Tokyo Gore Police (2008)

aka Tôkyô zankoku keisatsu

Ohjaus Yoshihiro Nishimura Käsikirjoitus Kengo Kaji Maki Mizui Yoshihiro Nishimura Näyttelijät Maiko Asano Yukihide Benny Jiji Bû Keisuke Horibe Itsuji Itao Cay Izumi Karin Moko Kinoshita Cherry Kirishima Camille LaBry Marie Machida Tsugumi Nagasawa Shôko Nakahara Maki Mizui Tak Sakaguchi Ikuko Sawada Maa USA, Japani
Genre Toiminta, Kauhu, Splatter, Body horror, Kyberpunk

Muistiin rekisteröitynyt tapaus erikoisefektivastaavan siirtymisestä ohjaajaksi on Phil Tippettin elämää surkeampi jatko-osa Paul Verhoevenin Starship Troopersiin (1997), johon Tippett loi mieleenpainuvat avaruuden jättiötökät. Splatter-revittelyn The Machine Girl (2008) verisuihkuista vastannut Yoshihiro Nishimura liittyy Tippettin kerhoon, joskaan ei aivan yhtä kamalin tuloksin.

Tokyo Gore Policen yhteiskunnassa poliisi on yksityistetty ja kaduilla riehuu "rakentajiksi" nimettyjä hulluja geenimanipuloituja murhaajia, jotka pystyvät kasvattamaan haavoistaan fysiikan lakeja ja hyvää makua uhmaavia bioaseita. Nahkatakkiin ja minihameeseen sonnustautunut Ruka (Auditionin akupunktioista muistettava Eihi Shiina) kuuluu poliisin erikoisyksikköön, joka jahtaa supertappajia samuraimiekoin. Ruka traumailee samalla isänsä murhaa, muistaen kuitenkin lopettaa angstailun aina poseeratakseen kunnolla verihurmeessa.

Juoni avautuu jotenkuten elokuvan edetessä, vähän kuin pesukoneeseen laitettu superpallo. Pääosassa on kuitenkin hömelö törkyily, joka liittyy useimmiten verenvuodatukseen ja kehonmuokkaukseen. Rakentajien takana oleva, sojottavilla silmillä ja ulkonaisilla aivoilla varustettu viittamies, sulloo ihmisiin avaimen muotoisia mutanttikasvaimia, jotka muokkaavat taviksista friikkejä. Pintapuolisen cronenbergiläis-tsukamotolaista lihakuvastoa ja sinne tänne poukkoilevaa tarinaa jaksotetaan juurikin Verhoevenin mieleen tuovilla satiirisilla tv-mainoksilla, joissa ylistetään poliisilaitoksen kaikkivoipaisuutta.

Mainokset ovatkin Nishimuran sekamelskan nautinnollisin anti. Veri-ilotteluun repeävät kärjistetyn absurdit tietoiskut ovat lyhyitä, ytimekkäitä ja selkeitä. Samaa ei voi sanoa muusta elokuvasta. Halvalle digivideolle kuvaaminen säästää rahaa, mutta kuvia voisi silti suunnitella. Nishimuran ajatus vauhdikkaasta kohtauksesta on pitää käsivarakamera paikoillaan, laittaa näyttelijä rääkymään ja sätkimään maanisesti lähikuvassa ja tykittää taustamusiikkina samaa geneeristä industrial-luuppia. Välillä näiden valmiiksi hypersekavien räpellysten lomaan leikataan nopeita väläyksiä Shiinasta ajamassa jostakin jonnekin. Tarinankerronnaksi kelpaa laittaa peräjälkeen kaikki pöhköt splatterjutut, jotka efektiohjaaja on sattunut keksimään, todennäköisesti vielä siinä järjestyksessä.

Toisinaan verileikki toimii, ja toisinaan jopa muukin elokuva. Tokyo Gore Policen ehkä paras kohtaus on, kun Shiina taluttaa metrossa hänen persettään puristaneen miehen ulos, mätkii tätä äijän määkyessä turhaan vastaan ja leikkaa sitten kädet ranteista poikki - koska lääppiminen on rikos. Karjuvan miehen kädentyngistä suihkuaa Shogun Assassin -veri ja Shiina nappaa ylleen punaisen sateenvarjon haikean tunnelmamusiikin pärähtäessä käyntiin. Kohtauksessa tavoitellut tasot kerrankin löytyvät. Muuten kaikkialle lentävä mahdoton verimäärä tuntuu aina katoavan jonnekin, vaikka elokuvallisen veriläträyksen hienoimpia puolia on nimenomaan joku kokonaan sen peitossa. Eri efektiä tavoittelevia esimerkkejä löytyy Braindeadista (1990) The Descentiin (2005).

Nimensä veroiseksi Tokyo Gore Police kyllä yltää. Kaikkia mainittuja riittää verisessä sketsikokoelmassa, joka tarjoaa vaihtelevan tasoisen sillisalaatin tuoksinassa yhden melko huvittavan ääripään vagina dentata -ilmentymien sarjassa.