Caroline Munro
Jean-Claude Van Damme - Kolme potkua munille
sivu: 1 · 2 · 3 · 4

Bloodsport (1988) - B-luokan amerikkalainen unelma

Bloodsport oli elokuva, joka nosti Jean-Claude Van Dammen kuuluisuuteen ns. yhdessä yössä. Tänä päivänä kulttisuosiota nauttiva elokuva on eräänlainen Rockyyn (1976) ja Sylvester Stalloneen henkilöityvän Hollywood-unelman B-luokan vastine. Samalla tavoin odottamaton menestys oli vuosien yrittämisen ja sinnikkyyden tulosta, jossa ratkaisevia hetkiä olivat myös kameran ulkopuolella tehdyt toimet.

Jean-Claude Van Damme saapui 80-luvun alussa lähes kielitaidottomana yhdysvaltoihin. Ensimmäiset vuodet menivät hanttihommia tehden sekä studioita ja elokuva-alalla työskenteleviä ahdistellen. Sinnikkyydestä huolimatta puoli vuosikymmentä meni ilman kummallisempia tuloksia: käteen jäi vain muutamia pieniä sivuosia kuten Chuck Norrisin järjestelemä pieni rooli Missing in Actionissa (1984).

No Retreat, No Surrender (1986) avasi hieman portteja eteenpäin, mutta varsinainen läpimurto tapahtui lopulta Menahem Golanin kanssa. Notkeiden otteiden ja potkujen esittely kadulla sekä toimistossa johti lopulta tarjoukseen Bloodsportin pääosasta. Esteeksi tosin melkein muodostui se, että Van Damme oli jo lupautunut Predatorin (1987) osaan. Kuvauspaikalla klaustrofobiaa teeskennellen mies sai lopulta haluamansa potkut McTiernanin projektista ja pystyi vastaanottamaan roolin.



Bloodsport kuvattiin nopealla tahdilla, mutta Cannon hyllytti elokuvan. Menahem Golan piti elokuvaa täytenä roskana. Pettymys oli tähdenalulle armoton ja johti lopulta siihen, että Van Damme pyysi lupaa saada leikata koko elokuva uusiksi. Lupa heltisi sillä ehdolla, että urakka suoritettaisiin öisin, kun studio oli tyhjillään. Yllättäen Menahem Golan piti uutta versiota parempana ja antoi sille mahdollisuuden Malesiassa ja Ranskassa.

Elokuva menestyi yli odotusten ja Cannon alkoi valmistautua Yhdysvaltojen ensi-iltaan. Samaan aikaan Van Damme lähetteli Bloodsportin julisteita kamppailu-urheiluseuroille ja -saleille. Vauhdikas hyppypotkukuva herättikin suurta kiinnostusta ja elokuva sai valmiiksi potentiaalista fanipohjaa alan harrastajilta.



Bloodsport itsessään on halpa kopio Enter the Dragonista (1973), eikä siinä ole juonellisesti mitään erikoista. Elokuvan kulttisuosio johtunee pelkästään siitä, että uusi sukupolvi halusi omat sankarinsa ja he löysivät sen Van Dammesta. Erikoisena anekdoottina kannattaa mainita, että elokuvan vastustaja Bolo Yeung esiintyi myös esikuvassa Enter the Dragon edellisen sukupolven sankarin Bruce Leen kanssa.

Elokuvan "Based on true story" -lauseen taustalla on myös mielenkiintoinen tarina. Jean-Claude Van Dammen roolihahmo Frank Dux toimi elokuvassa avustajana. Hän oli omien sanojensa mukaan oli voittanut vastaavan kumite (suom. vapaaottelu tms.) -mestaruuden 70-luvulla. Asian todenperäisyyttä on jälkeenpäin hankala varmistaa, se kun perustui lähes vuosikymmenen vanhaan Black Belt -lehden artikkeliin, huhuihin, Frank Duxin omiin sanoihin, muutamiin valokuviin ja muihin hieman epämääräisiin todisteisiin. Oli tarina totta tai ei, sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Juuri tämänkaltainen tarpeeksi epämääräinen hanke toimi mainiona markkinointimetodina. 80-luvulla huhujen ja legendojen välinen raja oli todella häilyvä.



Suosio yllätti Cannonin, mutta vielä tyytyväisempi studio oli siihen, että uudella tulokkaalla oli usean elokuvan sopimusvelvoite. Seuraavat elokuvat olivatkin saman kamppailuteeman kopioita. Ihmeen kautta Van Dammen ura ei kilpistynyt niihin, vaan pikemminkin vain vahvistui. Näistä väkivaltaisista B-luokan elokuvista mies sai sen katu-uskottavuuden, joka johti uran ilmiömäiseen nousuun sopimusvelvoitteiden päätyttyä. Vain aniharva Cannonin kautta syntynyt tähti pystyi menestymään myöhemmin omin voimin.

Bloodsportin menestystarina jäi kytemään Jean-Claude Van Dammen aivoihin ja ensimmäinen ohjaustyö The Quest (1996) onkin käytännössä pelkkä Bloodsportin toisinto 1920-luvulle vietynä: jälleen kerran jossain Aasiassa järjestetään kisat, jonne kutsutaan maapallon kamppailijoiden eliitti ja josta kukaan ei tiedä mitään. Elokuva osoittautui flopiksi; olihan kliseinen kamppailuaihe jo ryöstöviljelty Van Dammen omissakin elokuvissa.



Julkaisun aikoihin videosensuuri kävi meillä ylikierroksilla ja sen raivo kohdistui juuri Bloodsportin kaltaisiin nuorisolle markkinoituihin martial arts -elokuviin. Suomessa Bloodsport saattaakin olla yksi kaikkein aikojen leikatuimpia elokuvia (kesto 71 minuuttia; noin 21 minuuttia leikkauksia eli melkein neljännes koko elokuvasta).

Sivu:

1 2 3 4