asiallisen pelottava Woody Strode, mm. Huuliharppukostaja ja Keoma) mutta saa sen toimitettuaan selkäänsä sekä ohjeet viestin lähettäneen salaperäisen Amerikkalaisen houkuttelemiseksi ulos piilostaan. Pian Nora liittoutuu sirkuksen akrobaatti Manuelin (charmantti Marc Porel) kanssa - myös sängyssä - ja joutuu tekemisiin sekä kilpailevan napolilaisjengin että hölmöjen poliisien kanssa.

Colpo in canna [5]
Colpo in canna [6]

Di Leolle Salatehtävä Napolissa merkitsi pakollista tuulettumista Milieu-trilogian ja Shoot First, Die Laterin (Il poliziotto é marcio, 1974) vakavista kuvioista. Kokeilunomaista genrejen sekoitusta pitää juuri ja juuri Andressin säärien lisäksi paketissa Di Leon välittömästi tunnistettava tyyli. Plörinäksi touhu menee vain hermostuttavan ragtime-pimputuksen alleviivaamissa slapstick-taisteluissa, joita ei onneksi ole kuin muutama ja joilla niilläkin on hetkensä. Varsinaisista pilailuista ainakin spaguille ja polizieschien takaa-ajoille irvailevat kohtaukset toimivat. Varmimmin naurattamisessa onnistuvat kuitenkin muutama pönttöitalialainen sivuhahmosekoilija: innokas taksikuski sekä Jimmy il Fenomenon esittämä kehitysvammainen seksihullu (joka yrittää raiskata kylpevän Noran aseella uhaten, säälittävin seurauksin).

Colpo in canna [7]
Colpo in canna [8]

Salatehtävän Napolissa on mainittu muodostavan Milano kaliberi 9:n (1972), Ajojahdin (1972) ja Mafiapomon (1973) tapaan trilogian yhdessä Tuhannesti petkutetun (1976) ja Kaupungin kauhun vallassa (1976) kanssa. Kolmikko on kasassa paljon edellistä höllemmin, ja teoksia yhdistää lähinnä keveämpi ote ja komediallisuus, joka tosin väheni jonkin verran sarjan päästessä viimeiseen osaansa. Salatehtävä Napolissa ei ole lajissaan lainkaan hassumpi ja itse asiassa onnistui yllättämään hyvinkin positiivisesti: satunnaista trimmaamista kaipaava elokuva viehättää tyhjänpäiväisyydessään ihan mukavasti kertakatselun verran. Mikäli Di Leo tai etenkin Ursula Andress lukeutuvat suosikkeihin, kannattaa kokeilla.

Versioinfo (1.12.2007):

RaroVideon Colpo in canna aluevapaa PAL-dvd sisältää elokuvan hyvällä (joskin ei-anamorfisella) kuvalla ja sekä englanti- että italia-audio-optioilla. Itse elokuvan lisäksi myös kiinnostava 19-minuuttinen haastatteludokumentti on tekstitetty.

**½--
keskiarvo
toimitus
2.10/5.00 (5)
 JSSMTPPI
  2.5 2.5 2.5 1.5
keskiarvo
lukijat i
2.67/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12

