Caroline Munro
Italia violenta - osa 2: Umberto Lenzi
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13 · 14

Il giustiziere sfida la città (1975) :: Syndicate Sadists

aka One Just Man; Rambo's Revenge; Final Payment

Il giustiziere sfida la città #1 Il giustiziere sfida la città #2
IMDb

Il giustiziere sfida la cittán ("teloittaja haastaa kaupungin") amerikkalainen dvd-julkaisu yrittää hämätä: nimellä Syndicate Sadists ei ole paljoa tekemistä elokuvan kanssa, ja yhdistettynä mainos-sloganiin "From Umberto Lenzi, the director of Eaten Alive" sillä halutaan luoda myyvää mielikuvaa sadistisesta kidutuskuvastosta, jota kanteen piirretty kuva liekinheittimellä paljasrintaista naista ja viiksekästä miestä kuumentavasta hikoilevasta kaljupäästä mukailee. Todellisuudessa tällaista kohtausta ei löydy koko elokuvasta, eikä Syndicate Sadistsin väkivalta ole yksittäistä raakaa naisen mukilointia lukuun ottamatta genren normitasoa sadistisempaa.

Il giustiziere sfida la città [1]
Il giustiziere sfida la città [2]

Syndicate Sadists pantiin idulle Tomas Milianin aloitteesta, joka halusi näyttää rikoselokuvayleisölle itsestään toisen puolen Almost Humanin (Milano odia: la polizia non può sparare, 1974) mielipuolisen Giulio Sacchin jälkeen ja joka oli innostunut Yhdysvaltain matkallaan lukemastaan David Morrellin First Blood -pokkarista (1972, suom. Ajojahti). Käsikirjoittaja Vincenzo Manninolta (mm. High Crime, 1973; Violent Rome, 1975) tilattiin kertomus Rambo-nimisestä moottoripyöräilijästä ja entisestä poliisista, joka ajaa Milanoon kahden kilpailevan gangsterijengin tontille Kourallinen dollareita (1964) -tyyliin. Toiminnan motivaatioksi muodostuu henkilökohtainen kosto ja oman käden oikeus hieman Manhunt in the Cityn (L'uomo della strada fa giustizia, 1975) henkeen, tosin ilman sen kummempia takaisinmaksun oikeutuksen pohdintoja.

Il giustiziere sfida la città [3]
Il giustiziere sfida la città [4]

Milianin Rambo on mainio hyväsydäminen badass ja selvä edeltäjä seuraavan vuoden Bruno Corbuccin ohjaaman megahitin Jepari ryysyissä (Squadra antiscippo, 1976) Nico Giraldille, joka päätyi esiintymään yhteensä kahdessatoista elokuvassa. Rambollakin on ryysyinen olemus: farkut, nahkarotsi, hassu hattu (välillä punaisen pipon korvaa kudottu mummomainen lätsä) ja risuinen parta. Sauhuttelu ja purukumin jauhaminen sujuu tyylikkäästi, kuten myös karate-harrastajien mukilointi ja terävien kommenttien murjaisut. Huolimatta siitä, että Rambo näyttää vältelleen suihkua useamman päivän (hieman sairaalloista olomuotoa korostaa meikkaus, jossa Milianin naama on puuteroitu kalpeaksi) naiset lankeavat hänen edessään. Pikkupojille (ja tietysti myös allekirjoittaneelle) Rambo on sankarillinen esikuva ja tosimiehen malli. Lisäksi Rambossa on mukana Clint Eastwoodin "Mies vailla nimeä" -hahmon yksinäisen ratsastajan mystisyyttä sekä rankkojen olosuhteiden aikaansaamaa, huomattavasti Giraldia syvällisempää vakavuutta.

Il giustiziere sfida la città [5]
Il giustiziere sfida la città [6]

Rambo siis palaa kotikulmilleen Milanoon, jossa hänen veljensä, hyväntuulinen perheenisä Pino (Mario Piave) yrittää houkutella häntä alkamaan kanssaan vartio- ja suojelubisneksiin. Ramboa eivät lisätienestit kiinnosta, mutta kun Pino murhataan tämän jäljittäessä kidnapattua poikaa (Alessandro Cocco), Rambo ottaa asiakseen sekä pojan palauttamisen että koston. Pian selviää, että teon takana on paikallisen alamaailman uusi nousukas Conti (Luciano Catenacci). Rambo ei kuitenkaan hyökkää suoraan Contin mittavaksi kasvanutta organisaatiota vastaan, vaan on aluksi liittoutuvinaan vanhan vihollisensa, Joseph Cottenin esittämän heikkokuntoisen mafiapomon kanssa.

Elokuvan alkuperäisessä nimessä mukana olevasta kaupungista (cittá) huolimatta Syndicate Sadists ei tunnu kovin urbaanilta. Almost Humaniin tai Violent Naplesiin (Napoli violenta, 1976) verrattuna se on suorastaan maalainen: iso osa toiminnasta tapahtuu jossain syrjäseudulla ja komea viimeinen ammuskelu hylätyn talon pihalla pellon laidalla. Meininkiä piisaa riittävästi. Pelkkä otos Rambosta kiitämässä pyöränsä kyydissä Franco Micalizzin musiikin vauhdittamana innostaa enemmän kuin juuri mikään mitä suurimmalla osalla nykyajan toimintaelokuvista on tarjota. Tämän lisäksi nähdään biljardihallinujakka, takaa-ajoa ja jännittävää paukuttelua.

Il giustiziere sfida la città [7]
Il giustiziere sfida la città [8]

Syndicate Sadists ei ole aivan Lenzin parhaimmistoa, mutta näpsäkkä ja viihdyttävä toimintatrilleri joka tapauksessa. Milian on verrattoman reteä lapsirakkaana kovis-Rambona ja luo veijarimaisen biker-cowboy-rentun pitäen naamansa lähes peruslukemilla. Hän, hyvät sivuosat ja Lenzin jäntevä, perseilemättä perille vievä ohjaus takaavat, ettei väkivallattomienkaan kohtausten aikana tulee tylsää.

Versioinfo (24.2.2010):

Shriek Show'n R1-dvd ei pärjää kuvanlaadullisesti NoShamen tai Blue Undergroundin crime-julkaisuille ja sisältää ainoastaan englanniksi dubatun ääniraidan, mutta tienaa lisäpisteitä Lenzin haastattelusta sekä tekstitetystä kommenttiraidasta, joka on useista hiljaisista hetkistään huolimatta herran ystäville maittavaa kuunneltavaa. Dvd on parilla minuutilla leikattu versio, mutta poistot eivät ole sensurointeja eivätkä haittaa katsomiskokemusta kriittisesti.

Kotimainen Techno Filmin vhs kantaa nimeä One Just Man.

***--
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (4)
 JSSMTPJM*
  3.5 3.0 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.83/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14