Caroline Munro



Viidennen kerran järjestetty Haapsalun kauhu- ja fantasiaelokuvafestivaali HÕFF tarjosi kuluvan vuoden huhtikuussa monen muun uutuuselokuvan ohella irlantilaissyntyisen, 39-vuotiaan saksalaisohjaaja Stephen Manuelin psykologisen mysteeritrilleri Iron Doorsin (2009) virallisen ensi-illan. Festivaalin vieraana ollut, viimeisimmissä elokuvissaan mm. Stephen Baldwinin, Steve Guttenbergin ja Corey Feldmanin kanssa työskennellyt välitön Manuel avautui vuolaasti Iron Doorsin näytöksen jälkeen elokuvan loppuratkaisusta hämmentyneelle Elitisti-toimittajalle.

Enimmäkseen Iron Doorsin ympärillä pyörivä jutustelu paljastaa Manuelin elokuvan sisällöstä aika paljon olennaista. Tämä tiedoksi Iron Doorsia näkemättömille, joita vielä lienee paljon enemmän kuin sen nähneitä.


Mika Helminen: Niin, se loppu...
Stephen Manuel: Elokuvan loppu on... luulen että päähenkilöt päätyvät eräänlaiseen paratiisiin. Sillä kuten minä tarinan ymmärrän ja miellän, ja miten sen ohjasin, tämä tyyppi periaatteessa kuolee elokuvan alussa. Hän joutuu jonkinlaiseen limboon, katolilaisuudesta peräisin olevaan, ikään kuin välitilaan taivaan ja helvetin välillä. Riippuen siitä, miten hän tässä limbo-tilassa toimii, joutuu hän joko niin sanotusti yläkertaan tai alakertaan.

Hän voisi nälän näännyttämänä syödä tämän tarinaan ilmaantuvan tytön, ensin tappaa ja sitten syödä. Mutta ei kuitenkaan tee sitä, koska on pohjimmiltaan hyvä ja tekee näin oikean valinnan. En ole varma onko näiden kahden kohdalla kyseessä rakastuminen, jonkinlainen huolenpito ainakin. Kommunikointi heidän välillään tapahtuu periaatteessa sanattomasti, koska mieshenkilöllä ja (afrikkalais)tytöllä ei ole yhteistä kieltä. Kun henkilöt pääsevät loukustaan, saapuvat he jonkinlaiseen paratiisiin koska ovat toimineet oikein. Seinät ja rautaovet ovat ikään kuin katsojina ja sivusta seuraajina tässä prosessissa, näin minä sen ohjaajana mielsin. Tarina edetessään antaa pieniä vinkkejä siitä, mistä voisi olla kyse, mutta ei selitä kaikkea.
Eikä sen pitäisikään, maailma on täynnä valmiiksi pureksittuja elokuvia jotka eivät haasta katsojaa ajattelemaan itse. Mutta kyllähän lopetus sai hämmästelemään, ja uteliaaksi. Oliko toteutus viimeistä piirtoa myöten käsikirjoituksen mukainen, tehtiinkö kuvausten aikana luovia ratkaisuja "lennossa"?
Olet täsmälleen oikeassa katsojien älyä aliarvioivien elokuvien suhteen. Uteliaisuudella tarkoittanet sitä, että meidän olisi pitänyt näyttää jotain enemmän? Noudatin amerikkalaisen Peter Arnesonin käsikirjoitusta varsin uskollisesti ja itse asiassa kuvasimme elokuvaa varten vaihtoehtoisen lopun jossa paratiisi näytetään, käsikirjoituksen mukaisesti. Mutta tällaisissa tapauksissa se mitä valkokankaalla näet, ei koskaan kohtaa odotuksia sen suhteen mitä kuvittelit näkeväsi. Joten toivoimme loppuratkaisumme välittävän tunnelmia siitä, että jotain hyvää näillä kahdella on edessään, vaikka elokuvan katsoja ei paratiisia kirjaimellisesti näekään. Mitä ja millainen se on, jätetään jokaisen mielikuvituksen varaan.
Avoimet loppuratkaisut mainitaan joskus eri yhteyksissä, tässä todella on sellainen.
Mitä ilmeisimmin.


Tässä välissä Manuel kysyi haastattelijan mielipidettä Iron Doorsista. Kerroin pitäneeni elokuvan visuaalisesta ilmeestä ja suljetun paikan skenaariosta paljonkin, mutta en olleeni ihan yhtä vakuuttunut saksalaisen, myös festarivieraana olleen, pääosan esittäjä Axel Wedekindin ilmaisuvoimasta ja kliseisestä kiroilusta "amerikan tyyliin".
Totta puhuen, osasimme odottaakin jotain tuollaista ja tiesimme saavamme kiroilusta palautetta. Tämä kaveri nyt vain kiroilee paljon, varsinkin elokuvan alkupuolella, mutta tyyppi on perusluonteeltaan hyvä ja kasvaa koettelemuksen myötä. Mutta ymmärrän mitä ajat takaa, pääosan esittäjämme on saksalainen, käsikirjoitus on tosin amerikkalaisen Peter Arnesonin tekemä.

Olen iloinen siitä, mitä sanoit visuaalisesta puolesta. Kuvasimme elokuvan kymmenessä päivässä ja kuvaajani Jan Reiff sai aikaan upeaa jälkeä RED ONE -kameroillaan.
Näimme juuri Iron Doorsin ensimmäisen julkisen näytöksen täällä Haapsalussa, miltä elokuvan levitysmahdollisuudet näyttävät?
Kansainvälisestä levityksestä käydään agenttini toimesta neuvotteluja parhaillaan, käsittääkseni mm. Saksan ja Belgian osalta. Olen luottavainen asian suhteen.
Entä Suomi?
Ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että Iron Doors nähtäisiin Suomessakin, mutta mitään konkreettista ei ole asian suhteen juuri nyt vireillä.
Eiköhän kiinnostunutta katselijakuntaa täältäkin löytyisi. Olitko äsken salissa koko Iron Doorsin näytöksen ajan? Kansahan suorastaan hurrasi ja ulvoi lopputekstien aikana.
Olin paikalla koko näytöksen ajan. Joo, se tuntui totta kai hyvältä koska hommahan on uhkapeliä, vastaanoton laadusta ei ole koskaan takeita. Tämä on seitsemäs tai kahdeksas elokuvani, ja jos tuotantoarvot eivät ole kohdallaan... tarkoitan, että kuinka monta pääasiallisesti yhteen huoneeseen sijoittuvaa elokuvaa on tehty? Se on vaikeaa, koska sitä varsinaista näytettävää on paljon vähemmän. On vain tarina, ja tarinan on pakko toimia. Jos se ei toimi, ei myöskään elokuva toimi.
Ja jos roolihenkilöitäkin on vähän, se vaatii myös näyttelijältä paljon. Osaamista, eläytymistä...
Ehdottomasti. Kovaa hommaa.
Minkälaisella budjetilla Iron Doors tehtiin?
Varsinaiseen tekemiseen kului rahaa 45 000 euroa. Mutta kun ottaa huomioon muut kustannukset, kuten palkan maksaminen kaikille elokuvan teossa mukana olleille ihmisille, nousee summa 150 000 euron tietämille.

"Madot ovat oikeastaan varsin mainiota välipalamässyä", kertoo näyttelijä Axel Wedekind ohjaaja Stephen Manuelille ja elokuvayleisölle ennen Iron Doorsin näytöstä.


Saitko näyttelijät, kuvaajan ym. työskentelemään edullisemmin, alan minimipalkoilla tai jotain sellaista?
En. He kaikki saavat täyden korvauksen työstään, mutta eivät saa palkkioitaan heti. He ovat mukana sopimuksella, jolla saavat korvauksensa kun elokuva tekee rahaa. Kun minä saan palkkani, muutkin saavat.
Ok. Entäpä esimerkiksi dvd-julkaisu, onko sellaista suunnitelmissa?
Mitä luultavimmin dvd tulee ajankohtaiseksi jossakin vaiheessa. Mutta juuri nyt tähyämme elokuvateatterilevitykseen muutamissa maissa. Mutta nämä asiat ovat periaatteessa muiden käsissä.
Toivon että homma onnistuu.
Niin minäkin! (naurua)
Menestystä ja onnea urallesi, kiitos juttutuokiosta!
Kiitos, kiitos! Lähdetään katsomaan mitä muita elokuvia täällä on tarjolla!

HÕFF-kuvat © Siim Rohtla