Caroline Munro
Hannu Karpo - Totuuden tungetteleva torvi
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11

Ryysyranta (1986)


Ohjaus

Maa

  

Romunkerääjien sielunelämää ruotiva Ryysyranta käynnistyy nimikkokappaleensa railakkaalla raikunalla kameran kulkiessa Suomen teitä pitkin. Iloinen tunnelma muuttuu kuitenkin vehreitä maisemia Rovaniemeltä Tampereelle riivaavien loputtomien metalliromukasojen myötä rienaavaksi. Maamme armahin Suomen maa paljastuu teollisuuden kaatopaikaksi ja 23-minuuttinen spektaakkeli kasvaa eeppisen musiikin pauhatessa modernin maailman sielunmessuksi, jossa myhäilevät tyhjäpäät virnuilevat keskellä ruosteisia hylkyjään, päivitellen elämää jota eivät enää ymmärrä.

Karpo kiertää halki tienpientareiden romukauppojen ja tuomitsee kohteensa lähes pilkallisesti, runollisen juhlavalla kertojanäänellään julistaen. Mitä tämä romu tuo? Antaako se tarkoituksen elämälle? "Pahan päivän varalle" loputtomia roskakasoja haalivat, ujosti virnuilevat takatukkajoosepit tiirailevat silmiään siristellen ja yrittävät välttyä vastaamiselta vaikkapa riemastuen lähipuissa loikkivasta oravasta. Ihmiskontakti on asian ytimessä, toteaa yksinäinen mies keskellä ruosteista aarrelaariaan. Karpo ei anna armoa, vaan zoomaa oman katseensa suoraan elämäntaiteilijoiden ytimeen. Partasankarin tunkeilevaan tiedusteluun yhteiskunnan pilkkaamisesta kuitenkin tokaistaan vain vastakysymys: mikä se yhteiskunta on? Erään romua palvovan talo on yritetty polttaa (koska metallisaaste ei ole myöskään mikään silmänilo) ja dokumenttikatsaus muuttuu sketsiviihteeksi:

- Syttyikö eteinen yöllä?
- En tiedä kun nukkumassa oltiin.

Vaan Karpo ei mieti, hän kysyy, toteaa ja määrittelee. Vastaukseksi Ryysyrannan valtiaiden pakkomielteeseen Karpo tarjoaa omistushalun ohella maalaisten tippumisen nyky-yhteiskunnan futuristisilta kärryiltä. Teorian esittää Tampereen yliopiston sosiologian dosentti Matti Parjanen. Parjanen havainnollistaa agraariyhteiskunnasta avaruusaikaan siirtymisen aiheuttamaa hämmennystä perussuomalaisessa esimerkillä "neekereitä ilmestyi Mannerheimintielle", ja jatkaa myöhemmin romuestetiikasta toteamalla roskaksi muuttuneiden autojen olevan epäilemättä erittäin kaunis näky "Punkaharjulle muuttaneelle busmannille". Romut jäävät tienpientareelle ruostumaan, nukkavierujen omistajiensa ohella.

****-
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11