Caroline Munro
Berlinale 2010 -katsaus
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11

Howl (2010)

Huuto

Howl #1 Howl #2
IMDb

7. päivä lokakuuta 1955 beat-kirjoittaja Allen Ginsberg astui lavalle sanfranciscolaisessa kuppilassa ja alkoi lukea uutta runoaan. Ennennäkemättömän tulista ja eksplisiittistä kielenkäyttöä sisältänyt Howl (suomeksi Huuto) nähdään nykyään kirjallisuushistorian klassikkona, yhtenä lähtölaukauksena yhdysvaltalaiselle 60-luvun vastakulttuurille ja sen julkaisemista seuranneen säädyttömyysoikeudenkäynnin myötä myös esimerkkinä aikakautensa sensuuritaistelusta. Värikäs ja ristiriitainen Ginsberg (1926-1997) jatkoi kirjoittamista ja lausumisia aina kuolemaansa saakka.

Sundancessa ensiesityksensä saanut Howl ei ole niinkään elokuva Allen Ginsbergistä, vaan dokudraama hänen tunnetuimman runonsa synnystä ja vaikutuksesta. Tekijäkaksikko Jeffrey Friedman ja Rob Epstein - joka esimerkiksi sai Oscarin The Times of Harvey Milkistä vuonna 1984 - tunnetaankin aikaisemmin ansioituneina dokumentaristeina.

Howl [1]
Howl [2]

Elokuva yhdistelee oikeastaan neljää eri näkökulmaa tapahtumiin. Ginsberg (James Franco) nähdään pääosin muistelemassa tapahtumia ollessaan vuonna 1957 Time-lehden haastateltavana. Lisäksi runon syntyyn vaikuttaneita tapahtumia fiilistellään välillä mustavalkoisissa nostalgiapätkissä.

Oikeussalikohtauksissa koolla ovat elokuvan nimekkäimmät tähdet. Ginsbergin kustantajan Lawrence Ferlinghettin puolustusasianajajana pullistelee Jon "kuin luotu 1950-luvulle" Hamm ja todistajanaitiossa vilahtavat esimerkiksi Mary Louise Parker ja Jeff Daniels. Kaikkein parhaimmin onnistuvat kuitenkin räiskyvät animaatio-osuudet. Francon sointuvan äänen johdattamana katsoja voi itsekin kokea todistavansa vastakulttuurin luomistuskia tai matkaavansa Ginsbergin kanssa läpi Amerikan loputtomia teitä.

Elokuvan suurin heikkous tuntuukin olevan näiden ainesten yhteensovittamisessa. Monia hyviä kohtauksia omaava Howl on kokonaisuutena hieman häilyvä. Etenkin Ginsbergin roolin rajoittaminen lähinnä haastattelumateriaaliin ja runonlausuntaan tuntuu hyvän hahmon haaskaukselta. Samoin mustavalkoisuus saattaa tyylikeinona enemmän vesittää oikeasti mielenkiintoisia kohtauksia Ginsbergin menneisyydestä.

Howl [3]
Howl [4]

James Franco esittää Gus Van Santin Milkin (2008) tavoin jälleen sanfranciscolaista homoseksuaalia ja tekee hyvää ja herkkää työtä. Enemmän Ginsbergiin keskittyvässä elokuvassa hahmosta olisi kuitenkin saattanut nousta esille enemmän ristiriitaisuutta ja roisiutta, mihin Franco ei Howlissa aina yllä.

Ginsbergin elämäntarinaan tutustunut kaipaisi myös kunnon juonielokuvaa San Franciscon beat-skenestä tai vaikka Ginsbergin ja ystävien (kuten Jack Kerouac) matkoista menneen ajan Yhdysvalloissa. Onneksi Ginsbergin tunnetuin teos sai sentään ansaitsemansa elokuvan Howlissa.

***½-
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (3)
 MMMP
  2.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
4.50/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (3)
33%
Howl (2010)  Howl (2010)Urlo  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11