Caroline Munro
Rakkautta & Anarkiaa 2010 -festivaaliraportti
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13

The Killer Inside Me (2010)

Tappaja sisälläni

The Killer Inside Me #1 The Killer Inside Me #2
IMDb

Elokuvissa kohua herättäneitä psykopaattikuvauksia riittää Peeping Tomista (1960) Henry: Portrait of a Serial Killeriin (1986) ja Maniacista (1980) American Psychoon (2000). Moraalittomiksi ja vastenmieliseksi ilmestyessään haukuttuja tuotoksia yhdistää yleensä arvonnousu kohun laantumisen jälkeen - ikään kuin vasta jälkikäteen havaittaisiin, että vastenmielisiä asioita ja hirviömäisesti toimivia ihmisiä esittävien elokuvien ei ehkä sittenkään ole edes tarkoitus tuntua mukavilta.

Tuorein tapaus on brittiohjaaja Michael Winterbottomin sovitus Jim Thompsonin 1952 ilmestyneestä, epäilemättä myös Bret Easton Ellisiä inspiroineesta romaanista The Killer Inside Me. Kirja filmattiin ensimmäistä kertaa 1976 hajanaisin tuloksin. Uusi tulkinta palaa lähemmäs juuriaan.

The Killer Inside Me [1]
The Killer Inside Me [2]

Lou Ford (Casey Affleck) on pikkukaupunki Central Cityn apulaissheriffi ja kaikkien mielestä mahdottoman mukava mies, aina valmiina auttamaan - Lou ei edes kanna asetta mukanaan. Kun sheriffi kuitenkin antaa Loulle tehtäväksi ajaa prostituoitu Joyce Wakeland (Jessica Alba) ulos kaupungista, lähtee miehen sisällä sykkivä hulluuden sydän ryöpsähdellen purkautumaan. Loun vanhan ajan sanaparsien ja yltäkylläisen texasilaisen kohteliaisuuden alla piileskelee sosiopaattinen sadisti, jolla ei ole mitään kosketuspintaa muiden ihmisten tunteisiin.

Siinä missä 70-luvun version ohjaaja Burt Kennedy pitkitti tilanteita ja varsinaisen juonen käynnistymistä, menee Winterbottom nopeasti asiaan. Joycen kanssa syntyvän kiristyskuvion käynnistys ja yksityiskohdat skipataan vauhdilla, keskittyen enemmän ainoastaan tapahtumiin joilla on merkitystä päähenkilölle.

The Killer Inside Me [3]
The Killer Inside Me [4]

Affleckin honottavalla äänellä esittämä Ford on loputtoman kiehtova hahmo, jonka ulkokuori ja sisin eivät niinkään ole ristiriidassa keskenään kuin yhteiskunnan normien mahdollistamassa yhteistyössä. Tappaja sisälläni etenee puoleenväliin asti hienosti nyrjähtäneenä kuvauksena siitä, miten tapakulttuurin koodisto voi piilottaa alleen hirviöitä, joissa eläimelliset impulssit yhdistyvät ihmismielen pirulliseen harkintakykyyn. Jännite alkaa kuitenkin kadota John Curranin tekemästä käsikirjoituksesta hieman ylipsykologisoivien lapsuustakaumien tultua peliin.

Lajityypistä toiseen loikkivan Winterbottomin töitä yhdistävä etäännyttämisen elementti ja kaavojen välttäminen tekevät hänestä hyvän ohjaajavalinnan. Väkivalta erityisesti naisia kohtaan on puistattavan kylmäävää katsottavaa, mutta mitä muuta se rehellisesti kuvattuna voisi olla?

The Killer Inside Me [5]
The Killer Inside Me [6]

Winterbottom kuvaa kohtaukset kliinisen tarkkailevalla otteella. Iskut ja jäljet näytetään kursailematta, mutta myös mässäilemättä. Rujot äänet tehostavat kokonaisuutta. On helppo ymmärtää, miksi toisenlaiseen (viihde)väkivaltakaavaan tottuneet kammoksuvat elokuvan otetta. Se ei tarjoa katsojalle pakotietä teoista, tekijästä tai uhrista. Kieroutuneisuutta lisää toiminnan sadomasokistisuus - katsojalta evätään mahdollisuus samaistua uhreihin, jotka piestynäkin yhä sopertavat rakastavansa Fordia.

Affleck kannattelee kokonaisuutta sympatiaa kerjäämättömällä suorituksellaan. Elokuvassa ei niinkään jännitä sitä, jääkö Ford kiinni vaan mitä hän tekee sen tapahduttua. Huipentuma toimiikin hienosti keräävänä kohtauksena ja summaa hahmon ristiriitaisuudet hyvällä biisivalinnalla.

****-
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (8)
 JSSMJMJM*IRMMEMPI
  3.0 3.0 3.0 3.5 4.0 3.5 3.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.03/5.00 (20)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (16)
19%
The Killer Inside Me (2010)  The Killer Inside Me (2010)Tappaja sisälläni  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (2.10.2010 19:00:05)
user avatar Naisiin kohdistetulla väkivallalla nimenomaan juuri mässäillään.
Venytetyillä väkivaltakohtauksilla haetaan vain laskelmoidusti kohua jonka avulla selvästi yritetään myydä rainaa.
Samaa laskelmoitua sensaatiohakuisuutta jota ohjaaja on ennenkin harrastanut 9 Songillansa ja joka on kyseiselle korkeintaan keskinkertaiselle wannabe-auteurille ainoa tapa saada kunnolla julkisuutta.
Rehellisyydestä nyt ei kannattaisi väkivaltakohtauksien ( ja ohjaajan) kohdalla paljon puhua.
Epärehellinen teeskentelijä joka varmasti tulevaisuudessa yrittää vastaavila eväillä, ihme että menee joillekin vielä läpi.
vastaa »
Red Right Hand kommentoi (5.10.2010 19:42:03)
lainaus:
Naisiin kohdistetulla väkivallalla nimenomaan juuri mässäillään.
Venytetyillä väkivaltakohtauksilla haetaan vain laskelmoidusti kohua jonka avulla selvästi yritetään myydä rainaa.
Samaa laskelmoitua sensaatiohakuisuutta jota ohjaaja on ennenkin harrastanut 9 Songillansa ja joka on kyseiselle korkeintaan keskinkertaiselle wannabe-auteurille ainoa tapa saada kunnolla julkisuutta.
Rehellisyydestä nyt ei kannattaisi väkivaltakohtauksien ( ja ohjaajan) kohdalla paljon puhua.
Epärehellinen teeskentelijä joka varmasti tulevaisuudessa yrittää vastaavila eväillä, ihme että menee joillekin vielä läpi.
user avatar Onkohan herra anonyymille alkuteos ollenkaan tuttu? Väkivallalla ei elokuvassa mässäillä pätkääkään, vaan sitä on päinvastoin tuunattu iisimmäksi kirjaan verrattuna. Piste.
vastaa »
Shitbottom kommentoi (3.3.2011 17:47:15)
user avatar Jos vuonna 2010 elokuvan Joyce Lakelandin hakkaamiskohtaus nousee suurimmaksi keskustelunaiheeksi niin se ei todellakaan ole kirjalle uskollinen.

Ja se kirja on vähän vitun tuttu kun se on hyllyssä. Ei Burt Kennedyn versiokaan ollut uskollinen väkivallan suhteen joka oli se versio jossa väkivaltaa oli siistitty eikä tämä, mutta tulipa hahmon psykopaattisuus selväksi ilman minuutteja kestävää mässäilyäkin.

Muuta kuin tälläistä sensaatiohakuista paskaa ei voi Michael "9 Songs" Winterbottomin kaltaiselta huomiohuoraavalta kohuntavoittelijalta odottaakaan koska muutenhan tän kahden tähden tunarin elokuvat ei julkisuutta saisikaan koska laahaavuudella ja latteudella ei pitkälle pötkitä

Tulevaisuuden Winterbottomin elokuvissa tuleekin mielenkiintoista olemaan lähinnä se millä tavalla tämä sensaatiohakuisuusmaakari seuraavaksi hakee kohua unohdettaville rainoilleen, helpoimmat keinot eli seksi ja naisiin kohdistuva venytetty väkivalta on keinoina käytetty. Olisiko lapsiin kohdistetu väkivalta tai eläimiin kohdistuva autenttinen hyviä.

Varmasti niitä tulevaisuuden vääjäämättömiä Winterbottom kohukohtauksia sitten puolustellaan ja selitellään yhtä pitkään ja hartaasti kuin ylläolevassa arvostelussakin.

Ai niin, elokuvan loppu oli uskomattoman typerä ja epäuskottava eikä sekään uskollinen kirjalle, mutta pisteethän tällä paskalla oli pohjilla jo ennen sitä joten ei se mitään enää pilannut.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa