Caroline Munro
HÕFF 2010
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11

Black Devil Doll (2007)

"Black Devil Doll...filmed in NEGROSCOPE!"

Black Devil Doll on Jonathan Lewisin ohjaama ja Rotten Cotton -paitakauppiasveljensä Shawn Lewisin tuottama tromahenkinen halpisbudjettituotos. Elokuva kertoo nuoresta suurilla rinnoilla varustetusta naikkosesta (Heather Murphy), joka onnistuu Ouija-laudan avustuksella manaamaan esiin mustan militanttijohtajan hengen. Musta paholainen asettuu oitis sijoilleen vatsastapuhujanuken sisuksiin, alkaen murhata ja alistaa muita suuririntaisia valkoisia naisia.

Black Devil Doll on halpa, huono ja täynnä surkeaa huumoria, näyttelemistä ja pissakakkahuumoria. Meno on monin osin niin taantumuksellisen tökeröä, että kaikessa korniudessaan se uhkaa jo väkisinkin paikoin naurattaa. Elokuvaa ei kuitenkaan voi suositella kuin todella huonon huumorin ja todella suurten (ja rumien) silikonirintojen ystäville. (JS)

**---

Macabre (2009)

Mo-veljesten, eli indonesialaisduo Kimo Stamboel & Timo Tjajanton runsaalla gornoilulla maustettu Macabre-nimeä kantava pitkäpiimäinen diipadaapa-kauhujännäri ei juuri missään vaiheessa onnistu katsojassa järin suurta kiinnostusta herättämään.

Verkkaisesti etenevä kliseetarina käynnistyy ystävysryppään ajautuessa vastoinkäymisten kautta roadtripillään metsän siimeksessä sijaitsevaan taloon, jonka asukit vaikuttavat heti kättelyssä epäilyttävän eksentrisiltä. Seuraa runsain mitoin aivotonta väkivaltaa, ja vasta loppupuolella elokuva saa edes hieman lisäpontta okkulttisten vihjailujensa myötä.

Macabre on hyvin tavanomainen genrensä tuotos, eikä edes elokuvan hieman eksoottisempi alkuperämaa onnistu tuomaan muassaan kiinnostavia vivahteita, koska ohjaajakaksikko on tarkoituksella tavoitellut elokuvalleen tylsän modernia jenkkileffalookia. Sääli. (JS)

**---

Shadow (2009)

Federico Zampaglione on Italian suosituimpia muusikoita ja elokuvan saralla Shadow on miehen toinen ohjaustyö vuonna 2007 valmistuneen Nero bifamiliaren ohella. Italialaisen kauhuelokuvan pelastajaakin Zampaglionesta tehtaillaan, kuuluvathan eri elokuvafestivaaleilla ja nyt siis Haapsalun pääohjelmistossa nähdyn Shadow'n kehujakaartiin alan vankat ja arvostetut italialaisnimet Dario Argento, Lamberto Bava ja Ruggero Deodato. Moista viittaa ei Zampaglionen harteille kannata vielä Shadow'n perusteella sovittaa, sen verran sekavan sopan on ohjaaja eri aineksista kokoon keitellyt.

Irakin sodan nuoren veteraanin Davidin (amerikkalaisnäyttelijä Jake Muxworthy) sotatraumojen tuulettamisella Italian Alpeilla alkava elokuva flirttailee niin Syvän joen (Deliverance, 1972) kuin Hostelinkin (2005) ja hiukan liian monen tyylin kanssa, kehittyäkseen omaksi persoonalliseksi kokonaisuudekseen. Monta elementtiä on sotkettu mukaan, toisaalta mitään ei tarpeeksi, ja niin Shadow'n kuin parin muunkin Haapsalussa nähdyn eurooppalaiselokuvan kohdalla englanninkielisyys vie tehoja ja laskee uskottavuuspointseja roimasti. Eikä se viimeinen kuvakaan ole niin nerokas kuin elokuvan tekijät ovat saattaneet uumoilla.

Mikään totaalinen epäonnistuminen ei kuitenkaan ole kyseessä, elokuva sisältää muutamia hyvin toimivia ja visuaalisesti näyttäviä kohtauksia ja kuiville Shadow'n pelastaa viimeistään erittäin persoonalliset kasvonpiirteet omistava Nuot Arquint (mm. The Passion of the Christ, 2004; Il divo, 2008) hyytävän Mortisin roolissa. Toivottavasti Arquintin riutuneen näköistä olemusta ja paholaismaista charmia oivalletaan hyödyntää jatkossakin. Ohjaaja-muusikko Zampaglione on ollut mukana työstämässä myös elokuvan soundtrackia, joka toimiikin varsin hyvin, tuoden jopa kaikuja Goblinin italoprogesta Argenton tekeleiden malliin. (MH)

**½--

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11