kommentit

odota...
amato kommentoi (18.10.2009 10:57:52)
user avatar Italotoiminta ja huumori on liipaisinherkkä(!) yhdistelmä, se toimii, jos toimii, joko koko leffan kestävänä farssitykityksenä tai sinne tänne sijoitettuina pienen pieninä paloina. Tässä jäädään jonnekkin sinne keskivälille lillumaan. Huumori hassuine (liian useine, nopeutettuine, mutta silti liian pitkine!) tappeluineen ja naamanvääntelyineen korventaa silmää ja mieltä.
Eli vähän vaisuksi tääkin muodostuu. Huumorin vähentäminen ja giallojen ja italocrimejen perinteisiin kuuluvat, sinne tänne sijoitellut brutaalit palat olisivat parantaneet, jämäköittäneet meininkiä. Kyllä nekin onnistuessaan sisältävät huumoria, kuten esim. Umberto Lenzin The Cynic, The Rat and The Fistissä jossa Tomas Milian heittää päästä varpaisiin kipsattua kaveria omenalla päähän. ("I bought you an orange".) Samasta leffastahan löytyy legendaarinen brutaalius, jossa John Saxon pommittaa tolppaan sidottua miestä golfpalloilla ja päästää koirat irti! Loaded Guns olisi saanut myös päästää rohkeammin irti.
vastaa »
amato kommentoi (18.10.2009 12:39:48)
user avatar On tietenkin hyvä että leffagenrejä aina joskus piristetään ja pippuroidaan erilaisilla elementeillä, mutta mulle esim. italocrimeihin ja gialloihin ne eivät kovin sovi. Eivätkä oikein kauhuunkaan. Itse olen enemmän crimemiehiä (en niissäkään kyllä mikään (h)ikifani), sillä niistä puuttuvat gialloiden ylimutkikkaat juonet ja twistikerrostumat.

Hyppysellinen huumoria, kovaa ja liukasta toimintaa ja tunkkaista cooliutta, siinä se italorikoselokuvan kaava minulle. Ja että se tapahtuu nimenomaan siellä likaisilla kaduilla ja asunnoissa. Loaded Gunsista puuttuu myös tää tunkkaisuus ja sen charmi. Tästä tunkka-cooliudesta voisi mainita Lain Likaisen Käden (Bloody Hands of The Law`n) kohtauksen jossa Klaus Kinski aurinkolasit päässä hitsaa hemmoa housuun. Tällaiset kohtaukset loistavat tunkkaisen timantin valoa!
vastaa »
amato kommentoi (18.10.2009 13:03:31)
lainaus:
Italotoiminta ja huumori on liipaisinherkkä(!) yhdistelmä, se toimii, jos toimii, joko koko leffan kestävänä farssitykityksenä tai sinne tänne sijoitettuina pienen pieninä paloina. Tässä jäädään jonnekkin sinne keskivälille lillumaan. Huumori hassuine (liian useine, nopeutettuine, mutta silti liian pitkine!) tappeluineen ja naamanvääntelyineen korventaa silmää ja mieltä.
Eli vähän vaisuksi tääkin muodostuu. Huumorin vähentäminen ja giallojen ja italocrimejen perinteisiin kuuluvat, sinne tänne sijoitellut brutaalit palat olisivat parantaneet, jämäköittäneet meininkiä. Kyllä nekin onnistuessaan sisältävät huumoria, kuten esim. Umberto Lenzin The Cynic, The Rat and The Fistissä jossa Tomas Milian heittää päästä varpaisiin kipsattua kaveria omenalla päähän. ("I bought you an orange".) Samasta leffastahan löytyy legendaarinen brutaalius, jossa John Saxon pommittaa tolppaan sidottua miestä golfpalloilla ja päästää koirat irti! Loaded Guns olisi saanut myös päästää rohkeammin irti.
user avatar Ovatkohan Running Scared`in tekijät nähneet Cynicin, Ratin ja Fistin? Siinähän lämittiin jääkiekkoja päin pläsiä. Vain koirat puuttuivat!

Ja lisätään nyt tämäkin: Appelsiinihan se heitetty hedelmä oli, kuten enkkulainauksessa näkyykin.

Nyt tauolle.
vastaa »
amato kommentoi (3.11.2009 14:30:01)
lainaus:
Ovatkohan Running Scared`in tekijät nähneet Cynicin, Ratin ja Fistin? Siinähän lämittiin jääkiekkoja päin pläsiä. Vain koirat puuttuivat!

Ja lisätään nyt tämäkin: Appelsiinihan se heitetty hedelmä oli, kuten enkkulainauksessa näkyykin.

Nyt tauolle.
user avatar pakko lisätä vielä tää:

Kaverin kommentti C. R & F:stä:
PAU! PAU! PAU! HAU! HAU! HAU!

Kiteyttävä slogan.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa