Caroline Munro
Cine español #2: Eloy de la Iglesia
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6

La semana del asesino (1972) :: The Cannibal Man

aka The Apartment on the 13th Floor; Week of the Killer

La semana del asesino #1 La semana del asesino #2
IMDb

Tässä kirjoituksessa käsittelyssä olevan Eloy de la Iglesian elokuvan kahden tunnetuimman nimen välillä on huomionarvoinen ristiriita: raflaavampi Cannibal Man ei kerro elokuvasta juuri mitään, ja on itse asiassa hyvinkin harhaanjohtava. Alkuperäinen otsikko La semana del asesino sen sijaan kiteyttää koko elokuvan suorastaan bressonmaisella pelkistävyydellään, mutta markkinointihenkilön korvaan se kuulostaa epäilemättä (häiriintyneen) ala-asteen oppilaan "mitä tein kesällä" -aineelta. Epäilenpä kuitenkin, että ne jotka alkavat katsoa Cannibal Man -nimistä elokuvaa ovat tarinan edetessä enemmän ymmällään kuin La semana del asesinoa katsovat toverinsa. Tämä siksi, koska kannibalismia sanan elokuvakeskusteluun vakiintuneessa "italialaisessa merkityksessä" ei La semana del asesinossa ole.

La semana del asesino [1]
La semana del asesino [2]

Elokuvan alussa Marcosilla (Vicente Parra) menee hyvin: on varma työpaikka teurastamossa kottikärrykuskina, ylennyskin mahdollisesti tulossa, vakiintunut ystävistä ja lähisukulaisista koostuva sosiaalinen turvaverkko sekä jonkin verran päähenkilöä nuorempi halukas tyttöystävä. Mikä sitten voi mennä pieleen? Mistä laukeaa tapahtumasarja, joka nyt dvd:n välityksellä "Murhaajan viikko" -nimellä katsojalle tarjoillaan?

Oikea vastaus: onnettomasta sattumasta. Marcos ja naisystävänsä sekstailevat kaikessa rauhassa taksin takapenkillä kun moraalinvartijaksi äityvä taksikuski vetää herneet nenään. "Nyt loppui se lääppiminen, tämä on kunniallinen moottoriajoneuvo" -asenteella nokkava ja kateellinenkin taksisuhari löytää itsensä pian puolivahingossa kuolleena jalkakäytävältä kivenmurikka ajattelimossaan. Pariskunta pakenee paikalta ja alkaa synkkä viikon mittainen murhaspiraali, jonka seurauksena Marcos-raukka vajoaa päivä päivältä syvemmälle epätoivon suohon.

La semana del asesino [3]
La semana del asesino [4]

Ja nyt ollaankin aivan La semana del asesinon hyvyyden ytimessä. Monessa saman aikakauden jännityselokuvassa nämä perusasiat ovat toisessa järjestyksessä: peruseurojännäreissä kun on yleensä ensin mystinen rikos tai rikossarja, jota sitten moraalisesti oikeassa oleva taho, pääsääntöisesti virkavalta, mutta usein joku syyttä epäilyksenalaisena oleva päähenkilö alkaa selvittää. Vasta lopuksi, ja yleensä itsetarkoituksellisen yllättävien käänteiden kautta, selviää varsinainen syy ja motivaatio tutkinnan kohteina oleviin rikoksiin. Lopun kruunaa vielä pahiksen katarttinen kuolema joko oman käden kautta, sankarin luodista/veitsestä tai vastaavasta. Arkkityyppinen esimerkki tällaisesta keskinkertaisimmillaan on vaikkapa Sette scialli di seta gialla, jossa kaikki henkilöt ja tapahtumat on alistettu palvelemaan lopputwistin itsetarkoituksellista käännettä. Genren muoto sanelee sisällön. (Nyt ei kuitenkaan pida saada sitä käsitystä, että allekirjoittanut pitäisi gialloja ja sen sellaisia kategorisesti huonoina elokuvina, tosiasia vaan on se, että monista gialloista tekee herkkua juuri se, miten muoto on sisältö.)

