Caroline Munro
Night Visions - Maximum Halloween 3009
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14 · 15 · 16 · 17 · 18 · 19 · 20 · 21 · 22 · 23

Yön saalistajat (1984)

aka Hunters of the Night; Jakt i natten

Yön saalistajat #1 Yön saalistajat #2
IMDb

Suomielokuvan oman polun outolintu Visa Mäkinen tehtaili videolevityksen ohella kotikaupungissaan Porissa parikymmentä elokuvaa alkaen vuoden 1980 Voi juku - mikä lauantaista ja päättyen 1992 ilmestyneeseen Video Bingoon.

Eri lajityyppeihin kuin pikaisesti sovitettaviin shortseihin tarttunut Mäkinen ei uransa aikana nauttinut kriitikkojen suosiosta. Eikä mikään ihme. Jopa Suomen mittakaavassa äärimmäisen halvalla tehdyt elokuvat edustavat hyväksytyksi taiteenlajiksi nousseelle muodolle samaa kuin nakki ja ranskalaiset kulinarismille. Kansa osoitti kuitenkin tarpeeksi usein suosiotaan ja Mäkinen sai rauhassa revitellä omassa karsinassaan, paikoin mielisairain tuloksin, kuten kokeiluluontoiseen yrittäjyyteen kuuluu.

Yön saalistajat [1]
Yön saalistajat [2]

Yön saalistajat edustaa Suomessa aina harvinaisena pysynyttä viihdetrilleriä. Lajityyppi ei ole meillä koskaan ottanut tuulta alleen. Mäkisen elokuva näyttää omalla kajahtaneella tavallaan, miksi. Etsivätarinat vaativat usein suurkaupungin miljöön, jossa anonyymit kasvot voivat hukkua betoniviidakon varjoihin. Syntyy hämmentävä ja skitsofreeninen vaikutelma, kun alamaailman slangia vääntävät lapsenomaiset karikatyyrikovikset säntäilevät pitkin aurinkoista Poria.

Yön saalistajien juoni pyörii kultaryöstön ympärillä. Alussa rikollisliigaan soluttautunut Pete (Ilmari Saarelainen) estää kultalastia kuljettavan auton ryöstön. Samalla hän tulee tajuamattaan paljastaneeksi liigalle olevansa likainen kyttä. Seppo Kulmalan hervottoman maanisesti esittämä rikollispomo nimeltä Pomo päättää kuitenkin olla paljastamatta tietävänsä myyrästä. Mäkisen levittämien ninjaelokuvien malliin heittotähdellä porukkaa listivä taparikollisnarkkari Reuna (Matti Mäntylä) ei innostu kytän pitämisestä niin lähellä, etenkään Peten ryhtyessä naiskentelemaan liigan naisjäsenen Velman (Sari Sarmas) kera. Peten ja Reunan ajautuessa koko ajan pahemmalle törmäyskurssille muut poliisit jahtaavat jengiä ja kultaa.

Yön saalistajat [3]
Yön saalistajat [4]

Suoraan suomen kielen töksähtelevään muotoon "käännetty" dekkaridialogi kuulostaa pääosin odotettavan naurettavalta, vähän samaan malliin kuin elokuvaan satunnaisesti popsahtavan (ohjaajan itse esittämän) juoppoelostelijan suljettuun suuhun dubatut ronskit röyhtäykset. Kari Levolan käsikirjoitus sisältää kuitenkin tavalla tai toisella mieleenpainuvia lausahduksia niin tiuhalla tahdilla, että sitä voisi lainata loputtomasti.

Yön saalistajien todellisuus liikkuu jossain Aku Ankkaa lukevan seikkailunhaluisen pikkupojan fantasiassa. Rikollisliigaa johtaa mies, jota kutsutaan vain pomoksi. Hänellä on kaksi hölmöilevää apuria nimeltä Otto ja Yrjö. Naiset ovat kauniita ja yksinkertaisia tai älykkäitä ja luotaantyöntäviä ("Hän on hyvin naisellinen - kaunis ja tyhmä."). Seksiä on mukana, mutta se näyttää lähinnä siltä, että isä halaa äitiä tavallista pitempään lauantaisaunassa. Rikoksetkin ovat kultaharkkoryöstöjä, kuin Roope-sedän pankista. Kun taas kohtaus, jossa Reijo Kokko keskeyttää jenkkifutistreeninsä ja lähtee peliasu päällään ajelemaan, vain kirjaimellisesti törmätäkseen naamioituneeseen ryöstäjään, tuo mieleen Juan Piquer Simonin teokset, etenkin Piecesin (1982) käsittämättömän Bruce Lee -kloonin.

Yön saalistajat [5]
Yön saalistajat [6]

Ainoa ja outo rikkomus tästä spedemaailmasta on pääpahikseksi nouseva Reuna, jonka psykoottista olemusta antaumuksella tulkitseva Matti Mäntylä luonnehti Mäkistä leikkisästi Porin Felliniksi, joka antoi näyttelijöiden tehdä omat päätöksensä hahmoistaan. Reuna on synkkä varjo muuten lapsellisen hölmöilevän rikosseikkailun yllä. Ulkoisesti Mäntylä näyttää kikkaratukkansa ja viiksiensä kanssa Maniacin Joe Spinelliltä. Hikikin virtaa ja ilme on jatkuvan maaninen. Kun Reuna ei tapa ihmisiä tai jahtaa kamaa, viettää hän myös Spinellin lailla vapaa-aikaansa yksin kynttiläalttarihuoneessa, hourien oidipaalista monologia kuolleelle äidilleen. Ja ajautuen maaniseen vaiheeseen pilveä polttaen - tässä maailmassa huume on huume, tai suoraan lainaten "kama".

Kuvallisesti Yön saalistajat on yllättävän dynaamisesti kerrottu. Suoraan auringonvalossa tallennetut kuvat ovat toki rosoisia ja rumia, mutta kuvakulmat ja kameran eloisuus pitää tarinan hyvin rullaamassa silloinkin kun hahmot jorisevat joutavia minuuttitolkulla. Musiikkina toimii käytännössä koko ajan deja vuna palaava loputon ja loputtoman geneerinen funk-biisi, jota kuunnellessa ei yhtään ihmetytä Reunan tarve saada lisää kamaa.

Yön saalistajat [7]
Yön saalistajat [8]

Jos Spede olisi tehnyt kovaksikeitetyn rikoselokuvan parhaassa italocrime-hengessä ja sijoittanut sen Ankkalinnaan, lopputulos saattaisi muistuttaa Visa Mäkisen Yön saalistajia.

****-
keskiarvo
toimitus
3.28/5.00 (9)
 JSSMTPJMKKIRMMPIPV
  3.0 4.0 3.5 2.0 4.0 4.0 3.5 3.5 2.0
keskiarvo
lukijat i
3.38/5.00 (21)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  13 (32)
41%
Yön saalistajat (1984)  Yön saalistajat (1984)Jakt i natten  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23