Caroline Munro
Rakkautta & Anarkiaa 2010 -festivaaliraportti
sivu: 1 · 2 · 3 · 4 · 5 · 6 · 7 · 8 · 9 · 10 · 11 · 12 · 13

Outrage (2010)

aka Autoreiji

Outrage #1 Outrage #2
IMDb

Lakonisen väkivaltaisilla alamaailman kuvauksilla ohjaajanuransa aloittanut Takeshi Kitano on seilaillut 2000-luvun epätasaisissa merkeissä. Hitaasti avautuvaan taidedraamaan ja ponnettoman kikkailevaan itseironiaan keskittynyt ohjaaja palaa Outragen kautta juurilleen. Konstailematon yakuza-tarina on suoraviivaisen sadistista ja äkkiväärän humoristista väkivallan loputtoman kierteen kuvausta.

Outrage [1]
Outrage [2]

Paluu menneeseen kunniaan kuitenkin harvoin onnistuu. Yhdenlaisen aihepiirin parissa parhaimmat työnsä tehneet ohjaajat eivät aina kykene uudistumaan tekijöinä kaluttuaan sisimpänsä jo tyhjäksi (Tim Burton, Jean-Pierre Jeunet). Jäljelle jää onttoa itseapinointia. Toiset taas onnistuvat kasvamaan henkilökohtaisten pakkomielteiden saran ohella myös taiteilijoina (David Cronenberg).

Outragesta tulee eniten mieleen Woody Allen ja tämän Cassandra's Dreamin (2007) ja You Will Meet a Tall Dark Strangerin (2010) kaltaiset sinänsä sujuvat kierrätykset. Saa nähdä, mitä Kitanosta vielä kuoriutuu, mutta Outragelle jo julistettu jatko-osa ei ainakaan lähtökohtaisesti kuulosta järin kiinnostavalta suunnalta.

Outrage [3]
Outrage [4]

Outrage näyttää parin yakuza-perheen sisäisiä välienselvittelyjä noin kahden tunnin ajan. Pääpomo pyörittää alapomoja, alapomot komentajiaan ja komentajat alaisiaan. Kaikki pyrkivät nallittamaan toisensa ja tasaisin väliajoin joku hakataan, silvotaan, ammutaan tai räjäytetään. Kehä on loputon, eikä siitä pääse irtautumaan.

Nihilistisen kierteen osallisten nimillä ei ole elokuvassakaan sen suurempaa merkitystä. Kitano kuvaa neuvotteluja ja tappo-operaatioita samalla välinpitämättömällä otteella, joka saa kyllä näkemään itseään toistavan loputtoman kamppailun turhuuden - mutta samalla se tekee kiinnostumisen tai välittämisen mahdottomaksi, satunnaisia absurdeja mustan huumorin hetkiä lukuun ottamatta.

Outrage [5]
Outrage [6]

Elokuva tarjoaa noin ensimmäisen tunnin ajan mielenkiintoa jengien keskinäisiä suhteita ja varpaille astumistilanteiden monipolvisia vaikutuksia hahmottaessa. Toinen tunti vain jatkaa samaa rataa. Hahmot ovat kylmiä ja sadistisia, kuten kuuluukin, mutta vailla mitään erityistä, joka oikeuttaisi kokonaisen elokuvan omistamisen heille. Ohjaaja itse murahtelee yhdessä roolissa lähes parodisesti. Jos yakuza-elämä on tätä, ilmentää Kitano sen pohjattoman typeryyden erittäin hyvin. Se taas ei tarkoita, että Outrage tarjoaisi elokuvana mitään kovin sykähdyttävää.

**½--
keskiarvo
toimitus
3.29/5.00 (7)
 JSSMJLKKIRMK*PI
  3.5 3.0 3.5 4.0 2.5 3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.32/5.00 (14)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  8 (12)
67%
Outrage (2010)  Outrage (2010)  
Sivu:

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13