On kuitenkin olemassa toinenkin tie ja sen on ohjaaja Eloy de la Iglesia valinnut La semana del asesinossa. Hylätessään whodunnit-rakenteen Iglesia on vapaa käsittelemään "Murhaajan viikkoa" hyvinkin arkisista lähtökohdista. Huomionarvoinen seikka tässäkin on nimenomaan point-of-view, kerronnan näkökulma. Kenen elokuvan hahmon kanssa katsoja kokee elokuvan tapahtumat? Perus-whodunnitissa katsoja ratkaisee tapahtumia yhdessä sankarihahmon kanssa. Joskus katsoja ehkä tietää hieman enemmän kuin päähenkilö, mutta periaate yhtäkaikki pitää. La semana del asesinossa sen sijaan katsoja elää viikon murhaajan kanssa. Murhaajasta ei muodostu elokuvakerronnallisesti järjestystä uhkaavaa toiseutta, vaan katsojan samastumiskohde. Tämän seikan pitäisi periaatteessa vieraannuttaa katsoja seuraamaan elokuvan tapahtumia metatasolla (logiikan ollessa se, että peruskatsoja ei kykene samaistumaan sarjamurhaajan arkipäivään).

La semana del asesino [5]
La semana del asesino [6]

Ohjaaja Iglesialla on kuitenkin vielä yksi valttikortti hihassaan: Marcos ei ole himomurhaaja. Hän ei saa tappamisesta minkäänlaista nautintoa. Oikeastaan Iglesian käyttämä rakenne onkin tutumpi kokonaan toisesta genrestä: murhakomediasta, missä päähenkilö joutuu vastoin tahtoaan tappamaan aina uusia uhreja, koska nämä pääsevät selville murhaajan tekosista. Näin tekee myös Marcos, mutta täysin ilman huumoria. Ensimmäisen, puolivahingossa tapahtuneen murhan jälkeen kynnys uusiin veritekoihin madaltuu ja samalla Marcosin henkisen tasapainon pikkuhiljainen rappeutuminen kiihtyy. Tärkeä tekijä La semana del asesinon dramaattisen uskottavuuden ja toimivuuden kannalta onkin juuri Marcosin hahmo: Marcos on sisäänpäin vetäytyvä toiminnan mies, jolla on vaikeuksia käsitellä tunteitaan. Juuri tämä kyvyttömyys osaltaan perustelee sen, miksi hän turvautuu äärimmäiseen väkivaltaan lähimmäisiään vastaan: se on helpompaa kuin asioista puhuminen. Katsojan kannalta ristiriita on herkullinen: Marcos on erittäin herkkä ja vankan moraalin omaava, olosuhteita vastaan taisteleva aito ja uskottava ihminen... joka kuitenkin viikon ajan suorittaa yhden erittäin raa'an murhan per päivä.

La semana del asesino [7]
La semana del asesino [8]

Visuaalisesti Iglesia kuvittaa synkän tarinansa erittäin harmonisilla kuvilla. Marcosin elinympäristö maalataan selkeillä vedoilla, laitakaupungin pian tuhoutumassa oleva vanha hökkelikylä luo erittäin täsmällisen sielunmaiseman miehelle, joka ei myöskään pysty vastaamaan lujaa kehittyvän nykypäivän haasteisiin. Nimenomaan juuri määrätietoisesti ja lakonisen dokumentaarisesti etenevä kerronta ja hallittu esillepano yhdessä tekevät La semana del asesinosta mieleenpainuvan ja koskettavan elokuvaelämyksen.

****-
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (4)
 JSSMJM*MSMM
  3.5 3.5 4.0 4.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.70/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  7 (10)
70%
La semana del asesino (1972)  La semana del asesino (1972)The Cannibal Man  
Sivu:

1 2 3 4 5 6

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (31.3.2011 19:57:20)
user avatar Arvostelija olettaa, että katsoja samaistuisi päähahmoon. Valitettavasti elokuva ei oikein jaksa herättää niin paljoa mielenkiintoa. Ohjaajalla on varmasti ollut tarvetta tuoda esille ties mitä asioita, mutta taidot eivät ole vain riittäneet kuin keskinkertaiseen räpellykseen.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa