Caroline Munro
Berlinale 2010 -katsaus
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11

True Legend (2010)

aka Su Qi-Er; Beggar Su; The Legend of Beggar Su

True Legend #1 True Legend #2
IMDb

Martial arts -lajeista jaloin eli drunken fist kungfu vietiin lakipisteeseensä vuoden 1978 Jackie Chan -überklassikossa Drunken Master. Sen jälkeen ilmestyi joukko virallisia ja epävirallisia jatko-osia sekä copycat-elokuvia, joiden taso vaihtelee typerryttävän huonosta (Drunken Master Strikes Back, 1978) erittäin viihdyttävään (Drunken Tai Chi, 1984). Näkyipä tuore drunken boxing -yritelmä myös heikossa Ong bak 2:ssa (2008). Drunken Masterissa Jackie Chanille opetti kahdeksan juopon jumalan opit "kerjäläisten kuningas" Su (show'n helposti varastava papparainen "Simon" Yuen Siu-tien).

True Legend [1]
True Legend [2]

Nyt 32 vuotta myöhemmin Drunken Masterin ohjaaja Yuen Woo-ping palaa onnistuneesti kertomaan tämän kerjäläis-Sun "todellisen" legendan syntyvaiheet. True Legend koostuu kahdesta noin tunnin mittaisesta erillisestä osasta. Ensimmäinen osa kertoo kuinka Su perehtyy drunken fist -tekniikkaan, jälkimmäinen kuinka hän käyttää sitä nostattaakseen kiinalaisten kansallistuntoa länsikulttuurin rapauttavan vaikutuksen uhatessa.

Elokuvan alkukohtaus ei lupaa hyvää. Su Can -niminen mestarisoturi (Vincent Zhao - Once Upon a Time in China IV & V) apureineen suorittaa vanginpelastusoperaation, joka johtaa vaijerien voimin lentävien sotilaiden taisteluun naurettavassa CGI-luolakuilussa. Hieman tökeröjen juonenkäänteiden kautta Su saa osakseen veriveljensä Yuan Lien (Andy On - Fatal Contact, 2006) salaisen katkeruuden.

True Legend [3]
True Legend [4]

Myöhemmin Yuan palaa tapaamaan velipoikaa, mutta nyt kuvernöörinä ja pahaenteisen kalpean näköisenä. Syynä on hänen harjoittamansa five venoms -tekniikka. Lisäksi Yuan on ompeluttanut kehoonsa panssareita saavuttaakseen eräänlaisen haavoittumattomuuden. Sun perheidylli rikkoutuu ikävästi Yuanin tappaessa isäukon ja koko talon väen, ja ryöstäessä Sun vaimoksi päätyneen sisarensa ja näiden yhteisen lapsen.

Sun kostoyritys epäonnistuu ja hän päätyy nuolemaan haavojaan vuoristoon, ruumiillisesti ja etenkin henkisesti murtuneena. Vuorella majaileva hyväntekijä (Michelle Yeoh) auttaa miehen jaloilleen, ja kohta hän onkin treenaamassa lähistön dramaattisilla kallioilla tapaamiensa kahden eksentrisen hahmon kanssa. Toinen on Jay Choun näyttelemä, hassuissa vaatteissa lentelevä "God of Martial Arts", ja toinen on itse Gordon Liu, joka jälleen kerran vetää valkohapsisen Pai Mei/San Te -roolinsa. Myöhemmin Michelle tosin kertoo, että hän, Su ja Sun vaimo ovat ainoat ihmiset vuorella. Känniharhaa tai ei, Su palaa drunken fist -tekniikalla vahvistuneena kehiin haastamaan Yuanin.

True Legend [5]
True Legend [6]

Treenivaiheessa, noin 40 minuutin kohdalla, valjastetaan käyttöön elokuvan erikoisuus: 3D-kohtaukset. Kuvan yläkulmaan ilmestyy ikoni ilmoittamaan, että nyt 3D-lasit päähän. Ikävä kyllä kyseessä on vanhakantainen halpa polarisaatio-3D eikä moderni aktiivistereosulkijalasiratkaisu. Tästä johtuen välillä kuva ei näytä juuri ollenkaan kolmiulotteiselta, ja välillä elementit taas ovat täysin irrallaan toisistaan - esimerkiksi henkilön lentäessä seinään seinä tuhoutuu, vaikka 3D-lasien kautta katsottuna näyttää välissä olevan pari metriä tilaa. Oudosti monet ei-3D-jaksojen aikaisetkin kohtaukset ovat hyvin 3D:mäiseen tapaan kuvattuja - ehkäpä True Legendistä nähdään myöhemmin täysin kolmiulotteinen versiokin.

Elokuvan jälkimmäinen osa kertoo, kuinka Su nousee katualkkis-alennustilastaan ja tekee selvää länsimaisista öykkäreistä, jotka Jet Li -elokuvan Fearless (2006) tapaan haastavat paikallisia kungfun taitajia otteluihin. Su joutuu kohtaamaan tiikeriaitauksen yllä olevassa kehässä rumia painijakorstoja. Yllättävästi haudan takaa valkokankaalle tekee paluun uudessa roolissa itse vanha pervo David Carradine, joka keskittyy huutelemaan ohjeita kinkkien tappamiseen ja jopa piikittää dopingia oman tallinsa taistelijoihin.

True Legend [7]
True Legend [8]

Yuen Woo-pingin nykyinen näkemys drunken fististä näyttää olevan lähinnä paljon breakdance-liikkeitä yhdistettynä humalaiseen kungfuun. Vastustajat käyttävät kungfun lisäksi ninjutsua ja vapaapainia. Leffamaailmaan kovasti tunkemassa oleva vapaaottelija Cung Le (tuleva Tekken, 2010; Pandorum, 2009) väläyttää taitojaan alussa Sulle kampoihin pistävänä rosvopomona. Vaikka mitään rajoja rikkovaa mättöä ei nähdäkään, ovat taistelut päteviä jo erinomaisen editoinnin ansiosta - iskut tuntuvat voimallisilta ja napakat ääniefektit ryydittävät nyrkkien osumia. Alkuperäisestä Drunken Masterista tuttuja huvittavia kikkailuja viinaruukuilla ja muilla objekteilla on tarjolla myös.

True Legendin selvin heikkous on sen rakenne: tarina jakautuu kahteen jaksoon, ja ensimmäisen loppuhuipennus on tiukempi ja näyttävämpi kuin kakkosjakson kliimaksi, josta seuraa hienoinen pettymys. Toinen ongelma on tietenkin tuotannosta johtuva tietty mannerkiinalaisuus, joka tarkoittaa turhan vakavanaamaista ja pahimmillaan pateettista juonenkuljetusta. Onneksi Yuen Woo-ping maustaa elokuvaansa mielikuvituksellisilla käänteillä, tiukoilla tappeluilla ja jopa huumorilla, ja saa sen näin nousemaan monien muiden vastaavien "manner-Kiina" -perioditoimintadraamojen (kuten Zhang Yimoun Hero, 2002) yläpuolelle. Tietty kohokohtien puute itse taisteluissa vaivaa kautta linjan, mutta True Legendin voima on sen hyvä näyttelijäkaarti ja viihteellinen monipuolisuus, joka saa kahden tunnin keston hujahtamaan nopeasti.

****-
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (3)
 SMTPKK
  2.5 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.25/5.00 (4)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (5)
60%
True Legend (2010)  True Legend (2010)Su Qi-Er  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11

kommentit

odota...
Aerio kommentoi (19.2.2011 16:03:58)
user avatar Hyvä leffa ja arvostelukin on lähellä omaa kantaani..

Elokuvan toisen osan olisi voinut jättää ihan rauhassa vaikka kokonaan pois, koska se omasta mielestäni jäi aika ontoksi pätkäksi. Tuntui jotenkin että näyttelijät eivät olisi muistaneet elokuvan ensimmäisen osan tunnelmaa ja irtaantuneet henkilöhahmoistaan.

Arvostelusta vielä sen verran että on aika rohkeaa nostaa se paremmuudessa Heron yläpuolelle. Jos vielä saisi kunnon perustelut mielipiteeseesi niin silloin voitaisiin asiasta ehkä hieroa kauppoja, mutta muuten kyllä kuulostaa aika tuulesta temmatulta mielipiteeltä.

-Aerio
vastaa »
Kalle Karinen kommentoi (22.2.2011 16:56:46)
lainaus:
Hyvä leffa ja arvostelukin on lähellä omaa kantaani..

Elokuvan toisen osan olisi voinut jättää ihan rauhassa vaikka kokonaan pois, koska se omasta mielestäni jäi aika ontoksi pätkäksi. Tuntui jotenkin että näyttelijät eivät olisi muistaneet elokuvan ensimmäisen osan tunnelmaa ja irtaantuneet henkilöhahmoistaan.

Arvostelusta vielä sen verran että on aika rohkeaa nostaa se paremmuudessa Heron yläpuolelle. Jos vielä saisi kunnon perustelut mielipiteeseesi niin silloin voitaisiin asiasta ehkä hieroa kauppoja, mutta muuten kyllä kuulostaa aika tuulesta temmatulta mielipiteeltä.

-Aerio
user avatar Tässä on kyse lähinnä henkilökohtaisista preferensseistä. Hero on tosiaan parhaimmasta päästä näiden "mannerkiina-spektaakkelien" joukossa, mutta itse koen sen melko latteaksi ja yllätyksettömäksi. Vaikuttavan näköinen se toki on, ja loppu on varsin cool, mutta etenkin se "miekkailu", eli symbolinen sohiminen osumatta oikeasti ikinä mihinkään on yksi juttu mitä en kaipaa takaisin vuodelta 93... eläväisempiä leffoja kylläkin, ja True Legend oli sellainen. Hero on tietenkin ehyempi ja sinänsä toimivampi kokonaisuus kuin TL, tuosta mainitsemastasi syystä.
vastaa »
Tatu Piispanen kommentoi (22.2.2011 18:07:14)
user avatar Myös minä olen sitä mieltä, että True Legend on parempi kuin Hero. "Taiteellisesti" Hero lienee ylivertainen, mutta TL on katsomiskokemuksena moninkertaisesti hauskempi, mikä kompensoi paljon. Vaikka Heron otoksia on ihan kiva ihastella, elokuvana se on aivan liiaksi jäyhän vakava, onton pompöösi ja sanomaltaan hämmentävä. Tarinakin tuntuu jo pyyhkiytyneen muistista. Ilmiselvistä heikkouksistaan huolimatta TL on - toisin kuin Hero - erittäin viihdyttävä, itse asiaan keskittyvä kamppailufilmi.

Elokuvasta muuten ilmestyy kotimainen blu-ray 25.02.2011, mikä on mieluisa uutinen siksikin, että UK-julkaisu on leikattu ja Honkongista tarjolla on vain dvd.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa