Enemmän teatterin puolella riehuneen kirjailija-näyttelijä-ohjaaja-yleistaiteilija Jussi Parviaisen elokuvatuotanto on jäänyt vähemmän tunnetuksi kummajaisosastoksi. Tilitysdokumentti Yksinteoin. (1990) nauttii tätä nykyä elokuvahullujen keskuudessa legendaarista mainetta ja sitä samaa ansaitsee Parviaisen alter egon Juska Paarman teatterin lavalta elokuvamaailmaan tempaiseva Harmagedon.

Harmagedon on kummajaislintu, jopa 80-luvun suomalaisen elokuvan suossa. "Elokuvaohjaajaksi" on merkitty Juha Rosma, mutta kaiken käsikirjoituksesta lavastukseen ja leikkaukseen on tehnyt Parviainen, hyperitseään maanisesti ohjaten. Kieslowskin kuvaajana tunnetumpi Slawomir Idziak saa puolestaan Suomen näyttämään rapistuvalta itäeurooppalaiselta betonihelvetiltä, joskin kauniilta sellaiselta. Värifilttereillä sekä lämpimän ja kylmän sävyillä käytännössä joka otoksessa leikkivä kuvaus tekee Harmagedonista visuaalisestikin poikkeuksellisen näyttävän suomalaistapauksen.

Parviaisen pimeä puoli Paarma esiintyi 80-luvulla teoksista Diletantti, Jumalan rakastaja ja Valtakunta koostuvassa näytelmätrilogiassa. Viimeisessä osassa rakkaansa Tarjan murhannut Paarma tapettiin. Harmagedon alkaa Paarman herätessä tuonpuoleisessa, jota saa edustaa parkkihalli. Siellä Esko Salmisen hykerrellen esittämä pirulainen (vai Jumala?) antaa Paarmalle haulikon ja käskee tämän palata maan päälle ja tulla takaisin vasta kun "ihmiset loppuvat". Paarma tekee työtä käskettyä ja lähtee apaattisesti hortoilemaan maalliseen elämään, vieraillen lähipiirinsä luona yksi kerrallaan ja teloittaen jokaisen loppumattomilla hauleillaan.

Harmagedon huokuu vahvaa välitilipäätöksen henkeä ja sen solipsistinen maailma avautuu näytelmiin tutustumattomallekin yllättävän voimakkaasti.

Alaotsikko on "elokuva erään maailman lopusta", ja tästä subjektiivisuudesta kaikki elokuvassa kumpuaa. Paarman maailma on ensin tuhoutunut hänen tappaessaan Tarjan, ja sitten vielä kirjaimellisemmin miehen kuollessa itse. Paarma on kuitenkin egon massiivinen ilmentymä - omien sanojensa mukaan "mies joka yritti olla Jumala osaamatta olla ihminen". Ja todelliselle egoistillehan lähipiiri on olemassa vain itseä varten, siksipä heidän on myös kuoltava samalla kertaa. Maailma kun on olemassa vain niin kauan kuin sen havaitsee ja kokee.

Paarman maailmassa kaikki naiset haluavat hänen "ihanaa kulliaan", voihkien ja kiemurrellen superäijän jaloissa alasti ja alamaisina. Miehet taas jauhavat joutavia kokkailuistaan tai siitä miten kaikki vaan vituttaa. Jokainen kuitenkin tarvitsee Paarmaa, joka taas potee siinä määrin eksistentiaalista kriisiä, ettei pysty edes vetämään omia machon elkeitään kunnolla läpi. Hyvä esimerkki on rappukäytävässä tapahtuva kohtaus, jossa alaston nainen hieroo itseään kaidetta vasten lähes kontalleen kumartuneena Parviaisen hämillään tuijotellessa tätä alamaisuuden perverssiä osoitusta.

Parviainen kulkeekin läpi elokuvan kuin unessa, kantaen pyhää valkoista haulikkoaan (sitä ainoaa toimivaa fallosta) takkinsa alla, vaikkei kukaan edes kiinnitä tussariin mitään huomiota. Kohtaukset noudattavat periaatteessa aina samaa kaavaa, mutta ihme kyllä intensiteetti onnistuu kuitenkin nousemaan. Osa hauskuudesta on tuttujen suomalaisten näyttelijöiden järjetön kavalkadi. Parviaisen ohella parhaaseen tolkuttomuuteen repeää (nykyvinkkelistä hieman yllättäen) Paarman parasta kaveria Hili-Biliä esittävä Aake Kalliala, joka latelee kerta kaikkiaan tajutonta tekstiä.

Harmagedonin ja sen katsojan suhteen summaakin ehkä parhaiten Kallialan hautausmaalla heittämä, tämäkin improvisoidun oloinen repliikki: "Oles nyt minuutti puhumatta ja anna minä vittuilen tämän asian sinulle."

Harmagedon sijoittuu Elitistin kaikki parhaat -listan sijalle #400

anonyymi kommentoi (5.11.2010 16:28:49)

Mitä tarkoittaa "solipsistinen maailma" ?

vastaa »

Ilja Rautsi kommentoi (5.11.2010 17:04:44)

lainaus:
Mitä tarkoittaa "solipsistinen maailma" ?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Solipsismi

vastaa »

Lauri Lehtinen kommentoi (8.11.2010 10:50:12)

Pätevä kiteytys siitä missä mennään, viilaan muutamaa pikkuseikkaa: Yksinteoin ykkönen valmistui 1990 eikä 1993; ja (tämä oli Night Visions -esittelytekstissäkin hiukan epämääräisesti) Harmagedonin leikkasi käytännössä Kristina Schulgin eikä Parviainen, mutta Jussin ohjeita ja visiota tiukasti noudattaen.

vastaa »

Ilja Rautsi kommentoi (9.11.2010 20:04:22)

lainaus:
Pätevä kiteytys siitä missä mennään, viilaan muutamaa pikkuseikkaa: Yksinteoin ykkönen valmistui 1990 eikä 1993; ja (tämä oli Night Visions -esittelytekstissäkin hiukan epämääräisesti) Harmagedonin leikkasi käytännössä Kristina Schulgin eikä Parviainen, mutta Jussin ohjeita ja visiota tiukasti noudattaen.

Hämmentävää, luulin tuon vuosiluvun Elonetistä ihan tarkastaneeni, mutta sen siitä saa kun kirjoittaa kiireellä. Korjailin sitä tuonne ylös, muu teksti olkoon sellaisenaan tällä kommenttitäsmennyksellä.

vastaa »

anonyymi kommentoi (27.1.2011 00:51:50)

Mistä tätä elokuvaa saa? voisiko löytyä kirjastosta?

vastaa »

Ilja Rautsi kommentoi (28.1.2011 11:48:57)

lainaus:
Mistä tätä elokuvaa saa? voisiko löytyä kirjastosta?

Käsittääkseni tästä ei ole mitään julkaisua. Kavaa jos painostaa niin ehkä heltyisivät esittämään Orionissa osana jotain sarjaa..."80-luvun unohtuneet kotimaiset klassikot"?

vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa