Caroline Munro
Väkivaltaviihteen lähteillä, osa 2: Psykon viisi vuosikymmentä
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7

Elokuvan tragediana vieras katse

Psykon kuuluisimmassa kohtauksessa voimakasta montaasia hyödyntänyt Hitchcock toi väkivallan osaksi ihmisten arkea. Psyko osoitti, että kauhu löytyy hyvin läheltä: meistä itsestämme. Väkivalta on osa identiteettiämme. Elokuvan tragediahan taiteena löytyy siitä tosiasiasta, ettei kukaan katso elokuvaa omin silmin, vaan aina vieraan objektin kautta. Näkökulmat tarjotaan valmiina. Toisin kuin maalaukseen, elokuvaan ei voi myöskään koskea, mutta se on silti enemmän kuin musiikkia - kommunikoihan se sekä tunteiden että visuaalisen kulttuurin kautta. Ideat ratkaisevat. Psyko menikin syvälle alitajuntaan ja tarjosi kulttuurille uudenlaisen näkökulman katsojien odotuksiin.



Jean-Luc Godard on esittänyt, että siinä missä kirjallisuus ja maalaustaide ovat taidetta syntymästään saakka, ei elokuva sitä ole. Hänen mukaansa elokuva on jotakin elämän ja taiteen välillä. Onko elokuva sitten peili vai ikkuna? Kertooko se suoraan meistä itsestämme, katsojista, vai paljastaako se objektin kautta jonkin toisen todellisuuden? Kenties siitä mitä me pelkäämme tai toivoisimme olevamme. Joka tapauksessa elokuvataiteen luonne on kauttaaltaan väkivaltainen, perustuuhan sen jokainen narratiivi viattomuuden menettämiseen. Kärjistetysti ilmaistuna: kuva joka alkaa liikkua, kadottaa sielunsa. Syntyy tarina.



Hyvin tunnetun lainauksen mukaan Hitchcock Psykoa ohjatessaan soitti katsojia kuin orkesteria - toisin sanoen me osallistumme tarinan tekemiseen, jopa olemme se. Toimiakseen elokuvan on tarjottava samastumisen kohteita, luotava viitekehyksiä omaan henkilöhistoriaamme. Elokuva, vieraan objektin kautta välitetty tarina, tarjoaakin turvallisen etäisen, mutta silti hyvin intiimin kosketuksen omaan identiteettiimme, ja mitä paljaammin otamme sen vastaan, sen rehellisemmän kuvan näemme kulttuuristamme. Viime kädessä elokuvaa voisikin luonnehtia psykoanalyyttisin teemoin uneksi, tai painajaiseksi, josta heräämme kun elokuvateatterin valot jälleen syttyvät.




Psykon vaikutus väkivallan popularisoitumiseen

Ennen pureutumista Psykon psykologiseen perintöön on syytä pohtia sen vaikutuksia populaarikulttuuriin. Omakustanteena valmistunut elokuva oli sangen pienimuotoinen tuotanto, jossa yksi sen ajan kärkiohjaajista käänsi näkökulmansa eksploitaatioon, kauhuelokuvan muotoon, jota osittain halveksuttiin. Hallitsevia teemoja olivat veri ja seksi. Psyko esitteli myös sittemmin psykotrillereihin, osittain gialloihin ja erityisesti amerikkalaisiin slasher-elokuviin siirtyneen (kristillisen) ideologian, jossa moraalisesti hyviä arvoja rikkonut nainen sovittaa syntinsä väkivaltaisella kuolemalla. Psykossa kuoleman välikädestä tuli samalla katsojien uusi identifioitumisen kohde.

Sivu:

1 2 3 4 5 6 7