Ja juuri kun Battletruck esitti hippielämäntavan edustajat niin sympaattisina...

60-luvun Amerikassa keskiluokan porvarit kavahtivat hippiaatteen edustajia. Likaisen nuorison vetelehtiessä pakanallisissa orgioissaan pää huumeita täynnä, tuntui vain ajan kysymykseltä, milloin kaikki räjähtäisi käsiin. 1969 Mansonin perhe teki ylimitoitetusta painajaiskuvasta todellisuutta murhaamalla seitsemän ihmistä äärimmäisen raa'alla tavalla. Mansonin oikeudenkäynti päättyi tammikuussa 1971 ja dollarinkuvat silmissä vilisten eksploitaatiotuottaja Jerry Gross pisti kuukautta myöhemmin levitykseen tuoreimman saavutuksensa.

David Durstonin kirjoittama ja ohjaama I Drink Your Blood alkaa juuri siitä keskiluokan painajaisesta. Pidättelemätön ja moraaliton hippinuoriso tekee satanistisia veriuhreja metsässä ja päätyy raiskaamaan ja viiltelemään menoja salaa seuranneen tytön. Sitten kikattaen elehtivät hipit dumppaavat hippimobiilinsa ja asettuvat taloksi padonrakennuksen myötä autioituneeseen pikkukylään terrorisoimaan jäljelle jääneitä asukkaita.

Kun pienen Pete-pojan (Riley Mills) isoisä yrittää ajaa vesimiehen aikakauden airuet ulos kaupungista, syöttävät nämä tälle LSD:tä pahoinpitelyn ohessa. Peten reaktio tähän on ladata kaksipiippuinen haulikko ja marssia keskellä yötä (ilmeisesti) kostamaan. Sen sijaan Pete kohtaa vesikauhuisen koiran, ampuu sen ja palaa myöhemmin kumihanskojen ja injektioruiskun kera ottamaan aimo annoksen vesikauhuverta... jota vesseli sitten ruiskuttaa lihapiiraisiin, joita hippihirviöt ostavat hiukopalakseen. Logiikan riemuvoitto jatkuu Peten vasta sitten kysyessä, miten vesikauhu vaikuttaa ihmisiin.

Durstonin umpihullun elokuvan mainoslause on niitä harvoja tapauksia eksploitaatiomaailmassa, jonka hehkutuksen itse tuotos lunastaa. "Rabid, drug-infested hippies on a blood-crazed killing rampage!" Niinpä. Ja tässä maailmassa vesikauhu tarkoittaa suun ympärille ruiskutetun partavaahdon ohella myös aivan aktuaalia kammoa vettä kohtaan. Hippien tartutettua patotyöläiset verilöyly riistäytyy täysin kontrollista ja irtopäitä maanisesti heiluttavat raivohullut riehuvat sympaattisesti sätkien läpi kaupungin.

Dynaamisen ammuskelumontaasin kautta I Drink Your Bloodin muoto opetuselokuvana selkiytyy: näin niistä hipeistä pääsee eroon, aivan kuin rotista. Pikku-Petekään ei koe lainkaan tunnontuskia aiheuttamastaan joukkotuhosta, vaan marssii jo pyssy kädessä kohti tulevia hippiuhkia.

I Drink Your Blood edustaa roska- ja eksploitaatioasteikollakin sitä kilahtaneempaa kamaa. Tarina etenee koko ajan uskomattomiin suuntiin, järkeä on annosteltu tiukemmin kuin budjettia ja sisältö on läpikotaisin mielisairasta. Sekä hysteerisen hauskaa. Ei voi kuin yhtyä Durstonin itsensä esittämän lääkärin tilannesummaukseen elokuvan lopussa:

"What can you say?"

I Drink Your Blood sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #1052

Neon Maniac kommentoi (14.2.2017 22:20:33)

Vihdoin paikattu tämäkin aukko elokuvasivistyksessä. Aivan hillitöntä kamaa, jota on lähes velvoitettu komppaamaan suu vaahdossa kaikkien katsottavaksi! Grind House Releasing aluekoodivapaa Blu-ray on tekninen taidonnäyte, eikä vähiten, kun huomioi lähdemateriaalin rajallisuuden. Hulppeisiin lisämateriaaleihin on sisällytetty myös I Eat Your Skin (1964) ensimmäistä kertaa HD-resoluutiona julkaisuhistoriansa aikana sekä David Durstonin X-rated -luokituksen psykedeellinen Blue Sextet (1969) ensimmäistä kertaa kotiteatteriformaattina.

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa